välikorvan erittävä tulehdus (+hiiva) - omakohtainen kokemus

Viime vuosi oli narttukoiramme osalta tapahtumarikas ja lääkärikäyntejä riitti. Ehkä siksikin, ettemme heti löytäneet oireilujen varsinaista syyllistä tutkimustekniikoiden hankaluuden vuoksi.

Koiramme alkoi aivan yhtäkkiä nököttää iltaisin sohvalla silmät kiinni ja pää kohollaan, kuin meditoiden. Se ei osallistunut rajuihin leikkeihin, vaan luovutti esimerkiksi vetoleikeissä heti. Ruokakuppia se alkoi tuijotella pitkään, ennenkuin aloitti nappuloiden syömisen ja oli vaisumpi kuin normaalisti, monella saralla.

Yleensä se oli aina nukkunut asennossa kuin asennossa, lempiasentonaan tyyny pyllyn alla ja pää alaviistoon lattialla, tätä asentoa ei enää näkynyt. Hyvin pian yo. oireiden alkamisen jälkeen se alkoi ravistella korviaan, ilmavan väljästi, mahdollisimman varovasti sitäkin.

En jäänyt enempää asiaa ihmettelemään, vaan vein eläinlääkärin tutkittavaksi. Koska vain ulkokorvan pystyy tähystämään normaalivastaanotolla aluksi päädyttiin diagnoosissa korvakäytävän hiivatulehdukseen, joka ilmeni laboratorionäytteellä ja tähystettäessä löytyi vasemmasta korvasta jo silmämääräisesti erittäin syvällä, lähellä tärykalvoa ollut hiivatulehdus. Korva ei haissut hiivatulehdukselle tyypillisesti, eikä se erittänyt mitään eritettä näkyville asti. Hyvin piilevänä se sijaitsi tärykalvon lähettyvillä!

Aloitimme hiivatulehdukseen tarkoitetut korvatipat ja toivoimme parasta - jo hoidon ensimmäisenä yönä koira alkoi oireilla voimakkaasti läähättäen ja oireet laitettiin korvatippojen ja hiivatulehduksen piikkiin. Koiralle annettiin voimakkaat kipulääkkeet, jopa neurologisiin kiputiloihin annettavaa kipulääkettä, mutta jopa maksimimäärillä öiset läähätyskohtaukset (tuntitolkulla) jatkuivat ja koira kiipesi sänkyymme (johon yleensä ei ole pääsyä, eikä muuten ikinä ole pyrkinyt) ylitseni kiiveten, silmät ympyriäisinä kuin henki olisi ollut kyseessä.

Katselimme muutaman päivän tätä tilannetta, koska lääkitykset olivat päällä  ja näin jatkotutkimukset viivästyivät :/. Tunsin, että kyse ei voinut olla vain hiivatulehduksesta ja suuntasimme takaisin eläinlääkärille, jossa otettiin nukutuksessa korvista magneettikuvalla täsmäkuvat. Oikeassa (toisessa kuin hiivatulehdus) korvassa oli selkeä erittävä keskikorvan tulehdus!

Koira ei ollut rapsuttanut korviaan hiivatulehduksen vuoksi normaalia rapsutusta enempää, suorastaan ei melkein ollenkaan, ei myöskään keskikorvan vuoksi rapsutellut, ainoa oire oli oikeastaan nököttäminen pää koholla, pään ravistelu (harvakseltaan), lenkkeilyhaluttomuus ja apaattisuus ja sittemmin voimakkaat läähätykset öisin (ihan viimeiset yöt).

Neurologi imi korvan tyhjäksi eritteestä ja huuhteli sen, magneettikuvan oton yhteydessä ja lääkitsi pitkävaikutteisella antibioottipiikillä. Korvaa ei saanut huuhtoa saatika kastella kahteen viikkoon. Kun koira toipui nukutuksesta, joka on välttämätön kuvausta ja puhkaisua/imua  ja huuhtelua varten, se oli oma iloinen itsensä jo  toimenpiteestä seuraavana päivänä! Kaikki oireilu oli tipotiessään, hiivakorvan hoito jatkui ilman mitään oireiluja ja koira nautti helpottuneesta olotilastaan selkeästi.

Vaikka monesti olen kuullut, ettei erittävä keskikorvan tulehdus välttämättä oireile tai kipuile, meidän kohdalla kyllä kipuili! Onneksi tällä tyhjennyksellä asia oli nopeasti paremmalla tolalla. Ihmeellisen nopeasti.

Tulehdus toistui viimevuonna vielä kaksi kertaa, mutta nyt osasin olla varuillani ja vein koiran huomattavasti nopeammin magneettikuvaan, jossa kuvattiin lyhyessä narkoosissa täsmäkuvin oikea korva. Molemmilla kerroilla toimenpiteet laajenivat, ikävä kyllä, korvan tyhjennykseen ja huuhteluun, mutta koira on onneksi kestänyt toimenpiteet hyvin ja toipunut päivässä kuntoon. Uusimisväli oli noin 3 kk kohdallamme. Nyt on kulunut viimeisimmästä tulehduksesta puoli vuotta, eikä koira oireile.


Mielenkiintoisena seikkana kerron sen, että kun koira ensimmäisen korvan tyhjennyksen jälkeen söi raksuja, se säikähti omaa narskutustaan! Lopetti pureskelun ja kuunteli korvat höröllän.

Samaan aikaan tein koiran elämäntaparemontin tukemaan toipumista ja pyrin poistamaan kaikki tällaiselle altistavat seikat, jotka oman käsitykseni (maallikon!) mukaan ovat seuraavat:

- Koiran tulee olla normaalipainoinen jo monestakin syystä, mutta ennenkaikkea siksi, että se pystyy hengittämään mahdollisimman vaivatta (lihava koira kuorsaa) pahentaa keskikorvan tilannetta! Omalta koiralta pudotin painoa puolisen kiloa, ei ole ollut koskaan runsaasti ylipainoinen.

- Tukkoisen koiran oloa tulee pyrkiä parantamaan muutenkin, eikä tyytyä vain kuuntelemaan kuorsausta tai röhinöitä (tulen kirjoittamaan tästä oman postauksen aiheella kuorsaus) sillä  tukkoisuus nielun ja nenän alueella varmasti pahentaa myös keskikorvan tilannetta! (Nenäpunkit, liikapaino, allergiat) Myös lyhytkuonoisilla pystyy vaikuttamaan kuorsaukseen, ainakin joissain tapauksissa!!

- Ruokavalio vaikuttaa paljon esim. hiivatulehdusten esiintymiseen, olen havainnut. Mahdolliset allergiat tietty mukaan lukien, mutta myös hiivan osalta. Kirjoitan tästäkin meidän tarinan jossain vaiheessa tunnisteella - ruoka ja terveys.

- Korvien puhdistus ja huuhtelut tähän tarkoitetuilla aineilla. (Hiivakorvan osalta kirjoitan myöhemmin tarkemmin oman tekstin tunnisteella - hiiva 

- Korvien ilmastoimisen parantaminen (korvalehtien sisäpintojen trimmaaminen, jos tuuheat karvat sisäpuolen korvalehtiä) Näyttelykoirien osalta neuvojani tuskin pitää noudattaa tältä osin.. (ikävä kyllä)

- Hampaiden hyvä kunto, tulehtuneet hampaat varsinkin suun takaosassa voivat turvottaa kudoksia ja pahentaa myös korvien tilannetta (Hammaskivi + Paradontiitti) Tästäkin voin kirjoittaa omakohtaista tarinaa myöhemmin, miten meillä löytyi takahampaiden ongelma, vaikkei hammaskiveä edes vihjeenä.

Elämäntaparemontin hedelmiä - omakohtainen kokemus:

Koira ei kuorsaa enää juuri ollenkaan, vain lievää asentoriippuvaista ns. "normaalia" kuorsausta! Nuuskiessa ei tule röh -  röh röhinöitä! Haukkumaääni on kirkkaampi (nielu oli kuorsauksesta ärtynyt ja punoittava). Närästely loppunut! (Tiskirättimäinen haju syljessä ja rähmässä, silmien rusehtava vuoto) Hammaskiven muodostus vähentynyt voimakkaasti! 


Käsitykseni siitä, ettei kuorsaukseen voi vaikuttaa on muuttunut!! Tietysti on olemassa liian lyhytkuonoisia ja nielultaan sellaisia yksilöitä, joilla kuorsaus johtuu tästä, mutta ehkä niilläkin tilanne paranisi elämäntapamuutoksella.

Kaikki  ylläoleva saattaa esiintyä rodulla kuin rodulla, ja saman rodun sisällä yksilöillä on erittäin suuria eroja. Me ihmisetkin olemme eri kohdin haavoittuvia.


Lisäys 24.5.2011 Taas on kaksi kuukautta voitu lisätä onnistuneen korvatilanteen listalle! Elämäntaparemontti näyttää auttaneen selkeästi! Eli, ei kannata tyytyä vain hoitamaan toistuvia hiiva/muita tulehduksia, vaan yrittää ruuan avulla ja tarvittaessa laihduttamisella vaikuttamaan syihin, ei pelkkiin seurauksiin!!


Lisäys 11.7.2011, korvatulehdus ei ole uusinut vieläkään kop,kop, kop! :)
tarkemmin ajatellen oireita olivat myös kakistelu ja suun aukominen välillä, varsinkin rapsuttaessa korvaa (tapahtui harvoin).

Lisäys 1.11.2011, tänään koiramme kuvattiin keskikorvien osalta
Uusi blogikirjoitus aiheesta 19.11.2011 >linkki< 
Tässä lyhennelmä; koska koira osoitti kipuilun oiretta ja ulkokorvat olivat tulehtuneet jonkin verran ( ei kuitenkaan hiivaa tai bakteereja mutta selkeää punoitusta ja runsasta eritteen muodostumista, syy oli korvakäytäviin joutuneet karvasilput ja runsas uiminen kesällä, yksi hammas jouduttiin vetämään) Koiralla todettu lieviä syringomuutoksia pari vuotta sitten ja tästäkin syystä täsmäkuvattiin ovatko muutokset edenneet, eivät ole) keskikorvat olivat terveet eikä eritettä ollut, joten kierteen katkaisu on ollut onnistunut! Puolitoista vuotta on kulunut viimeisestä erittävästä tulehduksesta, kuvissa keskikorvat täysin tyhjät!




Edit: Hiivatulehduksen osuudesta tein erillisen kirjoituksen, ohessa linkki siihen tekstiin, löytyy myös kohdasta - "terveys - hiiva"
http://koirulini.blogspot.com/search/label/terveys%20-%20hiiva