punkki kuin punkki - omia kokemuksia häätöaineista

Lähikuvaa metsän uumenista, minimetsä metsän sisällä
toissasyksyinen näkymä

Punkit - karkoitus/myrkkyliuokset


Punkit ovat varmasti jo liikkeellä, joten ostin eilen apteekista punkinkarkoitusliuokset, joiden laittaminen on aina yhtä ristiriitaisia tunteita herättävää. Kuitenkin nyt jo useamman vuoden näitä väkisin koiriin laittaneena olen alkanut suhtautua tähän asiaan välttämättömänä pahana.


Suhtaudun asiaan niin, että koska koirat eivät ole kertaakaan reagoineet lääkkeen annon jälkeen omituisesti tai se ei ole millään muotoa näkynyt koiran yleiskunnossa tai ruokahalussa, ei tämä ole niin suuri paha verrattuna puremiin, myös ihmiselle vaarallisen punkin ollessa kuitenkin kyseessä.


Koiran elinkaari on lyhyempi kuin ihmisen, vaikkakin kuulemma rajuja oireita nekin saattavat puremista saada, mutta ihmisellä voi mennä työkyky ja elämänlaatu niin huonoksi, että vieressä loikoilevasta koirasta myös ihmisverta maistamaan innostuva öttiäinen tulee ottaa vakavasti.


Aluksi käytin Dinalle Expottia, jonka aiheuttamista sivuoireista kuulin kuitenkin koirapiireissä ikävän paljon pahaa, Frontlineäkin (käsittääkseni ei karkoita, punkki kiinnittyy ja kuolee) kokeiltiin, eikä ollut kummassakaan aineessa henkilökohtaisesti mitään moitittavaa, mutta lopulta ollaan päädytty käyttämään Bayvanticiä. Nämä peruspunkkikarkoitteet ovat reseptivapaita tuotteita. (Bayvanticissä on samaa vaikuttavaa ainetta, kuin Expotissa mutta huomattavasti vähemmän ja toinen vaikuttava aine poikkeaa Expotin aineista.)


Näiden niskaan laitettavien liuosten kohdalla on hieman eri vaikutustyylejä, toiset karkoittavat ja tappavat punkin, toiset eivät niin karkoita, mutta tappavat kiinnittyneen punkin. (Osa sopii Colliesukuisille, osa ei). Annostelumäärissä kannattaa harkita antaako esim. 12 kg koiralle mielummin alle 10 kg määrän lääkettä vai jopa kaksi kertaa painavammalle koiralle tarkoitetun, seuraavan annostusmäärän. (Nestettä ei tarvitse varmaakaan laittaa koko pipetillistä..) Tiedän, että naapurin koiralle ostettiin seuraavaa annostelukokoa koiran kasvettua kilon yli edellisen rajan ja koira oireili lääkkeen annon jälkeen).


Itse olen ajatellut, että karkoittavalla on kaksi näkökantaa, joko punkki ei niin hevin halua kävellä turkin uumeniin ja pudottautuu jo ulkotiloissa tai sitten siirtyy sisätiloissa myrkyttömään uhriin. Eli, päättelyni ei oikeastaan antanut selkäeää lisäarvoa näillä kriteereillä katsottuna.


Koiraan kiinnittymään päästävät ehkä puolestaan saattaisivat suojata siirtymiseltä toiseen uhriin, mutta kotiin kulkeutumiselta ei niinkään... joten taas ollaan jotakuinkin lähtöruudussa. Niinpä olen päätynyt laskelmieni mukaan koiran kannalta miellyttävimpään lääkkeeseen, joka on toiminut todella hyvin, eikä ole aiheuttanut tietääkseni muillakaan koirilla kauhukokemuksia, eikä myöskään ylimääräisiä rapsutteluja. Meidän kohdalla se on Bayvantic, joka myös karkoittaa öttiäisiä, muitakin kuin punkkeja.


Linkki meidän valintaamme, Bayvantic, reseptivapaa, liuos/häätää ja tappaa punkit
Linkki Expot liuoksen tuoteselosteeseen, reseptivapaa, liuos


En ota nyt muulla muotoa tarkempaa kantaa turvallisuuteen, lääkeaineisiin tai sopimiseen kaikille roduille, kerroin vain omakohtaisen tarinani mietteistäni ja kokemuksistani! Linkkeihin kannattaa tutustua.


Nenäpunkit - omaa kokemusta


Punkeista kun on puhe, myös nenäpunkkeja on meillä häädetty kahdella eri lääkeratkaisulla. Alkuun saimme eläinlääkäriltä niskaan laitettavaa liuosta, nimeltä Stronghold, jota laitetaan kolmeen otteeseen, parin viikon välein, koiran niskaan tavallisen punkkiliuoksen tavoin. (Stronghold ei tietojeni mukaan tehoa peruspunkkiin, joten siihen vaivaan pitää antaa lisäksi toinen liuos kesäaikaan! Katso yllä)


Linkki Stronghold liuoksen tuoteselosteeseen, reseptilääke, liuos


Nenäpunkit voivat aiheuttaa koiralle mm. ns. reverse sneezingiä, ilman ryystämistä sisäänpäin kohtauksittain, sekä nenäalueen turvotusta limakalvolla ja nielussa, sekä nenän kirkasta vuotoa ja ainakin meillä aiheutti lisääntynyttä kuorsausta.


Näitä ja eri punkkien häätöliuoksia (esim. Bayvantic peruspunkille) voi laittaa lääkärimme mukaan melko samoihin aikoihinkin, mutta parin päivän väli antoajankohdissa olisi suositeltavaa. Silti minua kauhistutti laittaa näin valtavia määriä liuoksia koiriin lyhyellä aikavälillä, joten aloin tutkia hiukan enemmän asioita nenäpunkkien suhteen. (Turkit koko ajan täynnä käsiin tarttuvaa liuosta ja muutenkin tuntui ikävältä, pitäähän koiria päästä pusimaankin kesäisin!!)


Päädyin surffaamaan metsästyskoirien nenäpunkkiongelma -keskusteluihin ja vastaani tuli pillerinmuodossa annettavat, itseasiassa madotuslääkkeet, joissa on nenäpunkin häätöön tarkoitettua samaa ainesosaa mukana, kuin enemmän käytetyssä pillerissä , joten pyysin eläinlääkäriltä Milbemax matolääkityksen ja hoidin näin madotuksen ja nenäpunkit pois. Jos häädetään matojen lisäksi nenäpunkkeja, annetaan pilleri myös kolmesti, yhden kerta-annoksen sijaan. Annostus on nenäpunkkeja häädettäessä voimakkaampi kuin perus matokuurissa, eläinlääkäri määrää vahvuuden, reseptilääke.


Milbemaxin lisäksi on toinenkin pilleri, Interceptor Vet, jossa sama vaikuttava aine kuin Milbemaxissa (nenäpunkkeihin vaikuttava). Itse uskon Milbemaxin toimineen, jopa paremmin kuin aiempi Stronghold. Näissä asioissahan pakkaa ovat sekoittamassa naapurustossa mahdollisesti elelevät nenäpunkkeja kantavat, lääkitsemättömät koirat, joilta nenäpunkit aina uudelleen tarttuvat ja lääke saattaa näyttää tehottomalta :S


Linkki Milbemax Vet -tuotetietoihin, reseptilääke, pilleri
Linkki Interceptor Vet -tuotetietoihin, reseptilääke, pilleri
(Interceptorin tuoteselosteessa mainitaan myös nenäpunkit)


En edelleenkään perehdy nyt tarkemmin vaikuttaviin aineisiin ja antomääriin, enkä siihen sopivatko nämä lääkkeet kaikille koiraroiduille jne. (Varsinkin Colliesukuisten kohdalla oltava tarkkana), mutta koska nenäpunkkilääkkeet ovat  reseptin takana, eläinlääkärin kanssa keskusteleminen on kuitenkin edessä. 


Paras punkinpoistaja

Mikäli punkki kuitenkin koirasta (tai itsestä) löytyy, parhaaksi poistajaksi olen todennut O'Tom sorkkarautamallisen muovihärpäkkeen, josta on ollut blogissani aiemmin puhettakin. (Tämä punkinpoistaja on parhaillaan Zooplustilauksissa ilmaisena lahjana tilaukselle ja sellainen on nyt tuloillaan minulle, jonka lahjoitan pihapiirissä eleleville Coton de Toulear kavereillemme.)


Lisäys: 11.7.2011


Eläinlääkärikeskuksen asiakaslehdestä lukemaani Univet/Kamu nro 1 2011, Maija Räihä ELL, lyhennelmä


Punkkien tarttuminen koiraan kannattaa ehkäistä

• Punkit levittävät borrelioosia, aivokuumetta ja anaplasmoosia
• Borreliabakteerin siirtyminen uhriin kestää vähintäänkin tunteja, joten punkin nopealla poistamisella voidaan tartunta vielä ehkäistä
• Koiralle ei tule puremakohtaan laajenevaa ihottuma-aluetta (bloginpitäjän lisäys: meidän Irlanninsetterille kyllä tuli, useaan puremaan)
• Borrelian tyypillisimpiä oireita ovat: kuume, ontuminen ja niveltulehdukset (ontuminen saattaa olla ajoittaista ja vaihdella raajojen välillä)
• Nivelturvotusta tai -kipua ei välttämättä todeta
• Tartuntaa voidaan hoitaa antibiooteilla ja alkuvaiheessa se yleensä tehoaa hyvin

Koirilla ei ole ollut Bayvanticin antamisen aloittamisen jälkeen yhtään punkkia, joten tepsii yhtä hyvin kuin aiempinakin vuosina.




Lisäys: 2011 kevään ensimmäinen punkki poistettu Royltä Wappuaattona :/
Huomenna laitan litkut niskaan.. 


Lisäys: 7.5.2011 Kommenteissa yksi tuote lisää, lukijan kommentti ja keskustelua vielä yhdestä nenäpunkkiin tehoavasta tuotteesta, nimeltä Advocate! Kurkatkaa kommentit!






Lukijan vinkki, Advocate, tuoteseloste (en vielä ole itse kokeilllut tuotetta)

Video koirien ensiavusta - ammattilaisten tekemä - Youtube

Ammattimainen elvytysvideo koirien CPR 
Painalluksissa koiran koko huomioitava!

kevät on tullut ♥ blogin ulkomuoto päivitetty

Isännän poimimia metsämansikoita,
 lenkkipolulta -09 ♥

On ilo seurata koirien tyytyväistä käytöstä, kun takapihan ovi onkin yllättäen melkein koko ajan auki ja ne voivat mennä ulkoilemaan milloin päähän pälkähtääkään. Ulos kirmataan, kuin kilit laitumelle. Tästä tulikin mieleeni  vastaani tullut video. Nauttikaa!

Klikkaa video käyntiin!
Video löytyy Youtubesta, jonne pääsee myös klikkaamalla videon YT-logoa,
saadakseen videosta lisätietoja.
Perheen koira on jo hiukan iäkäs, mutta ehkäpä kilit pitävät sitä virkeänä :)

Dina löytyy usein oven suusta tasanteelta, ottamasta arskaa. Se pitää silmiä kiinni ja nuuskii ilmaa niin, että pikimusta pikku kirsu vain hiukan liikkuu. Silti se on tämän tyynen olemuksensa takana valpas heräämään tilanteeseen, mikäli Roy ilmaisee jotain tontilla tai sen läheisyydessä tapahtuvan.


Naapurissa asustaa kaksi Shelttiä, nekin ovat uros ja narttu. Koirat nauttivat yhteisistä kirmailuista ja ovat keskenään hyviä kavereita. Tonttiemme välillä on pikkuinen portti, jotta ne voivat hallitusti tulla leikkimään keskenään ja tontit voidaan yhdistää suuremmaksi kokonaisuudeksi.


Yleensä naapurin Sheltti-uros tulee portin vierustalle omalle puolen aitaa, nostaen etutassut pienelle kivelle ja tuijottaa takaoveamme. Se haukahtelee muutamia kertoja, leikkiinkutsun esittäen. Meidän koirat huomaavat tämän ja niin alkaa taas muutamien minuuttien - tuntien riemukas yhdessäolo.


Ihanaa kun kesä tulee ja päivät jatkuvat yötä myöden. Vielä kello 22 saattaa saada päähän lähteä lenkille viilenneeseen ilmaan, joka talvella ei tulisi mieleenkään!


Hyvää kevättä ja tulevan kesän odotusta!

piristystä päivään :)

Ahkera pikku Terrieri
Klikkaa katsottuasi Youtube-logon kautta
katsomaan lisätietoja videosta, tarvittaessa

Minulla on ilo tarjota teille hiukan huoletonta, koira-aiheista ajanvietettä

Official music video for OK Go's 'White Knuckles'
Directed by Trish Sie and OK Go. Produced by Shirley Moyers

Viimeaikaisten rankkojen postausaiheiden vastapainoksi ;)
Videolla esiintyvät koirat ovat tietämäni mukaan rescue-koiria!

remmikikka ryntäilevälle - oma havainto

Tehoaa ihmeellisen hyvin
pienen harjoittelun jälkeen!
Kuva klikkaamalla suuremaksi

Seuraavassa yritän kuvailla itse kehittelemäni ja kolmella koiralla kokeilemani niksin koiran vetohinkujen vähentämiseksi. Ensimmäinen koira, jonka kanssa tämän tavan otin käyttöön, oli meidän Irlanninsetteri Ami. Loppujen lopuksi Ami oppi erittäin hyvin kävelemään nätisti vierellä vetämättä, mutta nuorena koirana se tuppasi viuhtoa menemään.


Varsinaista nätisti kävelyä ei oltu harjoiteltu vielä sen kummemmin, mutta alkoi olla tosiaan sen aika, kun muistan käden ympäri kieputtamani remmin kiristäneen nyrkkiäni ja hermot alkoivat olla myös yhtä kireällä, mikä ei todellakaan auta asiaa. 

Kuva klikkaamalla suuremmaksi

Päätin lyhentää remmiä muulla tavoin, kuin nyrkin ympäri kieputtamalla ja siitä kaikki tavallaan "vahingossa" lähti. Otin noin 1/3 pituuden päästä  otteen, jolloin remmin pituus oli sopiva pitämään koiraa juuri sivulla kävelemässä, ns. lyhyt remmipituus. Sen jälkeen kiepautin 2/3 loppupään remmistä koiran rinnan yli ja pudotin sattumalta remmilenkkiä hiukan alemmas rinnalle, melkein jalkojen aluun asti eli:


kaulapannasta tuleva alkupää, 1/3 kohdalta napakka ote, loput remmistä koiran rinnan ympäri niin, että loppuremmi on hiukan alempana rinnalla, melkein siellä mistä jalat alkavat, tämä osa remmistä saa olla hiukan löysällä, että se tehoaa paremmin!


Nimittäin, oletan että koiraa ottaa kovin päähän tämä löysän remmin aiheuttama tunne alarinnalla, jos koira vetää, kiristyy myös tämä lenkki ja tunne on kuin joku ottaisi vastaan rinnalla tai "ikävästi tassujen lähellä". Koira alkaa epäröidä, eikä ehkä aivan miellä sitä edes remmiksi, koska tämä löysän remmin lisäohjaus ja tarvittaessa kiristyminen näyttää tepsivän. Kokeilkaa ihmeessä!


Olen käyttänyt tätä "remmilenkkiä" nyt kaikilla 3:lla koirallani ja jopa tähän melko luupäiseen urokseen se tehoaa myös ja se on jo paljon se! Otan sen tähän lyhyeen remmilenkkiin kävelemään joksikin aikaa, jos ei oikein ole muut remmikasvatustemput tehonneet. Viimeinen kurinpalautus :D

Kuva klikkaamalla suuremmaksi

Roy ei selkeästi pidä tästä "viimeisestä" keinosta, koska se yrittää peruuttaa siitä pois, mutta tämän varalle olen kehittänyt lisäkikan, jolloin kiepautan näitä kolmea narua (alkupää remmistä ja lenkin kaksi muuta osuutta, yhteensä kolme "narua" on nyrkissä) kiepautan tätä kolmen narun satsia pari kieppiä ympäri "ruuville" joten rintalenkki pienenee ja koko lyhyt remmi on napakka, eikä peruuttelut onnistu.


Koira alkaa kävellä tässä kieputetussa remmissä nätisti, jos oppii säätelemään tätä rintalenkkiä tehokkaasti, eli pudottaa sitä löysemmäksi alarintaan, melkein siihen mistä tassu alkaa "häiritsemään". En voi uskoa, että se olisi sattumaa, että tämä on tepsinyt kaikilla kolmella!


Otan Royn tähän lyhyeen "remmilenkkiin" kävelemään aina jos on ns. oltava taattua, että se pysyy aivan vierellä, kuten kävellessä ihmisvilinässä tai torialueella jne. Testatkaa ihmeessä ja antakaa palautetta! Jos näitä turinoita edes kukaan lukee :D Minua kiinnostaisi kovin tietää toimiiko tämä muillakin. Sikäli testaaminen ei ota jos ei annakaan, kun ei tässä mitään lisävarusteita käytetä. :)

menisinkö ylä-vai alakertaan - vai olisiko puoliväli paras?

Kyllä nämä pienet karvakallot ovat mestareita kehittämään ratkaisuja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Roy päätti tehdä kompromissin ja torkkui kerrosten puolessa välissä, kun molemmissa kerroksissa saattoi olla mielenkiintoista häppeninkiä hetkellä millä hyvänsä, eikä millään pystynyt ennakoimaan kumpaan kerrokseen olisi kannattanut parkkeerata itsensä :D


Minua huvittaa seurata koiriemme keskenäistä puuhastelua. Roy on aktiivisempi keksimään ajanvietetekemistä, joskus se omii itselleen jonkun lelun tai luun ja kulkee polleana se suussaan Dinan seuratessa silmä tarkkana. Roy on hyvin tietoinen siitä, että toinen on hiukan kateellinen ja heittää leuhkasti pian pitkäkseen nutustamaan ja nuuskuttelemaan aarretta.


Dina yleensä seuraa tätä vieressä seisoskellen ja tuijottaen, korvat lurpullaan aikansa, sitten se alkaa tuhahdella ja haukahtelee lähes äänettömiä turhautuneita buffauksia. Kun tämä ei tehoa, se on monen monta kertaa mennyt lähistölle "muka" haistelemaan jotain todella tärkeää ja raapii kevyesti tassullaan lattiaa (ihan tyhjää plänttiä). Heti kun Roy huomaa tämän ja kipittää aarteensa unohtaen paikalle nuuskuttelemaan tätä plänttiä, niin Dina kiirehtii pois paikalta,  nyysimään Royn aarteen.


Roy osaa olla myös herrasmies. Se järjestää usein yhteistä tekemistä. Tuo lelun ja keikarimaisesti kävelee se suussaan Dinan ohi, kuin matadori. Kylki osuu Dinaan koko matkaltaan ja ohitukset ovat upeaa liikehdintää. Dinan sytyttyä tähän leikkiin ja yrittäessä tavoitella aarretta omaan suuhunsa, Roy väistelee taitavasti muutaman kerran, mutta välillä sallii Dinan ottaa lelusta kiinni (oikein pitelee hyvässä asennossa ihan paikallaan) ja kun ote on saatu, alkaa hurja vetoleikki ja molemmat murraavat ja ravistelevat.


Tällaisina hetkinä tiedostan, että toinen koira on koiralle omaa luokkaansa oleva kaveri ja olen erittäin onnellinen siitä, että Roykin tuli taloon. Meillä molemmat koirat  ovat silti leimautuneet enemmän minuun, kuin toisiinsa. Varsinkin Roy on aina siellä missä minä olen, ainakin samassa kerroksessa, vaikka Dina jäisi toiseen kerrokseen nukkumaan. Ehkä hyvä näin.


Olen oppinut koirien keskinäisistä eleistä monta arvokasta elettä omaankin käyttöön, kuten jos haluaa syödä rauhassa esim. sohvalla omaa jäätelöä, eikä salli ruinaamista. Pitää "jähmettyä" samalla tavoin hetkeksi, kuten koira tekee suojellessaan omaa luuta. Pitää yllä hetken ajan "sähköistä, pysähtynyttä tilannetta" Hetken kuluttua ruinaaja luovuttaa, eikä sanaakaan tarvitse sanoa. Kahden koiran (2+) omistajat tietävät varmasti mistä eleestä puhun! :D

huoltotoimia ja kaiken karvaisia isäntiä

Kärvistelen juuri korvien trimmausmasennuksen jälkimainingeissa. Narttu Cavalerimme korvakarvat, niin upeat kuin ovatkin, kasvavat niin pitkiksi karvoiltaan, että ne jäävät tassujen alle tukistelemaan nuuskuteltaessa sopivia pissipaikkoja. Tämä ei ollut ainoa syy tähän ratkaisuun vaan myöskin se, että kotiin kantautuu näiden pitkien korvien kantamina hiukkasen liikaa "löytöjä".

Milloin on näytteitä eri puiden oksista, lehdistä ja siemenistä tai milloin ne yksinkertaisesti vain kielivät keränneensä mukaansa näytteitä vähän "siitä sun tästä".. Koska Dina ei kierrä näyttelyitä, olen nyt pari kertaa lyhentänyt suosiolla näitä korvakarvoja. Eipähän enää lillu vähintäänkin toinen korva "maustamassa" vesikupin vettäkään juomisen aikana.

Samalla ajelin korvien sisäpinnoilta karvaa pois, koska tytön korvalehdet ovat yhtä karvaiset päältä ja sisältä, eikä näin ollen ilma kierrä riittävästi. Tämä toimitus on puolellamme myös taistelussa esim. hiivaa vastaan, minkä aiheuttamia tulehduksiakin on muutamia ollut menneisyydessä.

Joka kerta minulle tulee kuitenkin ahdistus tämän operaation jälkeen, ei  tiettykään korvakarvojen lyhentämisestä vaan siitä, että ensin koira antaa ajella nätisti karvat korvista ja joka kerta sen jälkeen jää ravistelemaan päätä petetyn näköisenä, vaikka yritän parhaani mukaan saada pienet terävät karvanjämät ja kaiken muun mahdollisen pois kiusaamasta.

Joko en suoriudu tästä jälkipuhdistustehtävästä riittävän hyvin, tai sitten tuntemus tämän operaation aiheuttaman muutoksen jälkeen on sen verran outo, että se jo riittää laukaisemaan ärsytystä ja pään ravistelua (melko runsasta). Toivon joka kerta yhtä hartaasti, ettei korvan sisällä törrötä teräviä suortuvia tökkäämässä suoraan korvaan, puhumattakaan pistelevästä minikarvasilpusta.. Onneksi tilanne rauhoittuu jo päivässä.

Arvaahan sen miten kamalalta tuntuisi, jos omassa korvassa pistelisi ja kihisisi ja tökkisi jokin, aiheuttaen herkän korvan värinää ja ärsytystä. Koira parka kun ei pysty tällaisia nyansseja millään kertomaan. Ilme on vain paljon puhuva ja päänravistelu on runsasta.. Nyt laitoin korvat päälaelle pampulalla hetkeksi, että Dina saa levätä, puhdistusaineet haihtuvat ja korvat kuivuvat ilmavasti. Tällöin helpottaa näköjään heti.

Miksi minulla on silti niin syyllinen olo, vaikka vain yritän parhaani mukaan  tehdä ns. järkeviä ratkaisuja..

En kuitenkaan täytä yhtä kamalia mittapuita, kuin mitä vastaani tuli selatessani nettiä, aiheella nenäpunkit ja niiden onnistunut häätö. Tästä nenäpunkkien häätöoperaatiosta tulen kirjoittamaan jatkossa oman postauksensa, mutta tässä nyt pintapuolisesti kerron järkyttävän esimerkin jäätävän kymästä koiran isännästä ja hänen ratkaisustaan häätää metsästyskoiraltaan nenäpunkit "työtä" haittaamasta.

Yritin siis etsiä toimivaa tapaa häätää nenäpunkit ja koska metsästäjäpiireissä tätä vaivaa pyritään aktiivisesti poistamaan koirilta, jotta nenät toimisivat odotusten mukaan metsällä, päätin suffata ajokoirakeskustelussa, vaikkakin etsin ratkaisua omille "lelu-koirilleni" :)

Sinällään sain hyvääkin tietoa, "tavallisesta" matolääkkeestä, jossa on myös nenäpunkkien häätöön tehoavaa ainetta, sekä sain lisävahvistusta aiemmin käyttmäni loishäätöliuoksen tehoamattomuudesta, jota seikkaa itsekin olin uumoillut. Tähän asialliseen keskusteluun tämä kyseinen isäntä viittasi kintaalla ja suorastaan paheksui kalliita aineita ja tokaisi julki oman tapansa hoitaa ongelmaa: "kunnon pitkä suihkutus Raidia koirankoppiin ja koira sinne vartiksi, luukku kiinni, niin johan punkit vaeltavat matkoihinsa!" 

K A M A L A A !:O

Ehkä minulla ei sittenkään ole syytä tuntea itseäni huonoksi, jos koira joutuu ravistelemaan päätään korvakarvojen ajelupäivänä. Tästä ajokoirakeskustelusta näki muutenkin selkeästi miten eri tavalla eri rotuisten koirien piirissä asennoidutaan käytännön asioihin jne. Jos on olemassa kaikenkarvaisia koiria,  niin on myös kaikenkarvaisia isäntiä! Ikävä kyllä, isäntien osalta tämä ilmaisu on negatiivissävytteinen.. syystäkin :(

(PS en nyt yleistä, että kaikki metsästäjät olisivat huonoja tai tunteettomia isäntiä, joskus suorasukaisuus on suorastaan koiralle hyvästä, mutta ehkä ymmärsitte mitä tarkoitin tällä nimenomaisella kertomuksella.)

hiivaa koiralla - korvat - omaa pohdintaa ja kokemusta - maallikon mietteitä

Johdanto:


Hiiva on hyvä renki, mutta huono isäntä. Hiiva kuuluu luonnollisena osana ihmisen ja koirankin elimistöön, mutta joskus se lehahtaa valloilleen jonkin epätasapainotilanteen vuoksi. Itselläni on ihan omakohtainen kokemus antibioottikuurin jälkeisestä pari kuukautta kestäneestä "hiivasyndroomasta", jonka aikana laihduin yli 10 kg, eikä syytä tälle jatkuvalle vatsataudille tahtonut millään löytyä. 


Lääkärit "arvauskeskuksessa" lähinnä kohauttelivat olkapäitään ja veikkasivat laktoosi-intoleranssia. Veikkaukset eivät tilannettani helpottaneet, vaan päivästä toiseen olin sairas, ilman hoitoa. Lopulta kävelin HYKS:n ensiapuun ja sanoin, että tänne jään, koska näin ei voi enää jatkua. Vietin viikon HYKSin sisätautisella osastolla, kunnes löydettiin hiivan ylivalta suolistossani, jonne tulehdus tyystin rajoittui. Kuukausien huimaus, jatkuva ripulointi ja myrkyttynyt olo saivat selityksen, olin hiivojen toksisten myrkkyjen takia erittäin sairas. Sain vihdoin hiivan häätö lääkityksen ja olin jo viikon kuluttua takaisin elävien kirjoissa.


Tämän kokemuksen vuoksi en enää väheksy hiivan merkitystä, liiallinen hiiva ja kehon muut kemiat ollessaan epätasapainossa, muodostavat paljon myrkkyjä, joilla on yllättävänkin rajuja vaikutuksia terveydentilaan, ruuansulatukseen, aineenvaihduntaan ja jopa hermostoon.


Hiiva on sieni, joka käyttää ruuakseen sokeria (hiilihydraatteja) ja sen vihollinen on hapan ympäristö. Maitohappobakteerit ja esimerkiksi asidophilus piimä saattavat olla aivan oivia apureita hiivan taltuttamiseen ylipäätään. Olen kuullut joskus jopa vinkin piimäkylvyistä, jos jossain päin kehoa on iholla pinnallisesti äkäiseksi lehahtanutta hiivaa. Tällaisesta ei ole kokemusta, mutta mainitsimpa nyt tämänkin kun se muististani esiin pullahti.


Ensinnäkin, viekää koira mielummin, vaikka "turhaan" eläinlääkärin tarkistukseen korvien osalta, mikäli niissä ilmenee ongelmia. Itse veisin ensisijaisesti lääkäriin, ennenkuin alkaisin kotikonstein parannella tilannetta. (Ainakin kun oireet ilmenevät ensimmäisen kerran)


Jokainen harkitkoon itse, mutta tässä muutamia omakohtaisia kokemuksia koiran korvista. Syitä korvien haisemiseen ja eritteisiin on niin monia. Tulehdukset ja lika, unohtamatta loisia!


Koirallamme oli hiivatulehdus vasemmassa korvassaan ja se oli melko hankala häätää. Sekaan tuli vielä häiriköimään toisen korvan vakava keskikorvan tulehdus , josta on jo olemassa erillinen blogikirjoitus, aiheella "terveys - erittävä keskikorvan tulehdus".


Hiivatulehduksen voi havaita yleensä jo nenällään, jos alkaa aistia outoa tuoksua koiran korvassa. Tuoksu on.. no sanotaan niin, että koiran korvien ei tulisi haista juurikaan, jos ne ovat terveet ja puhtaat! Siitä voidaan lähteä.. mutta jos niissä on imelähköä, tunkkaista tuoksua, voi syynä olla hiivatulehdus. Lisäksi hiivatulehdus aiheuttaa eritteen muodostumista, tummaa töhnää. Mutta jos tulehdus on todella syvällä, kuten meillä oli, ei erite ollut apuna kotidiagnoosin teossa.


Koiran likaiset korvat haiskahtavat voimakkaan happamalle, eikä sitäkään tule pitää "normaalina", vaan ainakin pyrkiä puhdistamaan liat säännöllisesti pois. Tähän tarkoitukseen on olemassa korvanhuuhtelunesteitä, jotka ovat yleensä etikkapohjaisia (ts.happamia) ja niitä saa ostaa eläintarvikekaupoista, apteekeista ja eläinlääkärien vastaanotoilta. Jos hajut loppuvat näkyvissä olevan eritteen poistamisen jälkeen, eikä koiran korvien iho punoita, kyseessä saattaa tosiaan olla vain lika.


Viimeistään, jos koira alkaa haisemisen lisäksi rapsutella tai ravistella korviaan on ehkä syytä käväistä pikaisesti eläinlääkärillä näyttämässä korvat. Kyseessähän voivat olla jopa loiset, tulehdukset tai muut hoitoa vaativat seikat. Myös tärykalvon tila on syytä käydä tarkistuttamassa! Jos siinä on vaikka reikä, ei esimerkiksi huuhteluaineita saa missään nimessä laittaa korvakäytävään!


Hoitotarina meidän tapauksessa:


Hoitona on ainakin meidän kohdalla päädytty reseptillä saatavaan korvatippahoitoon, jotka tehoavat sekä sieniin, että bakteereihin. Tippaa laitetaan ohjeen mukaan (toisia laitetaan kaksi kertaa päivässä, mutta siitä lääkkeestä luovuttiin kirvelyn vuoksi ja toisia laitettiin vain kerran päivässä). 


Eläinlääkärihän lääkityksen päättää, mutta käyttäjäkohtaisena kokemuksena muutama seikka: Tämä kerran päivässä laitettava oli mielestäni miellyttävämpi itselle ja koiralle, mutta tätäkin seikkaa suurempana etuna koin, että koska sen pullon "nokka" oli pehmeä ja taipuisa "letku", ei sillä näin ollen pääse satuttamaan koiran korvaakaan, jos se alkaa rimpuilla, lisäksi tämä letku on läpinäkyvä, joten lääkkeen etenemisen näkee konkreettisesti. (Nimeltään Aurizon)


(Hiivanhäätöön on olemassa myös suun kautta syötäviä lääkkeitä, mutta näitä emme ole itse koskaan käyttäneet ja tämä kuuluu taas osioon "eläinlääkärin päätös")


Lisäksi määrättiin korvanpuhdistusnestettä, jolla korvaa tuli huuhdella eritteiden poistamiseksi ohjeen mukaan. Korostan vielä, että tärykalvon tulee olla aina ehjä, jos käytetään nestehoitoja korviin!


Koska hiivatulehdus oli ollut niin piilevä ja sijoittui tosi syvälle Dinan korvassa, oli se sen verran äkäinen, että sen hoito oli melko pitkäkestoinen. Siltikin se uusi saman kesän aikana ja hoidettiin samoin keinoin, mutta entistä pitempään jatkuneella tippahoidolla kuntoon.


Korostan myös, että toipumisen aikana tein täydellisen ruokaremontin. Vaihdoin nappulat toisiksi, ehdottomasti vehnättömiksi, lopetin ylipäätään kaiken turhan hiilihydraatin antamisen, jopa tuoreomenat ja porkkanaraasteen (kuulemma aiheuttavat hiivaa, jos koira on hiivaan taipuvainen), sillä joku syyhän tähän ylimääräiseen hiivaan oli alunperin olemassa! Ruuan vaihdon tulokset näkyvät osin heti, mutta ehkä joskus vasta muutamien viikkojen tai jopa kuukausien päästä. Koiramme syövät ankka-tapioca nappulaa ja kuivalihaa (ankkaa ja broileria), riisi aiheutti silmävuotoa toiselle ja jätettyämme kaikki riisituotteetkin pois, ei hiivaa eikä silmävuotoa ole enää ollut kummallakaan.


Koirilla joilla on runsasta karvoitusta korvissa, voi niitä yrittää vähentää joko nyppimällä tai trimmerillä ajella karvoitusta pois, korvien hyvän ilmastoinnin vuoksi (varottava ettei mene karvantynkiä korviin, pumpulipallo korvaan ajon ajaksi!). Hiiva viihtyy kosteissa oloissa, eikä hyvä ilmanvaihto  ole hiivan kaveri! Itse laitan luppakorvaisten koirieni korvat esim. pesun jälkeen pompulalla toisiinsa kiinni päälaelle, niin että sisäpuolet korvista tuulettuvat. 


Tästä tuli mieleen hassu juttu, kun Dina oli jäänyt yksin hetkeksi korvat ylhäällä pompuloissa, kun palasin samaan huoneeseen se nökötti jähmettyneenä sohvalla, korvat silmien päällä, sokkona! Korvat olivat lennähtäneet takaraivolta silmien päälle sohvalle hypätessä. Älkää siis jättäkö koiria vahtimatta, jos laitatte pompulat korviin!! :D


Ylensäkin kannattaa pohtia hoidon ohella perimmäiset tulehdusta aiheuttavat asiat kuntoon, hoito sinällään auttaa, mutta koska hiiva uusii herkästi, kannattaa nimenomaan sen aiheuttajaa yrittää jäljittää ja selättää tämä ilkimys tälläkin keinoin. Koirillekin on saatavilla ihan niille suunniteltuja lisäravinteita maitohappoineen. Kannattaa tutustua, ainakin hiivan häätöaikaan.




Jos koiran tassuissa on hiivaa, siihen tepsii kotikonstina ruokakaupasta saatava Molkosan, jota voi myös laimentaa veteen. Molkosan on hapanta ja sillä voi hyvin käsitellä esim. tassuissa olevia alueita, eikä se ole vaarallista vaikka koira nuolisi aluetta käsittelyn jälkeen. Korviin en tätä laittaisi, niinkuin ei mitään mikä ei ole tarkoitettu korviin!! Korvalehtien ulkoisia osia voinee pyyhkäistä, mutta ei korvakäytävää syvältä. 


Klikkaa tästä linkki auki, saadaksesi lisätietoa Molkosanista :)




-- Alla oleva tuote ainakin tilapäisesti pois markkinoilta -- mm. yrityskaupan vuoksi -- lisäksi tuotteen koostumus saattaa muuttua -- en poista kirjoitusta vielä kokonaan--

IKÄVÄKSENI JOUDUN ILMOITTAMAAN, ETTÄ KYSEINEN TUOTE ON 16.12.2011 SAAMANI TIEDON MUKAAN YHÄ POISSA MARKKINOILTA, TUOTTEEN NIMI TULEE MUUTTUMAAN JA KOOSTUMUS MYÖS, ELÄINLÄÄKÄRIASEMAMME HENKILÖKUNNAN KERTOMAN MUKAAN. ILMOITAN ASIASTA MIKÄLI TÄTÄ JATKOSSA VIELÄ SAADAAN, NIMENOMAAN BOORIHAPOLLA TERÄSTETTYNÄ.


PÄIVITYS 25.4.2012 : Univet -Espoon Eläinsairaalasta on saatavilla uutta vastaavaa tuotetta, joka toimii kuuleman mukaan vielä paremmin kuin yllä oleva. Tulen ottamaan selvää tuotteen nimestä, mutta tiedustelemalla Univet Espoon Eläinsairaalasta uskon tuotteen nimen ja saatavuuden selviävän. Meillä ovat korvat pysyneet hiivattomina jo kauan, ruokavaliomuutoksen vuoksi.


En poista vielä kirjoitusta tästä aineesta, koska ehkä markkinoilta löytyy vastaavaa, boorihappoa sisältävää puhdistusainetta ennenpitkää. 


Kerronpa tällaisen tilannetiedon; Olemassa on, ainakin ollut, korvanpuhdistusaine joka on osoittautunut erinomaiseksi hiivaa vastaan taistelussa  ja poikkeavan selkeästi teholtaan muista vastaavista tuotteista.

Kyseessä on MalAcetic Otic Ear Cleaner, jonka sekaan eläinlääkäri lisäsi  hiukan ihotulehdusta rauhoittavaa lääkeainetta ja tällä yhdistelmällä hiiva oli saatu usein häädettyä ilman varsinaisia lääkkeitä! Myös ilman tätä lääkelisää tämä tehoaa hyvin hiivaan!!


Ikävä kyllä, yhtäkkiä tätä puhdistusainetta ei enää ole saatu Suomeen, olen tänään lähettänyt tuotetta valmistaneelle yritykselle tiedustelun, mistä tämä saattaisi johtua. Samaten soitin apteekkiin, jonka verkkosivuilla on tämä tuote ollut mainostettuna, he lupasivat myös yrittää selvittää asiaa.


Ilmoitan tästä asiasta lisä, kunhan saisin ensin vastauksia tietävämmiltä. Tuotteen erikoisuus on siinä, että se sisältää 2% etikkahapon lisäksi 2 % boorihappoa, joka on todettu esim. ihmisillä uimarin korvaan hyvin tehoavaksi ainesosaksi.  Selvitystyö jatkuu..


Päivitys 13.10.2011 Tuotteen maahantuoja ilmoitti, että lokakuun lopusta tullaan tätä korvanpuhdistusainetta saamaan jälleen eläinlääkäreiltä, sekä nyt myös apteekeista!! Tämä oli ilouutinen hiivakorville, sillä jatkossa kerran viikossa tapahtuva puhdistus tällä aineella pitänee hiivan tyystin poissa. ;) Kokeilemisen arvoinen tuote!!


Minulla on vielä yksi pullo tätä ainetta jäljellä ja varjelen sitä joka tippaan asti, ettei mene ohi korvasta :) Tuote siis jopa hoitaa jo tulleen hiivatulehduksen mutta toimii ennenkaikkea hyvänä hiivan torjujana jo alkaa päälle! Ei saa käyttää, jos tärykalvo ei ole ehjä!

mikrokuituliinat tassupyykkiin - edeulliset ja vieläpä nätit katsella!!

6 kpl ihanan värisiä mikrokuituliiinoja 3 euroon!
koko 40 x 40 cm,  pesu 60 asteessa

Olipa tuossa taas yksi hyvä hetki, kun ulkoa tultua kastelin mikrokuituliinan kosteaksi ja kävin koirien tassut läpi tällä iloisen värisellä ja korkealaatuisella löydöllä, joita ostin ensimmäisen kokeilukerran jälkeen monta punttia kotiin eri tarkoituksia varten. 


Kerrankin löytyi edullinen tuote, joka on joka suhteessa toimiva paketti. Ensinnäkin, värikoodaus on helppoa, koska jokaiselle värille voi määritellä oman kohdealueensa. Ostamalla muutaman puntin näitä liinoja, on kodin siivous, puhumattakaan koirien tassujen puhdistus huomattavasti mukavampaa. (Ei ole mikään mainospuhe vaan tulee sydämestä!)


Näiden liinojen koko on juuri passeli, 40 x 40 cm, materiaali on mikrokuitua. Olen nähnyt mainoksia mikrokuituliinojen sopivuudesta koirien huoltoon, ainoastaan näiden suoraan koirille suunnattujen liinojen hinta ei ole ollut niinkään sopiva.. nämä maksoivat 3 euroa/6 kpl!! Edullisuuden ymmärtää, kun ajattelee yhteispinta-alaa 80 x 120 cm pyyhettä, kolmella eurolla,  mikä estää ompelemasta niitä yhteen, jos haluaa isomman kuivauspyyhkeen! ;)


Hintavertailun vuoksi Sini-mikrokuituliina 2 kpl Kodin Ykkösessä 6,99 normaali hinta! (Koko 32 x 31 cm)

Huom hinta ;) ja maahantuoja taitaa näkyä!

Sinänsä mainonta mikrukuituliinoista on pitänyt muutoinkin paikkansa, näillä liinoilla on uskomaton vedenimukyky ja sen lisäksi ne todella napakasti keräävät hiekkaa ja muuta likaa itseensä. Pelkkä huuhtelu riittää väliaikaishuolloksi, mutta kunnolla likaantuneet liinat voi pestä pyykinpesukoneessa (ilman huuhteluainetta tai valkaisuainetta) 60 asteessa, kerralla vaikka koko puntin. Kostutettuna liinat puhdistavat peruslikaantuneet koirantassut  ja masukarvat hyvin, eikä huuhtelua aina tarvita. Kannattaa jättää yksi liina myös autoon!


Edit: tärkein unohtui, liinat kuivuvat erittäin nopeasti, paljon nopeammin kuin tavalliset froteepyyhkeet, eivätkä näin ala homehtua joutuessaan kuitenkin päivittäin läpikastelluiksi!


Ostin nämä liinaset Säästöpörssistä!


Mikrokuituliinoista yleensä: mikrokuituliina on nihkeytettynä tehokas lian ja rasvan irrottaja ilman turhaa hankaamista. Kuivana mikrokuituliina latautuu sähköisesti ja poistaa pölyn tehokkaasti. Mikrokuituliinalla saa mikropuhdasta - jopa ilman pesuaineita.

I love them!! ♥

ruoka-aineita ja muita haitallisia aineita, joita tulisi välttää

Dina pentusena

Vastaani on tullut useita artikkeleita ruoka-aineista, joilla on suorastaan merkittävän haitalliset vaikutukset koirille syötettynä. Joukossa on varsin yllättäviäkin aineita.


Hyvin muistan aikakauden, jolloin rauhallisin mielin syötimme lapsuudenkodin Irlanninsetterille tädin tuliaisiksi tuoman Royal-suklaapatukan :S  Samaten jouluisin Ami sai paketista suklaata, elettiin  -70 lukua.


Alla on koottuna vastaani tulleita ruoka-aineita ja muita haitallisia aineita, mm. Peteducationin sivustolta ja muualta internetistä surffaamalla:

• Alkoholipitoiset juomat: voivat aiheuttaa myrkytyksen, kooman ja kuoleman
• Avocado: Lehdet, siemenet, hedelmä ja rungon kuori sisältää aineita jotka voivat aiheuttaa oksentelua ja ripulia
• Kalan ruodot, siipikarjan luut (kypsennetyt), kypsennetyt teräväksi pirstoutuvat luut: voivat puhkaista suoliston
• Kissanruoka: yleensä liian proteiinipitoista ja rasvaista
• Suklaa, kahvi, tee ja muut kofeiinipitoiset tuotteet: Sisältävät mm. kofeiinia ja theobrominia, theophylliniä, jotka voivat aiheuttaa oksentelua ja voivat olla myrkyllisiä sydämelle ja hermostolle. Varsinkin tumma suklaa on vaaraksi. Jo 100 gr levy tummaa suklaata saattaa viedä hengen pieneltä koiralta!
• Sitruksenöljyä sisältävät tuotteet: voivat aiheuttaa oksentelua
• Lihoista irroitetut rasvat: Voivat aiheuttaa haimatulehdusta
• Suuret määrät kalaa (purkitettu/paistettu/raaka): Mikäli syötetään yksinomaan tai suuria määriä, voi johtaa tiamiinin (B-vitamiini) puutokseen, joka johtaa ruokahaluttomuuteen, kouristuksiin ja vaikeissa tapauksissa kuolemaan
• Viinirypäleet ja rusinat: Sisältävät määrittelemätöntä myrkkyä, joka saattaa vahingoittaa munuaisia. Sensijaan viinirypäleen siemenöljy uutteeseen ei olla yhdistetty ongelmia.
• Humala: Tuntematon yhdiste aiheuttaa läähätystä, sykeen nousua, lämmön nousua, kouristuskohtauksia ja kuolemia.
• Ihmisten vitamiinilisät, joissa rautaa: Voivat vahingoittaa ruuansulatuselimistön pintakudoksia ja olla myrkyllisiä maksalle ja munuaisille
• Macadamia pähkinät: Sisältävät koirille myrkyllistä ainetta, joka vaikuttaa ruuansulatukseen, hermostoon ja lihaksiin
• Homeiset ja pilaantuneet ruuat: Voivat sisältää moninaisia myrkyllisiä aineita ja aiheuttaa oksentelua ja ripulia. Voi olla haittaa myös muihin elimiin.
• Sienet: Voivat sisältää myrkkyjä, jotka vaikuttavat useisiin elimistön järjestelmiin, aiheuttaa shokkitilan ja johtaa kuolemaan
• Sipuli: Sisältävät ainesosia, jotka voivat vahingoittaa punasoluja ja aiheuttaa anemiaa. Kissat ovat koiria herkempiä. Valkosipuli on vähemmän myrkyllistä kuin sipuli
• Persimmon/Kakihedelmä: Siemenet voivat aiheuttaa suolitukoksia ja -tulehduksia (kuka nyt siemenineen syöttäisikään.. mutta)
• Luumujen ja persikoiden kivet: Voivat aiheuttaa suolitukoksia
• Raparperin lehdet: Voivat haitata ruuansulatusta, hermostoa ja virtsaelimiä
• Suola: Suurina määrinä vaikuttaa elektrolyyttitasapainon häiriöitä
• Sokeripitoiset ruuat: Voivat johtaa liikalihavuuteen, hammasongelmiin ja mahdollisesti laukaista diabeteksen
• Tupakka: Sisältää nikotiinia, mikä vaikuttaa ruuansulatus elimistöön ja hermostoon. Voi aiheuttaa nopeaa sykettä, tajuttomuutta, kooman ja kuoleman
• Hiivapitoiset taikinat: Voivat aiheuttaa runsasta kaasunmuodostusta, aiheuttaen kipua, mahdollisen repeämän vatsalaukkuun tai suolistoon.
• Xylitoli: Voi aiheuttaa verensokerin romahtamisen, oksentelua, heikkoutta ja shokin. Suurena annoksena maksan vajaatoimintaa, jopa kuoleman. Ensiapuna hierottava ikeniin hunajaa tai sokeria!
• Leivonta sooda ja leivinjauhe: Pidettävä keittiössä koiran ulottumattomissa, suurina määrinä voivat aiheuttaa lihaskouristuksia ja sydämen pysähdyksen. Myös lattialle pudonneena kannattaa pyyhkiä heti pois.
• Linnun ja porsaan kypsät luut ja rustot (aiheuttavat ummetusta, ripulia tai haavaumia suolistossa ja ruokatorvessa) raa'at broilerin siipiluut ovat pehmeitä ja voidaan syöttää, kuuluu usein B.A.R.F ruokavalioon
• Raa’at juurekset (eivät sula koiran suolistossa ja aiheuttavat ummetusta, suolitukoksia ja kaasukäymistä, raasteena voi antaa)
• Raaka kananmunan valkuainen (estää B-vitamiinin ja muiden ainesten imeytymisen)
• Raaka kala (voi tartuttaa koiraan heisimatoja), kuitenkin on kalalajeja joita myös ihmiset syövät raakana
• Maitotuotteet (yli 80 % koirista on laktoosi-intolerantteja, joille maitotuotteet aiheuttavat ripulia, oksentelua, kaasujen muodostumista ja nestekertymiä)
  
  
  Mielipiteitä on varmasti monia ja määrillä ja koiran koolla on varmasti vaikutusta, mutta mikäli listalta löytyy koiran ruokinnassa säännöllisesti tai usein käytettynä jotakin näistä yllä mainituista, kannattaa asiaan kiinnittää huomiota ja harkita uudelleen.
  
  
  Haitalliseksi saattavat muodostua myös esim. porkkana ja omena, (makeat hedelmät) mikäli koira on taipuvainen saamaan hiivatulehduksia. Omenan kodat ja siemenet kannattaa joka tapauksessa poistaa ruuasta, koska nämä osat sisältävät haitallista ainetta ja on turha antaa, toisin kuin muut omenan osat.
  
  
  Päivitän listaa, mikäli vastaani tulee lisää vältettäviä aineksia. Myös kommentteina otan tietoutta mielellään vastaan.

pipanoita ja papanoita

Sinivuokkoja odotellessa..

Huh, huh! Palasin juuri kotiin lenkiltä.. Minulla on kaksi koiraa, asun lähiössä, kotini on koulutien varrella, ympärillämme on upeita ulkoilualueita valaistuine lenkkipolkuineen, mutta silti lenkkeily on tällä hetkellä melko kammottavaa.. koska..


.. koiran kanssa liikkuvat eivät näköjään talvisin kerää ollenkaan koirien jätöksiä, vaikka ne tippuisivat kävelyalueille. Ymmärrän, ettei sellaisilta paikoilta tarvitse välttämättä kerätä, jos voi olettaa 100 % varmuudella, ettei kukaan ihminen kävele siltä kohtaa, koska vierellä kulkee kävelyyn tasoitettu ja tarkoitettu osuus. Ymmärrän myös, ettei tarvitse kerätä jätöksiä, jos tien piennar on ns. hoitamaton. Sitä ei leikellä nurmesta lyhyeksi, eikä lakaista, eikä se ole kenenkään koti- tai pihatie, portinpieli.


Mukana pitäisi aina olla kakkapussi tai vaivautua hakemaan lähistöltä oksa tai vastaava, jonka avulla kökön voi kerätä tai minigolffata pois kävelyalueelta! Pyrin pitämään huolta siitä, että meillä on aina solmittuna koirankakkapussi remmin lenkissä, odottamassa yllättävää miinanpudotuspaikkaa, jolloin poimin kyllä jätökset pois tai minigolffaan kikkareet vähintäänkin reilusti syrjään. Tämä remmiin solmittu kakkapussi on myös vastaantulijoille hiljainen, mutta näkyvä osoitus siitä, että pyrimme pitämään lähitienoon siistinä.


Nyt ei ole lenkkeilijöiden, eikä myöskään koiranulkoiluttajien mukava kävellä koko talven ajan pudonneiden, vetistyneiden liukumiinojen seassa. Itse sentään voi yrittää hyppiä yli, mutta yhtä inhaa on, jos lapsi tai koira sattuu tallustamaan epähuomiossa löllön päältä..


En ihmettele, että ihmiset suuttuvat koiranomistajille keväisin. Kyseessä ei onneksi ole hirmu pitkä ajankohta, kunnes luonto sulaessaan alkaa jo pieneliöstöjen herättyä siivota tätä törkyä. Muutamia viikkoja joudumme loikkimaan, koirattomat ja koiralliset näiden liukumiinojen joukossa, tämän kengän- ja anturanpohjan kätköissä liiankin helposti mukana kulkevan sotkun seuratessa meitä ihan kotiovelle tai -matolle asti.

öljyä tassuissa

Roy pentuna

Täällä on taisteltu öljyisten tassujen kanssa koko ilta! Nyt alkaa lumien alta paljastua milloin minkäkinlaisia yllätyksiä!

Eräänä päivänä keräilin läpinäkyvää lasia jään seasta, kun joku järjen jättiläinen oli hajottanut tuopin keskelle tietä. Ikäväkseni sain huomata, että lumella oli parin päivän kuluttua kuitenkin verta.. epäilen että joku koira oli sittenkin astunut sirun päälle. Kaikkea oli mahdoton saada pois, koska tie oli täynnä jääsohjoa ja lasinsirut olivat melkein saman näköisiä..

Tänään huomasin vasta jonkin ajan kuluttua, vaikka huuhtelin vedellä kotiin tullessa tassut, että koirat haiskahtivat oudolle. Tarkistin tassut läpi ja huomasin melkein kaikkien tassujen olevan sisäosistaan paksussa öljyssä! Hyi sitä öljyn yököttävää hajua!

Onneksi huomasin ajoissa, etteivät ne esim. päässeet yön aikana nuolemaan näitä raakaöljyisiä tassujaan, mitähän siitäkin olisi seurannut!!

Niksinä kerrottakoon, että raakaöljyä pystyy sentään jotenkin saamaan pois karvoista joko Fairyllä tai Marseille-saippualla. Molempia näitä käytin ja lisäksi ajelin tassukarvat trimmerillä niin hyvin kuin mahdollista kaljuiksi (tassujen sisäosat ja varpaiden välit). Nyt huomenna joudun pesemään vielä suihkutilojen lattiat. Tänään en millään pysty siihen enää, päätä kolottaa. Lopetan naputtelutkin sen vuoksi tähän.

Hyvää yötä ja pitäkää koirien tassuja silmällä nyt erityisen tarkasti!