koirapojan elämänmuutos

Roy nautiskelee nameja rakeita,
takatalven viettoa 2.4.2012

Perustelut kastraatioleikkauspäätökseen (kohdallamme):

• lähes jatkuva rauhattomuus  juoksuisista tytöistä johtuen (juoksuisia tyttöjä reviirillä jatkuvasti ympäristön runsaslukuisen koirakannan vuoksi)
• rentoutumis- ja keskittymistaidon puuttuminen (levoton nukkuja, pienimmästäkin äänestä ponkaisi valppaaksi, paikanvaihtaja, huolestuneen oloinen, stressaantuneen oloinen, hätiköivä, keskittymiskyky kadoksissa --> ohjaustarvetta vähän väliä, kiva tekeminen hukkui sähellykseen)
• reviirillä toisten koirien (urosten) ohittaminen rauhallisesti enemmänkin poikkeus, treenaamisesta huolimatta, vaikkakin pojalla myös paljon kavereita molemmista sukupuolista (omanrotuiset aina heti kaverilistalla)
• perusenergiatasosta 110 + kiihtyminen kahteensataan liian jokapäiväistä

Asia pähkinänkuoressa: Poika stressasi lähes koko ajan, osallistuminen ja mukavat hetket tuhlaantuivat hösellykseen. Leikkauksen jälkeen se osaa rentoutua ja nukkua, keskittyä tekemiseen ja se selkeästi nauttii elämästään!

Leikkaus ja siitä toipuminen:

• Koiran leikkasi erittäin taitava, tähystysleikkauksiakin tekevä Maarit Luukkainen-Soilu (steriloi narttukoiramme tähystyksellä, josta kokemuksesta oma kertomuksensa, linkki siihen löytyy sivupalkista kohdasta terveys - tähystyssterilaatio)
• Aamulla suoritettu leikkaus (12 h paasto) oli ohi noin puolessa tunnissa ja koiran sain hakea melko pian kotiin sen herättyä. Koira oli saanut kahta kipulääkettä leikkauksen yhteydessä ja kotona aloitettiin seuraavana päivänä tulehduskipulääkkeen anto (kerran päivässä väh. 3 vrk ajan)
• Toipui tolpilleen leikkauspäivän aikana, illalla jo alkoi olla väsyneen normaali. Päivällä ei tajunnut esim. ulkoillessa tehdä tarpeitaan vaan seistä törötti paikallaan. Kauluri tuntui häiritsevän toimituksia eniten
• Kivuliaalta koira ei vaikuttanut koko aikana, annoin kuitenkin seuraavana päivänä kipulääkkeen ohjeen mukaan ja jatkoin sen antamista 3 vrk, vaikka ehkei olisi kipuja ollut muutoinkaan
• Seuraavana päivänä tyhjät pussukat turposivat hieman (noin puoleen siitä, mitä olivat kivesten kanssa), tämä on täysin normaalia kun kyseessä on pelkkä turvotus joka ei punoita, eritä tai ole ylipinkeää. Koska lääkäri oli tästä asiasta etukäteen huomauttanut, emme ihmetelleet tätä ja turvotus laskikin jo seuraavana päivänä. (Aluetta voi hautoa kevyesti, viileällä turvotuksen laskemiseksi, esim. geelipussi jääkaappilämpöisenä ohueen kankaaseen käärittynä) Turvotus näyttää kuin kivekset olisivat palanneet hetkeksi.
• Seuraavana päivänä leikkauksesta koira elehti ja liikkui kuin ei mitään olisi tehtykään, hiukan yritti rapsutella mahan alusta poisajellun karvansängen kohdalta. Kauluri pidettiin päässä 8 vrk ajan ja haava parani loistavasti (sulavat tikit, ei tarvitse poistaa, n. 2 cm pituinen haava)
• Haavatarkistus olisi kuulunut reilun viikon ajan leikkaushintaan, mikäli olisi ilmennyt mitään huolenaihetta haavan paranemisessa (ei tarvittu)

Tähän mennessä havaitut vaikutukset koiran käytökseen:

• Jo ensimmäisen viikon aikana alkoi koirapoika nukkua paljon aikaisempaa levollisemmin yönsä
• Myös päivällä makuulta ylösryntäily jäi kokonaan pois, kaikenlainen päätön ryntääminen jäi pois
• Koira ei enää hotki ruokaansa tukehtumisen uhalla nappulat lennellen, vaan syö kipponsa tyhjäksi maltillisemmin ja vailla stressiä
• ruokahalussa ei mitään muutosta, hyvin maistuu kuten ennenkin muttei mitään pakkomielteistä ruokahimoa ole esiintynyt
• Koira seuraa muiden tekemisiä enemmän paikaltaan, kiinnostuneena mutta ei ryntää joka kerta kieppumaan, vaan osallistuu järkevämmin tekemisiin
• Kotioloissa tempputreenit ja jo opittujen rutiinien noudattaminen sujuu kuin itsestään. Kertakäskyllä tai jopa ilman mitään kehotuksia koira noudattaa aiemmin opetettua rutiineissa ja selkeästi on rento ja nauttii stressittömämmästä päivänkulusta... tietää mitä on tulossa ja mitä siltä odotetaan
• Leikit sujuvat paljon terävämmän keskittymisen kera mukavammin (noutoleikit ovat alusta loppuun "minä osaan" -meinigillä eikä "kiire, kiire, lisää, lisää" Piilotetut namit etsitään vainulla, eikä esiinny sinne tänne kiirehtimistä
• Ottaa katsekontaktia ja seuraa ihmisen eleitä kiinnostuneempana, kun lenkillä ei kaikki muu vie huomiota yhdessä kulkemisesta (ei ole koskaan ollut karkaileva, mutta tuoksut ovat remmissä aiheuttaneet vetämistä ja pelkästään nenä maassa kiinni tohouttamista, on voinut aina pitää vapaana ja tulee hyvin luokse, jo ennen leikkausta)
• Enää koira ei tarkkaile stressaantuneena ympäristöä esim. pimeällä lenkillä vaan keskittyy etenemiseen ja normaaliin ulkoiluun, jättäen tilannehallinnan minulle
• Koira ei enää merkkaile joka kortta ja vinkeä merkkivirtsan haju on kadonnut, eivätkä masukarvat ole enää niin kuorrutetut tällaiseen vinkeään
• Toinen koiramme, Cavaliertyttönen, ei mielellään osallistunut lujaa ja suoraan päälle törmäilevän poikasen kanssa leikkimään, vaan jähmettyi usein sivustaseuraajan rooliin. Tilanteen muuttumisen on havainnut myös tyttösemme käytöksestä. Nykyisin se haastaa Roytä leikkiin rohkeasti ja meno on vallan hurjaa, silti se luottaa nyt poikaan eri tavalla, jotain on heidän kanssakäymisessäänkin muuttunut positiiviseen suuntaan
• Koirat hakeutuvat toistena lähelle nukkumaan aikaisempaa enemmän

Mikä ei vielä ole muuttunut: (kulunut 3-4 vko leikkauksesta)

• Varsinkin reviirillä on ilmennyt ennen leikkausta uroskoirien (joskus myös roturiippuvaista) kohtaamisessa haukkuherkkyyttä ja rempoilua (tilanne paheni muutettuamme uuteen kotiin helmikuussa ja oli yksi syy leikkauspäätökseen)
• Vielä eivät hormonit ole lopullisella tasollaan ja varsinkin uroskoirien kohtaamiseen ja narttujen tuoksuihin reviirillä tuskin vielä aikoihin voidaan saada täyttä vaikutusta todettavaksi (kuitenkin nykyiseltä stressittömämmältä vireystasolta eivät nämäkään toisen koiran kohtaamisen aiheuttamat buustit ole ehkä enää yhtä voimallisia, ilmeisesti adrenaliinitaso on alempi kautta linjan, maallikon uskomus)
• Remmiriekkuminen on osin myös opittu ominaisuus, eli työtä on sen poiskitkemisessä edelleen, kuitenkin koska sana menee nyt paremmin perille kuin aiemmin ja perusstressitaso on matalampi, on meillä toivoa saavuttaa aiempaa parempi tulos tähänkin asiaan tulevaisuudessa, myös ikä tehnee tehtäväänsä tässäkin asiassa
• Turkin laatu tuppaa muuttumaan leikkauksen jälkeen, niin nartuilla kuin uroksillakin. Riippunee paljon yksilöstä ja rodusta. Narttukoiramme turkki tuplaantui. Kesällä ex-talviturkki ja talvella tuplatalviturkki, sen kanssa pärjää. Royn kohdalla ei muutosta ole ainakaan vielä ehtinyt taphtua
• Ruokahalun ennustetaan kasvavan ja hidastuneen aineenvaihdunnan (yleisen energiatasonkin aleneman) vuoksi koira saattaa ja usein lihoaakin entisellä ruokamäärällä. Meillä on tilanne nartulla täysin hallinnassa (oli ahne aiemminkin) ja Roy syö edelliseen malliin, mutta oli hiukan alipainoinen ennen leikkausta (pidän tarkasti silmällä painoa jatkossa ja lasken ruokamäärää tai vaihdan vähempienergiseen ja kuitupitoisempaan jos on tarvetta)

Muut saavutettavat hyödyt:

• Kivessyövän mahdollisuus poistunut
• Eturauhasvaivat poistunevat (mikäli niitä on ollut)
• Merkkailuntarve laskee (sujuvampi eteneminen lenkillä ja sisätiloihin ei koirat yleensä enää merkkaile, jos siihen taipumusta on ollut)

Voin kertoa näistä asioista myöhemmin lisää, mikäli muutoksia nykyiseen alkaa meillä esiintyä. Toistaiseksi voin vain sanoa, että päätös oli tähänastisesta päätellen kohdallamme ehdottomasti oikea, sillä koko lauma on tästä asiasta samaa mieltä, eikä vähiten rento ja iloinen koirapoikamme, jonka harteilta ovat stressinaiheet selkeästi pudonneet!


Päivitystä 25.4.2012 n. 1,5 kk leikkauksesta


Nyt ovat namitreenit alkaneet tehota, koira ei aiemmin kiinnostunut nameista riittävästi ohitustilanteissa. Nyt energiataso on sen verran alempi, että ajoissa aloitettu huomion itseen kiinnittäminen namilla toimii! Koira ei myöskään kiinnitä huomiota etäämmällä oleviin koiriin kuten aiemmin. Hyvältä näyttää! Ruokahalussa ei muutoksia, paino pysynyt samana. Turkin laatu ei ainakaan vielä muuttunut. Olemus on huomattavasti rauhallisempi!

Päivitys: n. 3kk leikkauksesta

Hyvät vaikutukset ovat pysyneet. Remmikävely on suorastaan hienolla tasolla esim. vetämisen tai ryntäilyn suhteen. Koira kävelee vaellusmatkat todella nätisti rinnalla, pyrkimättä vetämään tai ohjailemaan. Koko olemus on "nyt kävellään" -tyylinen.

Ei reagoi lähellä oleviin koiriin kuin vasta muutaman metrin päässä. Namilla jättää kokonaan huomiotta, hyväksyy muita koiria paremmin kaveriksi. Joitakin muita koiria kuuluu  yhä ehdottomiin vihamiehiin. Tuskin tämä tulee koskaan muuttumaankaan. Olemme tyytyväisiä ratkaisuumme edelleen, myös siksi, ettei koira haise enää virtsalta, eikä tunne tarvetta merkkailla jatkuvasti. Sisälle ei tee enää vahingossakaan!

Cavalierpatsas, Villa Ephrussi de Rotschild, Nizza
taustalla oleva tuoli oli koiran istuin.
Veikkaan, että tätäkin taloa hallitsi Cavalier ;)