 |
| Kohta on taas aika leipoa piparkakkuja :) |
Noin kuukausi sitten alkoi aiemmin välikorvantulehduskierteen (PSOM) kanssa taistellut koiramme oireilla jälleen, aiemmasta muistuttavalla tavalla. Koira ravisteli korviaan ilmavasti ja piti päätään koholla, normaalia enemmän. Huokaisin pitkään ja valmistauduin kohtaamaan meitä melkolailla rankasti vaivanneen harmin uudelleen.
Koiran korvat eivät näkyviltä osin olleet töhnäiset, eikä haju ollut huolestuttava, mutta pään ravistelu oli jälleen poikkeavaa. Aloitin tilanteen haltuun oton sillä, että aloin puhdistaa korvakäytäviä hiivakorvaakin vastaan hyvin toimivalla korvanpuhdistusaineella MalAceticOticilla. Ravistelu jatkui ja päätin lähteä suosiolla eläinlääkärille, jotta todellinen syy tähän saadaan selville.
Korvakäytävistä löytyi syvemmältä terävää karvasilppua, sekä lisääntynyttä eritystä, vaikka olin korvalehtiä trimmatessa tukkinut korvakäytävät pumpulilla tämän estääkseni. Käytävät olivat iholtaan turvonneet ja punoittivat lievästi, eikä laboratorionäytteen mukaan syynä olleet hiiva eivätkä bakteerit, joten epäily siirtyi tähystyksessä todetun vasemman tärykalvon pinkeyden vuoksi välikorvaan. Lääkäri suositteli MRI-täsmäkuvaa.
Tietysti tämä kaikki osui sekä neurologimme, että meidän lomamme aikaan, olimme juuri lähdössä viikoksi Etelä-Ranskaan ja huoli mahdollisten oireiden pahenemisesta matkan aikana oli tietysti surua ja huolta lisäävä asia. Lääkäri määräsi kortisonikuurin rauhoittamaan korvakäytäviä MRI-kuvantamisella tehtävää keskikorvan tutkimusta odoteltaessa. Kuvaus suunniteltiin seuraavalle päivälle kotiinpaluumme jälkeen, jolloin neurologimmekin oli jälleen palannut töihin lomaltaan.
Koiran korva tuntuikin kortisonilla rauhoittuvan mutta huoli keskikorvakierteen paluusta oli suuri. (Edellisestä tulehduksesta oli vierähtänyt kaksi vuotta, kierre uusi silloin kolmesti puolen vuoden aikana). Vein jännittynein mielin koiran MRI-kuvaan ja toivoin, ettei kierre kovine kipuineen olisi palannut. Epävarmuus siitä, ettei elämäntavoilla ym. olisi sittenkään saanut toivottua vaikutusta, veti mielen totiseksi.
Samalla pyysin neurologia täsmäkuvaamaan reilu 2 v sitten MRI:llä todetut Syringomyelia ja Chiari Malformaatio muutoskohdat, jotka ovat tietty mieltäni askarruttaneet myös, vaikka koirani ei oireile, eivätkä sen muutokset olleet aiemmin huolestuttavia. Kuitenkin, koska oireet voivat myös olla vaikeasti havaittavissa lievissä tapauksissa, voi sairaus olla myös salakavalasti etenevä. Lisätieto ei siis tässäkään asiassa ollut huono asia saada.
Ilokseni voin kertoa seuraavaa: SM ja CM muutokset olivat täysin ennallaan, mitään pahenemista ei ollut havaittavissa, eikä koiran "lääkitsemättömyys" ollut laiheuttanut sille "haittaa". Esimerkiksi kortisonihoidolla voidaan joissain tapauksissa estää taudin etenemistä tai ainakin hidastaa. Koirani kohdalla tällaista perustetta lääkityksiin ei ollut, joten sairaus olisi saattanut edetä piilossa. Dina näyttää siis kuuluvan siihen osaan Cavaliereja, joille nämä rodun uudet vaivat eivät näytä olevan uhkana, eikä sen rakenteessa ole mainittavia muutoksia näiltä osin, eivätkä ne näytä myöskään ajanmyötä kehittyvän.
Tämä tieto oli helpottava yksityiskohta ja sain heittää pois pelot siitä, että aiheuttaisin tietämättömyyttäni tilanteeseen huononemista. Lääkäri totesi varovaisesti, että ennemminkin voitaisi sanoa olemassa olleiden muutosten pienentyneen. Tästä ei voida mennä 100 % varmuuteen, sillä täsmäkuvien täsmällinen yhteneväisyys aiempiin, sijainnin osalta ei ole mahdollista.
Takaisin korviin; keskikorvat kuvattiin täsmämagneettikuvin ja lääkäri soitti ilouutiset minulle heti kuvat tulkittuaan: välikorvat ovat täysin terveet! Mitään nestekertymää ei ole PSOM-kierre on nyt ollut todistettavasti poissa 2 vuotta!! Uutinen oli loistava, kaikki uutiset olivat loistavia! Lääkäri poisti koiralta tulehtuneen (pienen)poskihampaan, joka lienee syynä siihen "pään koholla pitoon" jota pään ravistelun lisäksi oli nyt ilmennyt. Anne sanoi poistavansa hammaskivet sen sijaan, kun mitään muuta tehtävää ei ollut. Narkoosi käytettiin siis hammaskivenpoistoonkin, kiitos ihanan ja aktiivisen lääkärimme!! Hammaskiveä kaikenkaikkiaan oli hyvin vähän.
Hampaanvedon jälkeen, kortisonikuurin sekä korvakäytävien puhdistuksen jälkeen on koira ollut taas täysin oireeton. Lisäksi tiedän nyt pään sisällä olevan tilanteen tarkalleen ja olen hyvin hyvin helpottunut saamistani tiedoista. Eli, entistä painavammin perustein uskallan sanoa, että PSOM-kierre (erittävä välikorvantulehdus) voi katketa ja siihen voidaan mitä ilmeisimmin vaikuttaa. Omakohtaisista kokemuksistani kierteen katkaisuksi ja myös hiivakorvatulehduksen häädöstä voi lukea aiemmista teksteistäni.
Päivitystä 7.12.2011: Kirjaanpa tämänkin huomioni asiaan; kuten olen aiemmin kertonut, on koirani joskus talvisin hieronut paljon päätään lumeen niihin aikoihin, kun myös PSOM on ilmennyt ja todennettu (korvien sisäpintoja). Nyt satoi ensilumi Etelä-Suomeenkin ja havaitsin, ettei koira nyt myöskään hiero päätään lumeen samalla vimmalla kuin joskus aiemmin. Tämäkin kertoo siitä, etteivät korvat vaivaa tällä hetkellä (niinkuin olettaa saattoikin).
Eli, jos koira alkaa hinkata paljon korviaan lumeen ei se aina ole tapa (vähäinen piehtarointi ja nautinnollinen pesuhierominen on eri asia), vaan taustalla voi olla helpotushakuinen toimi. Tällöin koira keskittyy hieromiseen antaumuksella ja ryntää heti ulos päästyään hieromaan. Hierominen on joka ulkoilulla ja eikä muu puuhastelu ole riehakasta, vaan lähinnä itsekseen oleskelua. Nautinto- tai riehumishierominen on muutenkin riehakkaan ja villiä leikkiä leikkivän koiran kohdalla normaalia, muttei se ole tällöin pakonomaista. Koira voi hakea helpotusta särkyihin mutta myös esim. kuumeeseen.
(Ell kuultua: ihmisellä on kyseessä keskikorva, koiralla välikorva)
 |
| Dina ja Roy |
