tiistai 30. elokuuta 2011

puoli vuotta leikkauksesta





Puolisen vuotta on nyt kulunut Dinalle tehdystä tähystyssterilaatioleikkauksesta ja ajattelin pohtia hiukan ajatuksia ja kokemuksia mitä vastaan on tullut tästä johtuen.

Eilen koirien kanssa kävelyllä ollessani huomasin koirapojan riuhtovan hurmioituneena eteenpäin. Lienee taas reviirillä tyttöjä tuoksuineen, koska poika on unohtanut tyystin kaikki hyvät remmikäyttäytymistapansa. Onhan se liikuttavaakin katsella, miten se tuntee olevansa yksi varteenotettavimmista reviirin uroksista jalostamaan naapuruston koiralaumoja :D

Sitten katseeni kiinnittyi Dinaan, joka leikattiin puolisen vuotta sitten ja johon leikkaustarinaan löytyy linkki oikealla olevasta palkista tai  -tästä-. Dinalla olisi nyt ollut yhdet juoksut tällä välin ja olisimme varmasti juuri toipumassa yhdestä valeraskaudesta. Nyt meillä on ollut leikkisä tyttö seuranamme koko tämän ajan. Poissa on syrjäänvetäytyminen ja ilottomuus :)


metsämansikoita

Koiran sterilaatioleikkauksen haittapuolia on yleensä painon nousu ja turkin laadun muuttuminen. Näistä ensinmainitun kanssa olemme pärjänneet hyvin, kylläkin tietoisella painon seurannalla. Dinalla on aina ollut hyvä ruokahalu ja se on aina ehdotellut nameja. Viettää metsälenkillä aikaa mieluiten mustikoita syöden kuin keppiä hakien jne.

Ruokahalu sinällään on mielestäni pysynyt tällä, jo ennakkoon korkeammalla tasolla, kuin Royllä. Tietysti ruoka maistuu Royllekin mutta se ei kiipeä pöydälle nyysimään tai ala nuolla jääkaapin ovea, kuin ei olisi ruokaa ikinä nähnytkään. Neiti sen sijaan viestittää monellakin omaperäisellä tavallaan siitä, että nyt vois kyllä ottaa jotain pientä purtavaa :)

Eli, paino on kurissa ja pysyy, kun vain ei lähdetä kaidalta polulta ja kyllä löytyy hyviä välipaloja, puruherkkuja ja palkintoja, jotka eivät ole hiilihydraattipitoisia vaan enimmäkseen proteiinia. (Kuivalihat yms. löytyy omia kirjoituksiaan aiheesta muualta blogistani). Mutta se karva...

Kuten näkyy, turkki on mustilta kohdilta (varsinkin
takapuoli) tosi tiheää ja pörröttää leveyssuunassa.
Koira näyttää pullukammalta jo siksikin.
Häntä on tuuhea puuhka, eikä lippumainen
Eipä tuo haittaa :)


Huokaus :) Dina on tricolor ja muutenkin tämän väristen turkki mustan karvaosuuden osalta on hyvin silkkistä ja pitkää. Nyt tuntuu, kuin karva ei irtoaisi samalla tavoin kuin ennen, vaan uusi karva kasvaa vanhan lisäksi, vanhan höttööntyessä. Niinpä koiralla on nyt kesällä kuin entinen talviturkki.. millainenhan siitä tulee talvella!? Kerron talviturkkikokemukset, kun niitä tulee.

Karvaa on siis todella paljon, ns. "hormoniturkki" kai tämä tiettävästi nyt sitten on. Mikäs siinä, ehkei se ole enää se tyypillisin turkinlaatu, mutta on se omalla tavallaan jopa hyväkuntoisen näköistä ja runsasta, varsinkin jos nyppii hötöt hohkakiven tai tiheän kamman avulla pois. Kiiltoa löytyy, mutta takkuuntuminen (huopaantuminen) on lisääntynyt hötön takia. Myöskin olen päätynyt saksimaan tätä paksumpaa turkkia kesäkuumalla ohuemmaksi, koska turkki on joka tapauksessa muuttunut ja koiralle helpompi olo on tärkeintä!

Ehkä tällainen turkin muuttuminen on rotukohtaista ja myös yksilökohtaista, mutta varsin mahdollista ja jopa todennäköistä. Silti se on aivan naurettavan pieni haitta siihen nähden, että koira pysyy energiatasoltaan, iloisuudeltaan ja luonteeltaan samanlaisena ympäri vuoden. Dina on tullut myös suopeammaksi muita koiria kohtaan, jopa narttuja se sallii kavereikseen paljon entistä paremmin. Pojat ovat olleet aina vähintäänkin okei, miltei poikkeuksetta.

Hmm.. :) Dina on ollut myös aina melko kiihkeä ja isommat pehmolelut ovat saneet rodeoratsastajan selkäänsä milteinpä ympäri vuoden. Hormoneilla tai ilman. Milloin enemmän, milloin vähemmän. Myös koirapoika on joutunut seuraamaan ja sietämään tätä Dinan ratsastusharrastusta silmät pyöreinä. Ei kuitenkaan ole mitenkään pakkomielteisen oloista ja tietääkseni se kuuluu jonkinlaiseen normaaliin laumakäyttäytymiseen, on osin dominointia ja osa koirien välistä peuhaamista. Tähän hinkuun ei leikkaus kylläkään tuonut muutosta. Sama meno jatkuu :D (Pehmolelut kaappiin ja mielenkiinto muualle riittävät, jos tarpeen).

Loppukateettina toteaisin:
  • painonhallinta mahdollista
  • turkin laatu muuttunut
  • hyväksyy muita koiria laajemmin (tietyt vihamiehet ovat kyllä samat kuin  ennen)
  • on tasaisen iloinen ja leikkisä, ei masennusoireita, moni asia pysynyt  täysin ennallaan
  • oli hyvä ratkaisu, kohtutulehdusvaaran vähenemisenkin vuoksi!
  • talviturkin tultua; ainoastaan etutassujen takahapsut ovat nyt viisinkertaiset :D ohut jalka näkyy edestäpäin ja takana on komea puuhka, muutoin turkki ei ole villiintynyt kesäturkista
Maalistkuussa 2012 kastroitiin uroskoiramme, josta kertovaan tekstiin pääsee tutustumaan       - tästä -  

sunnuntai 28. elokuuta 2011

niksi jäisten koiranruokapötköjen pätkimiseen



Lekottelua


Kärvistelin aikanaan pakastettujen koiranruokapötköjen kanssa, kun syötimme Dinalle Neu-koiranruokaa. Tällöin sahasimme terävällä sahalla (mies sahasi) kerralla jäiset makkarat annoskokoon (vrk annos, joka kahdessa osassa tarjottu) ja yksittäispakattuina takaisin pakastimeen. Jäinen kiekko laitettiin illalla pakastimesta jääkaappiin sulamaan, aamulla se oli jo jaettavissa kahtia jne.




Lopetin näiden pakasteiden annon, juuri tämän sahaamisvaivan ja sen mukana tulleen sotkun vuoksi. Sahatessa ruokaa suli jonkin verran möhjöksi pyörimään sahalle ja sotki ympäristöä. En halunnut sulattaa pötköä kauttaaltaan ja uudelleenpakastaa. Toisaalta, uskon koirien ruuansulatuksen kestävän tällaista välisulatuksesta aiheutuvaa pöpöjen määrän nousua paremmin kuin ihmisten. Syöväthän ne maassa muhinneita, piilottamiaan luitakin vailla ongelmia. Mutta - silti.




Jälkeenpäin sain kuulla niksin, joka ei tietenkään kantautunut korviini Neu-ruokinnan aikoihin, vaan paljon myöhemmin. Näin en itse ikinä kokeillut tätä keinoa, vaan olen nyt kuullut muilta samaisen niksin todella toimivan käytännössä.






Niksi: Täysin jäiseen makkaraan viilletään terävällä veitsellä ympäri viilto, ura. Tämän jälkeen uraa napautetaan terävällä napautuksella esim. vasaralla. Kiekon tulisi murtua uran kohdalta siististi ja melko vaivattomasti. Kokeilkaa!




Kesäreissulla Italiassa, näyteikkunassa ollut
"tuttu näky" hengittävä Cavalier-lelu
 (nukkui ja kuorsasi, hengitysliikkeet näkyivät)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

matkatavaravaaka - sopii myös koiran punnitukseen



Jo 2000 vuotta sitten tehtiin taidetta, jossa
ihmisen paras ystävä "jätettiin vahtimaan ovea"
asukkaiden poissaollessa.
 (Jäljennös Italian Pompeista löytyneestä
mosaiikkilattiasta, Saksassa sijaitsevassa taloreskonrtuktiossa,
heinäkuu -2011)


Ostimme tänään matkatavaroiden punnitukseen tarkoitetun käsivaa'an. Vaaka näyttää 100 gr tarkkuudella 40 kg painoon asti. Kokeilin tätä härpäkettä heti ensimmäisenä meidän koiremme punnitsemiseen, koska eivät mahdu kätevästi henkilövaakaan.


Istutin koiran kepeään ja kestävään kassiin (kauppojen kassoilla myytävät isot kassit, esim. Ikea) ja kiinnitin kassin puntarin lenksuun. Nostin koiraa muutaman cm lattiasta irti ja tadaa: tulos oli helposti luettavissa.


Testasin vielä tarkkuutta kassin osalta, litran maito painoi tasan kilon. Riittävä on tarkkuus tällä keinoin. Ei tietystikään pidä unohtaa tuotteen varsinaista käyttötarkoitusta, kannattaa kyllä keksiä mihin kaikkeen muuhunkin tällaista voisi hyötykäyttää :) Ehkäpä isännän 10 kg haukikin saa tällä oikeat mittasuhteet :D 


Hinta alle 20 euroa, takuu 5 vuotta


Linkki kyseisen matkatavaravaa'an tietoihin

sunnuntai 14. elokuuta 2011

uusin löytö kevyisiin ajanvieteherkutteluihin - strutsin jänteet

Kuva: Zooplus
Strutsin jänteet (luonnossa vaaleampia)


Koiriemme hampaat ovat entistä ehommassa kunnossa! :D Dina, joka ennen  erinomaisten puruluiden löytymistä kärsi hammaskivestä ja jonkinasteisista ientulehduksista, hoidoista huolimatta, on nykyään täysi peto tuhoamaan mitä sitkeimpiä puruherkkuja. Dina pureksii luut jopa Roytä nopeammin, joka on jo aika vauhti!


Kumpikaan koiramme ei välitä perus nahkapuruluista, hiukan kulmaa on järsitty ja se on siinä. Pureskelu jäänyt enemmänkin leikin varjoon, niitä vain kannettiin toisen kiusaksi eestaas. Aiemmassa postauksessani esittelemäni uudet löydöt uppoavat nirsoillekin koirillemme (ja lähipiirin kaikille koirille, joille olen näitä koemaistattanut, tilaavat niitä itsekin nykyään).


Nämä strutsin jänteet maistuivat heti. Jopa niin hyvin, että pientä ennen näkemätöntä oman herkun puolustamistakin esiintyi kiivaana paikanvaihtona ja toisen varoittavana mulkoiluna, selkeästi ne maistuivat hyvälle!!


Tämä noussut puruteho on selkeä osoitus siitä, että hampaat ja ikenet ovat kivuttomia ja tavoitteessa ollaan onnistuttu. Suuhun kurkistaessa ovat nyt ne pienet värjäytymätkin historiaa,  mitä kuivakanapäälysteisten kierrepuruluiden jäljiltä saattoi vielä esiintyä. Ikenet ovat terveet ja hyvän väriset. Uusin ja erityisen sitkeytensä vuoksi koiralta kauemmin vaivannäköä vaativa löytö on nyt vakio kamaa valikoimissamme!


Ostin viimeksi myös peuran jänteitä kokeiluun, mutta ne ovat rakenteeltaan selkeästi erilaisia. Ensinnäkin, peuran jänteet ovat hervottoman kokoisia, strutsin vastaavasti juuri passelin kokoisia. Peuran jänteet tuntuvat murtuvan ja pelkään niiden halkeavan liian pitkiksi tai ainakin vaarallisemmiksi kliisuiksi. Strutsin jänteet alkavat pehmetessään ja koiran pureskellessa avautua eri tavalla, kuin sitkeä köysipunos. Näiden pureskelua lopeteta kesken, niitä ei niin vaan pois otetakaan, joten on syytä antaa koiralle sen kokoinen jänne minkä se voi kerralla syödä.


Koira joutuu todellakin tekemään töitä katkaistakseen nämä kostuneet "narut" ja ne menevät näköjään hyvin joka kolkkaan hampaistossa, puhdistaen ja hoitaen ikeniäkin. Loistavaa! Tänään lähti tilaus Zooplussalle. Ne ovat myös täysin lisäaineettomia ja vähärasvaisia! Hyvin ovat sulaneet, vaikka hiukan epäilin josko mahat menevät tukkoon. Ei hätää! Valvon kyllä aina kun koirat syövät puruluita ylipäätään, että kaikki sujuu toivotusti.


Tilasin naapuripiirin toiveesta heille lisää kuivakanapäälysteisiä kierreluita, meille muutamia kanapäällysteisiä murskepuruluita ja näitä strutsin jänteitä useamman pussin. Lisäksi tulee ilmaiseksi jättikassi (Ikeakassimainen) ostoskäynteihin, pehmolelu noutoleikkeihin ja namipussi (nameja varten) lenkeille, nämä kaupan päälle. Lisäksi tämä uusi tilaus kartuttaa pistetiliä uusiin omavalintaisiin, ilmaisiin kylkiäisiin. Olen tyytyväinen :) Kuljetus on ilmainen kotiovelle asti! Noin  reilun viikon kuluttua paketti ilmestyy muun postin mukana ovelle asti!


Tarkoitus ei ole mainostaa, en saa tästä mitään muuta hyötyä itselleni, kuin hyvän mielen siitä, että ehkä joku toinenkin löytää mukavia ja toimivia ratkaisuja koiriensa painonhallintaan ja hampaiden hoitoon.


Lisäys 15.8.11: Liottamalla peuran kuivattuja jänteitä hetken vedessä ennen koiralle antoa, poistui liuskamaiseksi halkeilu. Maistuvat yhtä hyvin, kuin strutsinkin jänteet. Lisäys 18.8. peuran jänteet ovat ehkä sekoittaneet Royn vatsan, tietysti joku muu voi olla vaivan takana, strutsin jänteiden aikana (useita päiviä käytössä, masu ei mennyt kertaakaan sekaisin) Dinan vatsa on kestänyt nämäkin hyvin.

perjantai 12. elokuuta 2011

meidän lempilelu



Nirsk, narsk!


Roylle on löytynyt vihdoin kestävä ja mielenkiintoinen, jopa siedettävän tuoksuinen lempilelu! Se ei täytä pelkästään Royn laatuvaatimuksia, vaan on myös minun mielestäni tuplasti hintansa väärti! Esittelen lelun kokonaisuudessaan, koska itse ohitin tämän moneen kertaan kaupassa, kunnes ostin sen vihdoin edullisen hinnan houkuttelemana. Täytyy sanoa, että yllätyin todella positiivisesti lelun ominaisuuksista!!


Ensinnäkin, se on kestävä. Meidän jyrsijäkoira ei ole saanut tästä palaakaan irti! Lelu kyllä houkuttaa pureskelemaan (hampaille jees) ja sen pinnalla olevat nystyt narskuvat kivasti ja puhdistavat hampaita, ikenetkin saavat hierontaa :) Roy on yleensä rikkonut vastaavat lelut haarukassa 10 min - vko. Tämä on kestänyt jo puolisen vuotta käyttöä ja pureskelua, eikä mitään lohkeamia!


Muotoilu on suorastaan neroa. Tätä voi käyttää erilaisilla tavoilla, hyrränä, kiinnittää herkku sakaraan, heitellä tai vierittää. Lelun 6 sakaraa ja materiaali saavat sen pomppimaan arvaamattomilla tavoilla, joten koira joutuu jumppaamaan paljon monipuolisemmin seuratessaan sen liikkeitä. Samaten se on näin mielenkiintoinen.


Tätä lelua pystyy pienessä tilassa tai kerrostalossa vierittämään ja se kimpoaa kepeämmin seinistä, eikä pallomaista "tumps" ääntä tule yhtä kovana :) Iltaisin voi harrastaa kierittämistä heittelyn sijaan, jos haluaa välttää kaikenlaista pomppuääntä. 


Kuten jo aiemmin mainitsinkin, lelun materiaali tuoksuu hyvälle, ehkä vaniljaiselle, ei missään tapauksessa kumille!! Koira jyrsii sitä mielellään, joten makukaan ei ole karmea, olettaisin. :)


Näitä on tullut vastaan Prisman eläintarvikeosastolla ja joissain eläintarvikeliikkeissä. Kurkkaan nimen ylös jos ja kun muistan seuraavan kerran kaupassa. Suosittelen lämpimästi! Ai niin, hintakin oli alle 5 euroa, muistelisin!


Lisäys: Prisma, Bounce 4,30 Euroa


Näitä on eri väreissä!

torstai 11. elokuuta 2011

mustikassa



Dinan harrastus: mustikan poiminta


Dina on nautiskellut viimeiset kaksi metsälenkkiä tyystin mustikoita poimien. Se menee määrätietoisesti mättähältä mättähälle, nuuskutellen ilmaa ja selkeästi se paikallistaa runsasmustikkaiset varvut tuoksun perusteella! Me muut vouhotamme piilos-leikkien ja kepinnoutojen kanssa ja neiti napostelee mustikoita hyvin taitavasti, saaden ne hamuttua huulillaan ja kielellään pensaasta.


Pullukoita sininuttuja.. nami!


Suorastaan on tullut ehkä hiukan ylensyötyäkin, sillä uskoisin noin desin verran menneen mustikkaa puolen tunnin reissulla :) Kyllä se perässä tulee ja seuraa meidän muiden liikehdintää poluilla. Se juoksee polkua pitkin meidät kiinni ja suunnistaa polulta taas lähimpään runsasmustikkaiseen varpuun.


Eilen metsässä liikkui myös vanhempi rouvashenkilö, jolta tietysti kyselin sopiiko päästää koirat vapaana juoksemaan. Tämä sopi hänelelle hyvin todeten ystävällisesti metsien olevan yhteisiä. Niin hän ja Dina kävivät molemmat mustikanpoimintaan sulassa sovussa :)

tiistai 9. elokuuta 2011

vesi


Heinäkuiselta mökkireissulta vihdoin muutamia kuvia lisää. Loma oli oikein onnistunut, vaikka ukkosia oli muuamia ja paarmoja runsaasti.





Hyttysiä ei näkynyt, mikä mahdollisti mukavat ulkoiluhetket iltamyöhään asti. Koirat uitettiin pari kertaa päivässä mutta onneksi ne eivät harrasta tätä itsenäisesti.



Roy oli mökillä toista kesäänsä ja nyt se hyvin pienellä suostuttelulla lähti uimaan ja laajensi lemppuuhansa, noutamisen koskemaan myös vedestä noutamista. Oi, että se oli onnellinen!


Royn uinti oli vaivattoman oloista ja se eteni hyvin tehokkaasti, kuten laineista ja jälkikierteistä näkyy. Onhan Cavalier varvasväliräpylöineen jonkin tason vesipetoeläin jo luonnostaankin. :)

Royn turkki piti järvivedestä selkeästi. Se oli ihanaa rapsutettavaa ja nuuskutettavaa iltaisin. Vierellä kuva harjaamattomasta järvenraikkaasta "puf puf" pörrö-turkista :)
Dina ei ollut kokonaan vedessä mutta korvat kyllä dipattiin moneen kertaan. Se myös sukelsi kiviä ja keppejä kuono veden alla rantavedessä kahlatessaan.