 |
| Onneksi koirapoika sai tippajalkaan kääreeksi miehekkään siteen :) |
Muutama viikko sitten kävimme lääkärillä näyttämässä korvia, koska koira oli alkanut yllättäen ravistella päätään ja rapsutella oudon paljon niskaa ja pään seutua. Korvista löytyikin punoitusta ja syy aloittaa korvanpuhdistusaineella huuhtelut vakavamman korvatulehduksen estämiseksi.
Viikko vierähti, olin ollut rotuyhdistyksen terveyspäivillä ja sieltä tultuani heittelin palloa koirapojalle totuttuun tapaan, kun se yllättäen tuli nurkan takaa kolmella jalalla pomppien. Olin kuin ällikällä lyötynä, mutta päätin seurata tilannetta seuraavaan päivään, koska tilanne oli nopeasti ohi.
Seuraavana päivänä jalalle varaamattomuus toistui, koirapojan nostellessa koipea vasemmalla puolen tietä. Jälleen tuli muutama kolmen jalan askellus, mutta tilanne parani taas muutamassa kymmenessä sekunnissa. Niin päätin yhä vielä jäädä seuraamaan tilannetta. Aavistelin pehmytkudoksen revähdystä eilisessä palloleikissä.
Seuraavana päivänä menimme koirat ja minä metsään, jossa ne saavat juosta vapaana. Kaikki meni hyvin, kunnes tyttö törmäsi täydessä vauhdissa koirapoikaa kylkeen, se vingahti ja istahti hetkeksi, tämän jälkeen se eteni jälleen kolmella jalalla koikkelehtien muutaman kymmenen sekuntia, jonka jälkeen matka jatkui normaalisti.
Nyt alkoi olla mieleni jo melko totinen, samalla kun on ollut sitä lisääntynyttä pään rapsuttelua.. niinpä varasin ajan tutulle neurologille ja päätin viedä koiran sinne arvoitavaksi, valmiina vaikka kuvauttamaan koiran selkärangan tai pään alueen.. ehdotusten mukaan.
Vastaanotolla löytyi molemmista korvista kesän jäljiltä melko odottamanikin löydös, entisestään vahvistunutta punoitusta ja merkkejä hiivatulehduksesta. Koirapoika ui reippaana koko kesän, joten korvat olivat usein märkänä ja vettä oli päässyt taatusti korvakäytäviin. Tulehdus oli kuitenkin vasta alkumetreillä yhä, mutta pelkkä puhdistusaine ei ollut riittänyt. Aloitettiin korvatippakuuri.
Jalan ontumiset jäivät siihen, polvetkin tarkastettiin samalla kertaa kun saimme korvatipat, ihan virallisena ja kahden lääkärin voimin. 0/0 polvilla varustettu koirapoika ei ole enää tämän päivän jälkeen koikkelehtinut kolmella jalalla, eli lääkärin ja minun arvioni revähdyksestä lienee osunut alunperinkin oikeaan.
Sen sijaan, eilen taasen kävimme samaisessa metsässä vapaana juoksemassa, ennen kauppareissuani. Kaikki sujui mukavasti ja kotiin tultua jätin iloisin mielin koirat kotiin ja suuntasin kauppaan. Sieltä kotiuduttuani vastassani oli koirapoika nuppi turvoksissa! Sen kuono oli turvonnut päältä todella kyömyksi ja muutenkin kuono oli turvonnut leveäksi, epäsymmetriseksi ja vasen silmäkin oli kuin eri korkeudella toisen kanssa.
Seisoin ja tuijotin koirapoikaa ja se vastasi iloisesti tervehtien ja korviaan ravistellen, olin ällikällä lyöty. Koira ravisti korviaan paljon ja ajattelin heti olisikohan sitä puraissut joku öttiäinen tai vaikkapa kyy metsälenkillä. Soitin lääkärikeskukseen ja sanoin syöttäväni kortisonipillerin ja jääväni seuraamaan tilannetta, koska selkeää kyyn puremaa,enkä mitään muutakaan puremakohtaa kuonosta löytänyt. Näin sovittiin.
Kortisonipilleri auttoikin tai ainakin turvotus laski jonkin verran ja koiran olemus oli rauhallisempi ja leikkisä, eikä korvia tarvinnut ravistella joka minuutti. Olin tyytyväinen ja illalla viimeisenä katselin koiran kasvoja luottavaisena, mutta silti minua hiukan pelotti tuleva yö. Kuinka ollakaan,
klo 2 aikaan alkoi kamala käähäys, petivaatteiden kaapiminen ja matot olivat rullalla, kun koirapoika levottomana etsi lepopaikkaa.
Koko yön se käähäsi ja vaihtoi paikkaa, läähätti, ei ehkä tuskaisena mutta levottomana ja minä vaihdoin olohuoneen puolelle nukkumaan, jotta muu perhe saisi edes hiukan unta. Tämä rumba jatkui pitkälle aamuyöhön ja heräsinkin ehkä tunnin nukkuneena varhain aamulla katsomaan koirapojan kasvoja päivän valossa.
Se ei nostanut päätään, oli rauhallinen ja kamalan väsynyt yön jälkeen. Sen lerput olivat tuplakokoiset leveydeltään, eli turvotus oli palannut, mutta hiukan uuteen paikkaan. Soitin jälleen eläinlääkärikeskukseen ja kerroin tapahtuneen, he pyysivät tulemaan välittömästi paikalle ja koira jäikin tutun neurologin valvontaan ja kortisoni-nestetiputukseen.
Nyt on jälleen ilta ja koirapoika on päässyt kotiin jo nelisen tuntia sitten. Pitkäkestoinen kortisoni on annettu ja koira on melkolailla itsensä näköinen. Korvatippaa jatkettiin yhä, koska korvakäytävät eivät olleet turvoksissa, joten lääke tuskin oli tämän kaiken takana. Mikä lie olikaan syynä, ehkä uusi virtsanhajun poistava pesuaine, jolla olin koirapojan merkkauksen olohuoneesta poistanut pari päivää sitten.. ehkä se ja lelujen pyöriminen juuri näillä alueilla olivat tämän takana? Ehkä.
Tänään huuhtelin koko asunnon lattiat ja pesin petivaatteet ja kaikki lelut, koirapojan ollessa vielä seurannassa lääkärillä. Ensimmäisen ruokansa se oksensi sulamattomana, mutta laitan sen stressin piikkiin. Yötä kohden mennään luottavaisina, kortisonipurkki käden ulottuvilla. Onhan tämä välillä hiukan hurjaa..
