mökkielämää

Valmiina osallistumaan!!

Takana on ensimmäinen pätkä mökkeilyä tältä kesältä. Elokuussa ja ehkä vielä syyskuussakin aiomme viettää aikaa mökillä, koirien lempipaikassa. Mökkimme sijaitsee keskisuomessa, pääpiirteiltään erämaajärven rannalla. Siellä on sukumme asustellut kesiään jo n. 150 vuoden ajan.


On ihmeellistä havaita  koirien aistivan tämän paikan omaksi aivan välittömästi. Näin on ollut kaikkien perhepiirin koirien kohdalla. Ne tiedostavat tontin rajat, eivätkä pyri niiden ulkopuolelle, vaikka alue on aitaamaton. Tätä jaksan aina ihmetellä. Ehkä ne aistivat sen, ettei oman lauman tuoksuja ole näiden rajojen ulkopuolella.


Mökkimme seinällä on useamman sukupolven edustajien muotokuvat, tänä kesänä mieleeni tupsahti ehdottaa, että tekisimme kuvapotretin myös kaikista talon koirista, sillä niiden osoittama erityinen kiintymys tätä kesäkotoa kohtaan on ollut  hyvin selkeää ja ne ovat jokainen persoonallaan olleet merkittävässä määrin tuomassa lisäiloa kesiimme.

Vesi on ihanaa, kahlattuna, uituna ja juotuna!

Roy osoittautui varsinaiseksi vesipedoksi. Vielä viime vuonna se tyytyi kahlailemaan rantavedessä Dinan esimerkkiä seuraten. Nyt se kaipasi vain pientä lisärohkaisua ja vesilelun nouto olikin loman ihaninta antia koirapojan mielestä. Onneksi se ei kuitenkaan ole noutamisen tai uimisen kannalta "pakkomielteinen" vaan pulahtaa veteen vain kun itse aloitamme pulikoinnit.

Kukakohan tulee nurkan takaa seuraavana?

Dina tyytyy rapsuttelemaan järven hiekkapohjaa tassulla, etsien kiinteitä kohteita, kuten kiviä tai oksanpalasia. Niitä löydettyään se "sukeltaa" kuonollaan   ja ottaa suuhun hetkeksi, pudottaen taas hetken kuluttua takaisin. Ilmeisesti juuri tassulla rapsuttelu on sitä parasta antia Dinan mielestä. Se ei rapsuta mitenkään voimalla, vaan hyvin rauhallisesti yhdellä tassulla, kepein liikkein.

Täältä näkee myös hyvin! 

Niiden onnellisuus ja puuhastelu on ihanaa seurattavaa. Roy esim. saattaa jokaisen huussiin ja seuraa ihmisten puuhastelua todella tarkkaavaisena. Dina etsii välillä itselleen rauhaisan paikan kuistin kulmalta, josta näkyy koko tontti ja paistattelee auringossa tai vilvoittelee varjossa, vuorotellen. Innostuu kyllä välillä leikkimään hurjasti pojan kanssa, kirmaten milloin missäkin järjestyksessä tonttia ympäri.

Ongintakalliolla 

Kuvia on otettu monta, tulen laittamaan niitä tänne blogiinkin.


Lähipiirimme ihanaiset koirat ikäjärjestyksessä:
Irlanninsetteri Amie
Kultainennoutaja Cinna
Cavalier Netty
Cavalier Dina
Cavalier Roy
Cavaleir Nelli




Hyvää kesänjatkoa, jos joku sattuu tätä tekstiä lukemaan! :)

kesäistä puuhastelua

Ahkera kukkien... kasteluveden
maistaja :)

Nyt on ollut muutamia hiukan viileämpiä kesäpäiviä ja kävely on asvaltillakin mukavampaa, kun ei tassuja polttele auringon paahtama tien pinta. Silti olemme ottaneet kävelyreissuille vesipullon mukaan, sillä varsinkin Roy nauttii juomahetkistä valtavasti.








Myös kotipihalla kukkien kastelu tuppaa olemaan yhtä juoma-picniciä. Kun otan kannun ja täytän sen, tulee herra hölkäten paikalle ja juoda lipsuttaa koko kastelun ajan oman osuutensa virkistävästä vedestä. Hiukan se ihmettelee kun siirrän koko ajan juomapaikkaa ja kukkien lehdetkin tuppaavat olemaan välillä ikävästi tiellä :D

Rehevöitynyt näkymä hortensioihin
aiempaan blogikuvaan nähden

Kärhöt ovat aloittaneet kukintansa :)
Koirien lemppari tikku-köynnös,
saattavat katkoa pitkiä kasvustoja melkein maan rajasta
saadakseen mehevän pureskelutikun..

silmien sirristelyä - lääkärireissu

Häiveperhonen pihapöydällä

Viime viikolla alkoi Dinan vilkkuluomi olla yllättäen punertavan oloinen ja oikea silmä oli muutenkin kostea ja koira sirristeli ajoittain sitä. Aluksi ajattelin roskan vaivaavan ja huuhtelin useaan otteeseen Naso Ratiopharm NaCl suolaliuoksella (pieniä säilöntäaineettomia pipettejä) ja silmä rauhoittuikin hiukan tai ei ainakaan pahentunut.


Perjantaina varasin silmälääkäriajan varmuuden vuoksi maanantaille, koska silmien valkoiset osat punoittivat yhä, vaihtelevan punaisina huuhteluista huolimatta. Tänään kävimme silmälääkärillä ja hän löysi värjäyksessä selkeän pistosjäljen silmästä :/ Jälki on niin selkeän pyöreä ja säännöllinen, että lääkäri epäilee sen olevan tikun tai tukevan ruohonkorren tökkäisemä.


Niinpä saimme antibioottitippoja, joita laitetaan silmään 5 kertaa päivässä kolmen viikon ajan. Onneksi syy sirristelyyn selvisi, onneksi ei pahempaa ollut tapahtunut ja onneksi lääkitys suojaa nyt silmää ja sen parantumista. Tällaista täällä. Dina oli esimerkillisen reipas tutkittaessa, eikä liikahtanutkaan vaikka pinseteillä raotettiin vilkkuluomeakin! 


Dina tuppaa hermoilemaan käytävällä ja odotustiloissa mutta tutkimuspöydällä se nököttää todella kylmähermoisesti ja on suorastaan ihanuus hoitaa. Olen niin ylpeä reippaasta tytöstä! Silmävaivoissa kannattaa mennä herkästi näyttämään, ovat ne niin tärkeät säilyttää terveinä!

kesän vaarat - kyyn purema - eläinlääkärilehdestä luettua

Eksoottinen kukkanen ja
rapattu vanha muuri
Italia, kesäkuu -11

Kyyn purema


Onnekseni minulla ei ole omakohtaista kokemusta kyyn puremista, ei lähipiirissä ihmisten, eikä koirien keskuudesta. Tänään kolahti postiluukkuun eläinlääkärikeskuksemme lehti, jossa oli monia mielenkiintoisia artikkeleita. Yksi niistä käsitteli kyynpuremia ja laitan tähän tiivistettynä sen artikkelin sisältämät tiedot.


Yleistä:

• kyy puree koiraa useimmiten kuonoon, kaulaan tai raajan alaosiin
• puremakohdassa saattaa näkyä kaksi pientä pistohaavaa, noin 1/2 cm päässä toisistaan
• turvotus voi estää puremajäljen näkymisen
• mikäli myrkkyä on joutunut kudoksiin, kehittyy nopeasti voimakas, tummanpuhuva ja erittäin kipeä turvotus
• kyyn myrkystä johtuvat yleisoireet kehittyvät muutamassa tunnissa puremasta

Yleisoireet:

• oksentelu
• voimattomuus
• limakalvojen kalpeus
• pureman sijainti kuonossa, kielessä tai kaulassa kurkun seudulla voi aiheuttaa vakavia hengitysvaikeuksia

Lääkitys/ensiapu:

• puremakohta pitäisi saada mahdollisimman liikkumattomaksi
• koira tulee mielellään kantaa kotiin
• kyytablettien antamisesta ei ole todistettavaa hyötyä; kyytabletti ei ole myrkyn "vastamyrkky"
• kyyn puremaksi tullut koira toimitettava aina eläinlääkärin tarkastettavaksi

Eläinlääkärin antama hoito:

• hoito yksilöllistä, kaikille ei kehity voimakkaita oireita ja tukihoito riittää
• toiset sairastuvat vakavasti, jolloin voidaan käyttää kyynpuremaan tarkoitettua vasta-ainetta, jonka käyttöön liittyy kuitenkin riskejä ja tilanne arvioidaan aina yksilöllisesti
• tehohoitoa saatetaan tarvita useammankin päivän ajan, myrkyn vaikutukset saattavat pahentua vielä muutaman vuorokauden sisällä puremasta

Kyynpuremasta voi jäädä pysyviä vaurioita, esim. munuaisten vajaatoiminta. Eläin voi menehtyä vakaviin oireisiin tehohoidosta huolimatta.

Lähdetiedot: itse kirjoittamani tiivistelmä Univet-eläinlääkäriaseman asiakaslehdestä, 2011 nro.1, Artikkeli - Kun kyy puree lemmikkiä, Espoon Eläinsairaala, ELL Maija Räihä 

Eräs, joka sotkeutui valoverhoon,
hoidettuaan ensin pihapiirin vahtimiset
ranskalaiselta parvekkeelta  :)

Tulisin pois, jos voisin..
voiskos tota ilmastointilaitetta siirtää??