puoli vuotta leikkauksesta

Puolisen vuotta on nyt kulunut Dinalle tehdystä tähystyssterilaatioleikkauksesta ja ajattelin pohtia hiukan ajatuksia ja kokemuksia mitä vastaan on tullut tästä johtuen.

Eilen koirien kanssa kävelyllä ollessani huomasin koirapojan riuhtovan hurmioituneena eteenpäin. Lienee taas reviirillä tyttöjä tuoksuineen, koska poika on unohtanut tyystin kaikki hyvät remmikäyttäytymistapansa. Onhan se liikuttavaakin katsella, miten se tuntee olevansa yksi varteenotettavimmista reviirin uroksista jalostamaan naapuruston koiralaumoja :D

Sitten katseeni kiinnittyi Dinaan, joka leikattiin puolisen vuotta sitten ja johon leikkaustarinaan löytyy linkki oikealla olevasta palkista tai  -tästä-. Dinalla olisi nyt ollut yhdet juoksut tällä välin ja olisimme varmasti juuri toipumassa yhdestä valeraskaudesta. Nyt meillä on ollut leikkisä tyttö seuranamme koko tämän ajan. Poissa on syrjäänvetäytyminen ja ilottomuus :)

metsämansikoita

Koiran sterilaatioleikkauksen haittapuolia on yleensä painon nousu ja turkin laadun muuttuminen. Näistä ensinmainitun kanssa olemme pärjänneet hyvin, kylläkin tietoisella painon seurannalla. Dinalla on aina ollut hyvä ruokahalu ja se on aina ehdotellut nameja. Viettää metsälenkillä aikaa mieluiten mustikoita syöden kuin keppiä hakien jne.

Ruokahalu sinällään on mielestäni pysynyt tällä, jo ennakkoon korkeammalla tasolla, kuin Royllä. Tietysti ruoka maistuu Royllekin mutta se ei kiipeä pöydälle nyysimään tai ala nuolla jääkaapin ovea, kuin ei olisi ruokaa ikinä nähnytkään. Neiti sen sijaan viestittää monellakin omaperäisellä tavallaan siitä, että nyt vois kyllä ottaa jotain pientä purtavaa :)

Eli, paino on kurissa ja pysyy, kun vain ei lähdetä kaidalta polulta ja kyllä löytyy hyviä välipaloja, puruherkkuja ja palkintoja, jotka eivät ole hiilihydraattipitoisia vaan enimmäkseen proteiinia. (Kuivalihat yms. löytyy omia kirjoituksiaan aiheesta muualta blogistani). Mutta se karva...

Kuten näkyy, turkki on mustilta kohdilta (varsinkin
takapuoli) tosi tiheää ja pörröttää leveyssuunassa.
Koira näyttää pullukammalta jo siksikin.
Häntä on tuuhea puuhka, eikä lippumainen
Eipä tuo haittaa :)

Huokaus :) Dina on tricolor ja muutenkin tämän väristen turkki mustan karvaosuuden osalta on hyvin silkkistä ja pitkää. Nyt tuntuu, kuin karva ei irtoaisi samalla tavoin kuin ennen, vaan uusi karva kasvaa vanhan lisäksi, vanhan höttööntyessä. Niinpä koiralla on nyt kesällä kuin entinen talviturkki.. millainenhan siitä tulee talvella!? Kerron talviturkkikokemukset, kun niitä tulee.

Karvaa on siis todella paljon, ns. "hormoniturkki" kai tämä tiettävästi nyt sitten on. Mikäs siinä, ehkei se ole enää se tyypillisin turkinlaatu, mutta on se omalla tavallaan jopa hyväkuntoisen näköistä ja runsasta, varsinkin jos nyppii hötöt hohkakiven tai tiheän kamman avulla pois. Kiiltoa löytyy, mutta takkuuntuminen (huopaantuminen) on lisääntynyt hötön takia. Myöskin olen päätynyt saksimaan tätä paksumpaa turkkia kesäkuumalla ohuemmaksi, koska turkki on joka tapauksessa muuttunut ja koiralle helpompi olo on tärkeintä!

Ehkä tällainen turkin muuttuminen on rotukohtaista ja myös yksilökohtaista, mutta varsin mahdollista ja jopa todennäköistä. Silti se on aivan naurettavan pieni haitta siihen nähden, että koira pysyy energiatasoltaan, iloisuudeltaan ja luonteeltaan samanlaisena ympäri vuoden. Dina on tullut myös suopeammaksi muita koiria kohtaan, jopa narttuja se sallii kavereikseen paljon entistä paremmin. Pojat ovat olleet aina vähintäänkin okei, miltei poikkeuksetta.

Hmm.. :) Dina on ollut myös aina melko kiihkeä ja isommat pehmolelut ovat saneet rodeoratsastajan selkäänsä milteinpä ympäri vuoden. Hormoneilla tai ilman. Milloin enemmän, milloin vähemmän. Myös koirapoika on joutunut seuraamaan ja sietämään tätä Dinan ratsastusharrastusta silmät pyöreinä. Ei kuitenkaan ole mitenkään pakkomielteisen oloista ja tietääkseni se kuuluu jonkinlaiseen normaaliin laumakäyttäytymiseen, on osin dominointia ja osa koirien välistä peuhaamista. Tähän hinkuun ei leikkaus kylläkään tuonut muutosta. Sama meno jatkuu :D (Pehmolelut kaappiin ja mielenkiinto muualle riittävät, jos tarpeen).

Loppukateettina toteaisin:

• painonhallinta mahdollista
• turkin laatu muuttunut
• hyväksyy muita koiria laajemmin (tietyt vihamiehet ovat kyllä samat kuin  ennen)
• on tasaisen iloinen ja leikkisä, ei masennusoireita, moni asia pysynyt  täysin ennallaan
• oli hyvä ratkaisu, kohtutulehdusvaaran vähenemisenkin vuoksi!
• talviturkin tultua; ainoastaan etutassujen takahapsut ovat nyt viisinkertaiset :D ohut jalka näkyy edestäpäin ja takana on komea puuhka, muutoin turkki ei ole villiintynyt kesäturkista

Maalistkuussa 2012 kastroitiin uroskoiramme, josta kertovaan tekstiin pääsee tutustumaan       - tästä -