koiriemme tiet meidän laumaamme

Dina pentuna :)

Roy pentuna :)

Niin se vain on, että Cavalier on rotuna erittäin koukuttava. Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat sanoneet tämän rodun olevan ainoa mahdollinen vaihtoehto perheen koiraksi. Itse kuulun tähän joukkoon. Minun on hyvin vaikea kuvitella itselleni toista rotua olevaa koiraa.


Sisarellani oli jo Cavalier, joka oli muodostunut hyvin rakkaaksi myös minulle, sillä hoidin tätä tyttöstä usein lomien aikaan, pitkiäkin ajanjaksoja. Jostain syystä me olimme kuitenkin harkinneet Chihuahuan pentua ja kävimme jopa katsomassa erästä erittäin suloista pentusta, mutta sydämeni sanoi ratkaisun hetkellä, ettei tämä itsenäinen ja luonnoltaan hiukan kissamainen rotu sittenkään ollut juuri se minun rotuni, vaikka ihana onkin.


Aloimme etsiä Cavalierin pentua aktiivisesti ja päädyimme Dinan kennelin sivuille, jonne soitin tiedustellakseni olisiko joku tyttöpennuista vielä vapaana. Kasvattaja pahoitteli ja sanoi, että kaikki pennut olivat varattuja. Yhden tyttöpennun kohdalla oli tilanne sellainen, että eräs suuri Eestiläinen kenneli oli varannut sen jalostus/näyttelykäyttöön kennelkoiraksi. Lopullinen päätös koiran lähdöstä sinne oli kuitenkin loppusilausta vaille, kasvattaja sanoi ottavansa yhteyttä jos niin ihmeellisesti kävisi, ettei se sinne menisikään.


Suljin luurin hiukan haikein mielin, sillä sisimmissäni olin tuntenut voimakasta kiinnostusta tätä pentua kohtaan keskustelun edetessä. Suureksi ilokseni puhelin soi muutaman päivän sisään ja kasvattaja sanoi tilanteen ratkenneen niin, että pentu sattaisi sittenkin tulla meidän koiraksemme ja sovimme tapaamisen saman tien. Oli hyvin onnellinen olo ja hymyilytti pitkään.


Kävimme katsomassa pentua ja olimme heti vakuuttuneita siitä, että tässä olisi meidän pieni Cavaliertyttömme. Kennelin omistajat olivat hyvin lämminhenkisiä ja tunnelma heidän koiralaumassaan oli tasapainoinen ja koirat tervehtivät meitä hännät huiskien. Näin Dina tuli perheeseen ja rakkaus Cavalieriin syveni entisestään.


Hyvin monessa perheessä asustaa useampikin huiskuhäntä, koska tämän rodun ominaisuudet mahdollistavat pienen laumankin pitämisen. Mielessämme oli joskus käväissyt haave toisestakin koirasta, pikku Cavalierlaumasta :) Päädyin jälleen katselemaan kennelien sivuja ja pentueita, ihan ajanvietteeksikin, kunnes kerran päädyin jälleen tämän tutun kennelin sivuille (toimi samassa yhteydessä Dinan kennelin kanssa). 


Kerta toisensa jälkeen löysin itseni katselemasta erään urospennun kuvia ja kehitystä. Huomasin leperteleväni sen kuville ja suputtavani sille täysin yleisestä käytännöstä poiketen. Tämä koirapoika onnistui lumoamaan minut täysin ja aina vaan palasin sitä katselemaan. Sanoin miehelleni, että taidan tietää minkä joululahjan haluaisin.. koirapojan!!


Mieheni pyöristi silmänsä ensialkuun, mutta asiaa mietittyään sanoi, ettei näe sille mitään estettäkään, että meillä olisi kaksi Cavalieria. Roy on ensimmäinen uroskoira mitä lähipiirissämme on ollut, silti oli itsestään selvää että juuri tämä koirapoika olisi se meidän lauman uusin jäsen, mikäli kasvattaja vain suostuisi sen meille myymään.


Emme ole aktiivisesti näyttelyjä harrastavia,  joten ottaessani jälleen luurin käteeni olin hiukan epäileväinen siitä, josko kasvattaja suostuisi näin nätisti värittynyttä ja rakenteeltaan hyvää yksilöä meille myymään. Kasvattaja tunsi meidät Dinan kautta ja jo ensipuhelussa, vaikkakin totesi toivovansa näyttelyjä, päädyimme molemmat tahot siihen ratkaisuun, että Roy voisi hyvinkin tulla meidän koiraksemme. (Roy on käynyt kahdesti näyttelyssä, ja sijoittunut molemmilla kerroilla. Cavalier Club Showssa PEK 4 ja Karjaalla 2010 PEK 2 KP)


Kävimme katsomassa koiraa ja kennelin lämmin tunnelma ja koko heidän koiralaumansa avoin ja tasapainoinen tapansa vastaanottaa meidät rapsuttamaan allekirjoittivat jälleen tämän tapahtuman olevan juuri se mikä oli tarkoitettu. Muutaman viikon kuluttua noudettiin tämä koirapoikanen kotiin ja yhteinen taipaleemme alkoi.


Koirat tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään ja ne ovat ilahduttavan erilaisia ja yksilöllisiä, joskin tietyt Cavalierpiirteet löytyvät tietysti molemmista. Molemmat koirat, vaikkakin nauttivat toistensa seurasta ovat kuitenkin ensisijaisesti leimautuneet minuun ja eniten niiden seurassa harrastaviin. Dina on hiukan itsenäisempi ja valitsee seuransa ja lekottelupaikkansa vapaammin. Roy on aina siellä missä minäkin tai koirien kanssa eniten puuhaava tyttäreni. Se seuraa ihmisten eleitä todella tarkkaavaisena ja on valmiina lähtöön sekunnin sadasosassa.

Etsi koira
huom. sydänkuvio pepun päällä ;)

Ei epäselvyyttä kenen lelu-luu kyseessä :)