pipanoita ja papanoita

Sinivuokkoja odotellessa..

Huh, huh! Palasin juuri kotiin lenkiltä.. Minulla on kaksi koiraa, asun lähiössä, kotini on koulutien varrella, ympärillämme on upeita ulkoilualueita valaistuine lenkkipolkuineen, mutta silti lenkkeily on tällä hetkellä melko kammottavaa.. koska..


.. koiran kanssa liikkuvat eivät näköjään talvisin kerää ollenkaan koirien jätöksiä, vaikka ne tippuisivat kävelyalueille. Ymmärrän, ettei sellaisilta paikoilta tarvitse välttämättä kerätä, jos voi olettaa 100 % varmuudella, ettei kukaan ihminen kävele siltä kohtaa, koska vierellä kulkee kävelyyn tasoitettu ja tarkoitettu osuus. Ymmärrän myös, ettei tarvitse kerätä jätöksiä, jos tien piennar on ns. hoitamaton. Sitä ei leikellä nurmesta lyhyeksi, eikä lakaista, eikä se ole kenenkään koti- tai pihatie, portinpieli.


Mukana pitäisi aina olla kakkapussi tai vaivautua hakemaan lähistöltä oksa tai vastaava, jonka avulla kökön voi kerätä tai minigolffata pois kävelyalueelta! Pyrin pitämään huolta siitä, että meillä on aina solmittuna koirankakkapussi remmin lenkissä, odottamassa yllättävää miinanpudotuspaikkaa, jolloin poimin kyllä jätökset pois tai minigolffaan kikkareet vähintäänkin reilusti syrjään. Tämä remmiin solmittu kakkapussi on myös vastaantulijoille hiljainen, mutta näkyvä osoitus siitä, että pyrimme pitämään lähitienoon siistinä.


Nyt ei ole lenkkeilijöiden, eikä myöskään koiranulkoiluttajien mukava kävellä koko talven ajan pudonneiden, vetistyneiden liukumiinojen seassa. Itse sentään voi yrittää hyppiä yli, mutta yhtä inhaa on, jos lapsi tai koira sattuu tallustamaan epähuomiossa löllön päältä..


En ihmettele, että ihmiset suuttuvat koiranomistajille keväisin. Kyseessä ei onneksi ole hirmu pitkä ajankohta, kunnes luonto sulaessaan alkaa jo pieneliöstöjen herättyä siivota tätä törkyä. Muutamia viikkoja joudumme loikkimaan, koirattomat ja koiralliset näiden liukumiinojen joukossa, tämän kengän- ja anturanpohjan kätköissä liiankin helposti mukana kulkevan sotkun seuratessa meitä ihan kotiovelle tai -matolle asti.