Kyllä nämä pienet karvakallot ovat mestareita kehittämään ratkaisuja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Roy päätti tehdä kompromissin ja torkkui kerrosten puolessa välissä, kun molemmissa kerroksissa saattoi olla mielenkiintoista häppeninkiä hetkellä millä hyvänsä, eikä millään pystynyt ennakoimaan kumpaan kerrokseen olisi kannattanut parkkeerata itsensä :D
Minua huvittaa seurata koiriemme keskenäistä puuhastelua. Roy on aktiivisempi keksimään ajanvietetekemistä, joskus se omii itselleen jonkun lelun tai luun ja kulkee polleana se suussaan Dinan seuratessa silmä tarkkana. Roy on hyvin tietoinen siitä, että toinen on hiukan kateellinen ja heittää leuhkasti pian pitkäkseen nutustamaan ja nuuskuttelemaan aarretta.
Dina yleensä seuraa tätä vieressä seisoskellen ja tuijottaen, korvat lurpullaan aikansa, sitten se alkaa tuhahdella ja haukahtelee lähes äänettömiä turhautuneita buffauksia. Kun tämä ei tehoa, se on monen monta kertaa mennyt lähistölle "muka" haistelemaan jotain todella tärkeää ja raapii kevyesti tassullaan lattiaa (ihan tyhjää plänttiä). Heti kun Roy huomaa tämän ja kipittää aarteensa unohtaen paikalle nuuskuttelemaan tätä plänttiä, niin Dina kiirehtii pois paikalta, nyysimään Royn aarteen.
Roy osaa olla myös herrasmies. Se järjestää usein yhteistä tekemistä. Tuo lelun ja keikarimaisesti kävelee se suussaan Dinan ohi, kuin matadori. Kylki osuu Dinaan koko matkaltaan ja ohitukset ovat upeaa liikehdintää. Dinan sytyttyä tähän leikkiin ja yrittäessä tavoitella aarretta omaan suuhunsa, Roy väistelee taitavasti muutaman kerran, mutta välillä sallii Dinan ottaa lelusta kiinni (oikein pitelee hyvässä asennossa ihan paikallaan) ja kun ote on saatu, alkaa hurja vetoleikki ja molemmat murraavat ja ravistelevat.
Tällaisina hetkinä tiedostan, että toinen koira on koiralle omaa luokkaansa oleva kaveri ja olen erittäin onnellinen siitä, että Roykin tuli taloon. Meillä molemmat koirat ovat silti leimautuneet enemmän minuun, kuin toisiinsa. Varsinkin Roy on aina siellä missä minä olen, ainakin samassa kerroksessa, vaikka Dina jäisi toiseen kerrokseen nukkumaan. Ehkä hyvä näin.
Olen oppinut koirien keskinäisistä eleistä monta arvokasta elettä omaankin käyttöön, kuten jos haluaa syödä rauhassa esim. sohvalla omaa jäätelöä, eikä salli ruinaamista. Pitää "jähmettyä" samalla tavoin hetkeksi, kuten koira tekee suojellessaan omaa luuta. Pitää yllä hetken ajan "sähköistä, pysähtynyttä tilannetta" Hetken kuluttua ruinaaja luovuttaa, eikä sanaakaan tarvitse sanoa. Kahden koiran (2+) omistajat tietävät varmasti mistä eleestä puhun! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja niksit kirjoittamistani aihepiireistä ovat tervetulleita!