Kärvistelen juuri korvien trimmausmasennuksen jälkimainingeissa. Narttu Cavalerimme korvakarvat, niin upeat kuin ovatkin, kasvavat niin pitkiksi karvoiltaan, että ne jäävät tassujen alle tukistelemaan nuuskuteltaessa sopivia pissipaikkoja. Tämä ei ollut ainoa syy tähän ratkaisuun vaan myöskin se, että kotiin kantautuu näiden pitkien korvien kantamina hiukkasen liikaa "löytöjä".
Milloin on näytteitä eri puiden oksista, lehdistä ja siemenistä tai milloin ne yksinkertaisesti vain kielivät keränneensä mukaansa näytteitä vähän "siitä sun tästä".. Koska Dina ei kierrä näyttelyitä, olen nyt pari kertaa lyhentänyt suosiolla näitä korvakarvoja. Eipähän enää lillu vähintäänkin toinen korva "maustamassa" vesikupin vettäkään juomisen aikana.
Samalla ajelin korvien sisäpinnoilta karvaa pois, koska tytön korvalehdet ovat yhtä karvaiset päältä ja sisältä, eikä näin ollen ilma kierrä riittävästi. Tämä toimitus on puolellamme myös taistelussa esim. hiivaa vastaan, minkä aiheuttamia tulehduksiakin on muutamia ollut menneisyydessä.
Joka kerta minulle tulee kuitenkin ahdistus tämän operaation jälkeen, ei tiettykään korvakarvojen lyhentämisestä vaan siitä, että ensin koira antaa ajella nätisti karvat korvista ja joka kerta sen jälkeen jää ravistelemaan päätä petetyn näköisenä, vaikka yritän parhaani mukaan saada pienet terävät karvanjämät ja kaiken muun mahdollisen pois kiusaamasta.
Joko en suoriudu tästä jälkipuhdistustehtävästä riittävän hyvin, tai sitten tuntemus tämän operaation aiheuttaman muutoksen jälkeen on sen verran outo, että se jo riittää laukaisemaan ärsytystä ja pään ravistelua (melko runsasta). Toivon joka kerta yhtä hartaasti, ettei korvan sisällä törrötä teräviä suortuvia tökkäämässä suoraan korvaan, puhumattakaan pistelevästä minikarvasilpusta.. Onneksi tilanne rauhoittuu jo päivässä.
Arvaahan sen miten kamalalta tuntuisi, jos omassa korvassa pistelisi ja kihisisi ja tökkisi jokin, aiheuttaen herkän korvan värinää ja ärsytystä. Koira parka kun ei pysty tällaisia nyansseja millään kertomaan. Ilme on vain paljon puhuva ja päänravistelu on runsasta.. Nyt laitoin korvat päälaelle pampulalla hetkeksi, että Dina saa levätä, puhdistusaineet haihtuvat ja korvat kuivuvat ilmavasti. Tällöin helpottaa näköjään heti.
Miksi minulla on silti niin syyllinen olo, vaikka vain yritän parhaani mukaan tehdä ns. järkeviä ratkaisuja..
En kuitenkaan täytä yhtä kamalia mittapuita, kuin mitä vastaani tuli selatessani nettiä, aiheella nenäpunkit ja niiden onnistunut häätö. Tästä nenäpunkkien häätöoperaatiosta tulen kirjoittamaan jatkossa oman postauksensa, mutta tässä nyt pintapuolisesti kerron järkyttävän esimerkin jäätävän kymästä koiran isännästä ja hänen ratkaisustaan häätää metsästyskoiraltaan nenäpunkit "työtä" haittaamasta.
Yritin siis etsiä toimivaa tapaa häätää nenäpunkit ja koska metsästäjäpiireissä tätä vaivaa pyritään aktiivisesti poistamaan koirilta, jotta nenät toimisivat odotusten mukaan metsällä, päätin suffata ajokoirakeskustelussa, vaikkakin etsin ratkaisua omille "lelu-koirilleni" :)
Sinällään sain hyvääkin tietoa, "tavallisesta" matolääkkeestä, jossa on myös nenäpunkkien häätöön tehoavaa ainetta, sekä sain lisävahvistusta aiemmin käyttmäni loishäätöliuoksen tehoamattomuudesta, jota seikkaa itsekin olin uumoillut. Tähän asialliseen keskusteluun tämä kyseinen isäntä viittasi kintaalla ja suorastaan paheksui kalliita aineita ja tokaisi julki oman tapansa hoitaa ongelmaa: "kunnon pitkä suihkutus Raidia koirankoppiin ja koira sinne vartiksi, luukku kiinni, niin johan punkit vaeltavat matkoihinsa!"
K A M A L A A !:O
Ehkä minulla ei sittenkään ole syytä tuntea itseäni huonoksi, jos koira joutuu ravistelemaan päätään korvakarvojen ajelupäivänä. Tästä ajokoirakeskustelusta näki muutenkin selkeästi miten eri tavalla eri rotuisten koirien piirissä asennoidutaan käytännön asioihin jne. Jos on olemassa kaikenkarvaisia koiria, niin on myös kaikenkarvaisia isäntiä! Ikävä kyllä, isäntien osalta tämä ilmaisu on negatiivissävytteinen.. syystäkin :(
(PS en nyt yleistä, että kaikki metsästäjät olisivat huonoja tai tunteettomia isäntiä, joskus suorasukaisuus on suorastaan koiralle hyvästä, mutta ehkä ymmärsitte mitä tarkoitin tällä nimenomaisella kertomuksella.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja niksit kirjoittamistani aihepiireistä ovat tervetulleita!