puoli vuotta leikkauksesta

Puolisen vuotta on nyt kulunut Dinalle tehdystä tähystyssterilaatioleikkauksesta ja ajattelin pohtia hiukan ajatuksia ja kokemuksia mitä vastaan on tullut tästä johtuen.

Eilen koirien kanssa kävelyllä ollessani huomasin koirapojan riuhtovan hurmioituneena eteenpäin. Lienee taas reviirillä tyttöjä tuoksuineen, koska poika on unohtanut tyystin kaikki hyvät remmikäyttäytymistapansa. Onhan se liikuttavaakin katsella, miten se tuntee olevansa yksi varteenotettavimmista reviirin uroksista jalostamaan naapuruston koiralaumoja :D

Sitten katseeni kiinnittyi Dinaan, joka leikattiin puolisen vuotta sitten ja johon leikkaustarinaan löytyy linkki oikealla olevasta palkista tai  -tästä-. Dinalla olisi nyt ollut yhdet juoksut tällä välin ja olisimme varmasti juuri toipumassa yhdestä valeraskaudesta. Nyt meillä on ollut leikkisä tyttö seuranamme koko tämän ajan. Poissa on syrjäänvetäytyminen ja ilottomuus :)

metsämansikoita

Koiran sterilaatioleikkauksen haittapuolia on yleensä painon nousu ja turkin laadun muuttuminen. Näistä ensinmainitun kanssa olemme pärjänneet hyvin, kylläkin tietoisella painon seurannalla. Dinalla on aina ollut hyvä ruokahalu ja se on aina ehdotellut nameja. Viettää metsälenkillä aikaa mieluiten mustikoita syöden kuin keppiä hakien jne.

Ruokahalu sinällään on mielestäni pysynyt tällä, jo ennakkoon korkeammalla tasolla, kuin Royllä. Tietysti ruoka maistuu Royllekin mutta se ei kiipeä pöydälle nyysimään tai ala nuolla jääkaapin ovea, kuin ei olisi ruokaa ikinä nähnytkään. Neiti sen sijaan viestittää monellakin omaperäisellä tavallaan siitä, että nyt vois kyllä ottaa jotain pientä purtavaa :)

Eli, paino on kurissa ja pysyy, kun vain ei lähdetä kaidalta polulta ja kyllä löytyy hyviä välipaloja, puruherkkuja ja palkintoja, jotka eivät ole hiilihydraattipitoisia vaan enimmäkseen proteiinia. (Kuivalihat yms. löytyy omia kirjoituksiaan aiheesta muualta blogistani). Mutta se karva...

Kuten näkyy, turkki on mustilta kohdilta (varsinkin
takapuoli) tosi tiheää ja pörröttää leveyssuunassa.
Koira näyttää pullukammalta jo siksikin.
Häntä on tuuhea puuhka, eikä lippumainen
Eipä tuo haittaa :)

Huokaus :) Dina on tricolor ja muutenkin tämän väristen turkki mustan karvaosuuden osalta on hyvin silkkistä ja pitkää. Nyt tuntuu, kuin karva ei irtoaisi samalla tavoin kuin ennen, vaan uusi karva kasvaa vanhan lisäksi, vanhan höttööntyessä. Niinpä koiralla on nyt kesällä kuin entinen talviturkki.. millainenhan siitä tulee talvella!? Kerron talviturkkikokemukset, kun niitä tulee.

Karvaa on siis todella paljon, ns. "hormoniturkki" kai tämä tiettävästi nyt sitten on. Mikäs siinä, ehkei se ole enää se tyypillisin turkinlaatu, mutta on se omalla tavallaan jopa hyväkuntoisen näköistä ja runsasta, varsinkin jos nyppii hötöt hohkakiven tai tiheän kamman avulla pois. Kiiltoa löytyy, mutta takkuuntuminen (huopaantuminen) on lisääntynyt hötön takia. Myöskin olen päätynyt saksimaan tätä paksumpaa turkkia kesäkuumalla ohuemmaksi, koska turkki on joka tapauksessa muuttunut ja koiralle helpompi olo on tärkeintä!

Ehkä tällainen turkin muuttuminen on rotukohtaista ja myös yksilökohtaista, mutta varsin mahdollista ja jopa todennäköistä. Silti se on aivan naurettavan pieni haitta siihen nähden, että koira pysyy energiatasoltaan, iloisuudeltaan ja luonteeltaan samanlaisena ympäri vuoden. Dina on tullut myös suopeammaksi muita koiria kohtaan, jopa narttuja se sallii kavereikseen paljon entistä paremmin. Pojat ovat olleet aina vähintäänkin okei, miltei poikkeuksetta.

Hmm.. :) Dina on ollut myös aina melko kiihkeä ja isommat pehmolelut ovat saneet rodeoratsastajan selkäänsä milteinpä ympäri vuoden. Hormoneilla tai ilman. Milloin enemmän, milloin vähemmän. Myös koirapoika on joutunut seuraamaan ja sietämään tätä Dinan ratsastusharrastusta silmät pyöreinä. Ei kuitenkaan ole mitenkään pakkomielteisen oloista ja tietääkseni se kuuluu jonkinlaiseen normaaliin laumakäyttäytymiseen, on osin dominointia ja osa koirien välistä peuhaamista. Tähän hinkuun ei leikkaus kylläkään tuonut muutosta. Sama meno jatkuu :D (Pehmolelut kaappiin ja mielenkiinto muualle riittävät, jos tarpeen).

Loppukateettina toteaisin:

• painonhallinta mahdollista
• turkin laatu muuttunut
• hyväksyy muita koiria laajemmin (tietyt vihamiehet ovat kyllä samat kuin  ennen)
• on tasaisen iloinen ja leikkisä, ei masennusoireita, moni asia pysynyt  täysin ennallaan
• oli hyvä ratkaisu, kohtutulehdusvaaran vähenemisenkin vuoksi!
• talviturkin tultua; ainoastaan etutassujen takahapsut ovat nyt viisinkertaiset :D ohut jalka näkyy edestäpäin ja takana on komea puuhka, muutoin turkki ei ole villiintynyt kesäturkista

Maalistkuussa 2012 kastroitiin uroskoiramme, josta kertovaan tekstiin pääsee tutustumaan       - tästä -  

niksi jäisten koiranruokapötköjen pätkimiseen

Lekottelua

Kärvistelin aikanaan pakastettujen koiranruokapötköjen kanssa, kun syötimme Dinalle Neu-koiranruokaa. Tällöin sahasimme terävällä sahalla (mies sahasi) kerralla jäiset makkarat annoskokoon (vrk annos, joka kahdessa osassa tarjottu) ja yksittäispakattuina takaisin pakastimeen. Jäinen kiekko laitettiin illalla pakastimesta jääkaappiin sulamaan, aamulla se oli jo jaettavissa kahtia jne.




Lopetin näiden pakasteiden annon, juuri tämän sahaamisvaivan ja sen mukana tulleen sotkun vuoksi. Sahatessa ruokaa suli jonkin verran möhjöksi pyörimään sahalle ja sotki ympäristöä. En halunnut sulattaa pötköä kauttaaltaan ja uudelleenpakastaa. Toisaalta, uskon koirien ruuansulatuksen kestävän tällaista välisulatuksesta aiheutuvaa pöpöjen määrän nousua paremmin kuin ihmisten. Syöväthän ne maassa muhinneita, piilottamiaan luitakin vailla ongelmia. Mutta - silti.




Jälkeenpäin sain kuulla niksin, joka ei tietenkään kantautunut korviini Neu-ruokinnan aikoihin, vaan paljon myöhemmin. Näin en itse ikinä kokeillut tätä keinoa, vaan olen nyt kuullut muilta samaisen niksin todella toimivan käytännössä.

Niksi: Täysin jäiseen makkaraan viilletään terävällä veitsellä ympäri viilto, ura. Tämän jälkeen uraa napautetaan terävällä napautuksella esim. vasaralla. Kiekon tulisi murtua uran kohdalta siististi ja melko vaivattomasti. Kokeilkaa!

Kesäreissulla Italiassa, näyteikkunassa ollut
"tuttu näky" hengittävä Cavalier-lelu
 (nukkui ja kuorsasi, hengitysliikkeet näkyivät)

matkatavaravaaka - sopii myös koiran punnitukseen

Jo 2000 vuotta sitten tehtiin taidetta, jossa
ihmisen paras ystävä "jätettiin vahtimaan ovea"
asukkaiden poissaollessa.
 (Jäljennös Italian Pompeista löytyneestä
mosaiikkilattiasta, Saksassa sijaitsevassa taloreskonrtuktiossa,
heinäkuu -2011)

Ostimme tänään matkatavaroiden punnitukseen tarkoitetun käsivaa'an. Vaaka näyttää 100 gr tarkkuudella 40 kg painoon asti. Kokeilin tätä härpäkettä heti ensimmäisenä meidän koiremme punnitsemiseen, koska eivät mahdu kätevästi henkilövaakaan.


Istutin koiran kepeään ja kestävään kassiin (kauppojen kassoilla myytävät isot kassit, esim. Ikea) ja kiinnitin kassin puntarin lenksuun. Nostin koiraa muutaman cm lattiasta irti ja tadaa: tulos oli helposti luettavissa.


Testasin vielä tarkkuutta kassin osalta, litran maito painoi tasan kilon. Riittävä on tarkkuus tällä keinoin. Ei tietystikään pidä unohtaa tuotteen varsinaista käyttötarkoitusta, kannattaa kyllä keksiä mihin kaikkeen muuhunkin tällaista voisi hyötykäyttää :) Ehkäpä isännän 10 kg haukikin saa tällä oikeat mittasuhteet :D 


Hinta alle 20 euroa, takuu 5 vuotta


Linkki kyseisen matkatavaravaa'an tietoihin

uusin löytö kevyisiin ajanvieteherkutteluihin - strutsin jänteet

Kuva: Zooplus
Strutsin jänteet (luonnossa vaaleampia)

Koiriemme hampaat ovat entistä ehommassa kunnossa! :D Dina, joka ennen  erinomaisten puruluiden löytymistä kärsi hammaskivestä ja jonkinasteisista ientulehduksista, hoidoista huolimatta, on nykyään täysi peto tuhoamaan mitä sitkeimpiä puruherkkuja. Dina pureksii luut jopa Roytä nopeammin, joka on jo aika vauhti!


Kumpikaan koiramme ei välitä perus nahkapuruluista, hiukan kulmaa on järsitty ja se on siinä. Pureskelu jäänyt enemmänkin leikin varjoon, niitä vain kannettiin toisen kiusaksi eestaas. Aiemmassa postauksessani esittelemäni uudet löydöt uppoavat nirsoillekin koirillemme (ja lähipiirin kaikille koirille, joille olen näitä koemaistattanut, tilaavat niitä itsekin nykyään).


Nämä strutsin jänteet maistuivat heti. Jopa niin hyvin, että pientä ennen näkemätöntä oman herkun puolustamistakin esiintyi kiivaana paikanvaihtona ja toisen varoittavana mulkoiluna, selkeästi ne maistuivat hyvälle!!


Tämä noussut puruteho on selkeä osoitus siitä, että hampaat ja ikenet ovat kivuttomia ja tavoitteessa ollaan onnistuttu. Suuhun kurkistaessa ovat nyt ne pienet värjäytymätkin historiaa,  mitä kuivakanapäälysteisten kierrepuruluiden jäljiltä saattoi vielä esiintyä. Ikenet ovat terveet ja hyvän väriset. Uusin ja erityisen sitkeytensä vuoksi koiralta kauemmin vaivannäköä vaativa löytö on nyt vakio kamaa valikoimissamme!


Ostin viimeksi myös peuran jänteitä kokeiluun, mutta ne ovat rakenteeltaan selkeästi erilaisia. Ensinnäkin, peuran jänteet ovat hervottoman kokoisia, strutsin vastaavasti juuri passelin kokoisia. Peuran jänteet tuntuvat murtuvan ja pelkään niiden halkeavan liian pitkiksi tai ainakin vaarallisemmiksi kliisuiksi. Strutsin jänteet alkavat pehmetessään ja koiran pureskellessa avautua eri tavalla, kuin sitkeä köysipunos. Näiden pureskelua lopeteta kesken, niitä ei niin vaan pois otetakaan, joten on syytä antaa koiralle sen kokoinen jänne minkä se voi kerralla syödä.


Koira joutuu todellakin tekemään töitä katkaistakseen nämä kostuneet "narut" ja ne menevät näköjään hyvin joka kolkkaan hampaistossa, puhdistaen ja hoitaen ikeniäkin. Loistavaa! Tänään lähti tilaus Zooplussalle. Ne ovat myös täysin lisäaineettomia ja vähärasvaisia! Hyvin ovat sulaneet, vaikka hiukan epäilin josko mahat menevät tukkoon. Ei hätää! Valvon kyllä aina kun koirat syövät puruluita ylipäätään, että kaikki sujuu toivotusti.


Tilasin naapuripiirin toiveesta heille lisää kuivakanapäälysteisiä kierreluita, meille muutamia kanapäällysteisiä murskepuruluita ja näitä strutsin jänteitä useamman pussin. Lisäksi tulee ilmaiseksi jättikassi (Ikeakassimainen) ostoskäynteihin, pehmolelu noutoleikkeihin ja namipussi (nameja varten) lenkeille, nämä kaupan päälle. Lisäksi tämä uusi tilaus kartuttaa pistetiliä uusiin omavalintaisiin, ilmaisiin kylkiäisiin. Olen tyytyväinen :) Kuljetus on ilmainen kotiovelle asti! Noin  reilun viikon kuluttua paketti ilmestyy muun postin mukana ovelle asti!


Tarkoitus ei ole mainostaa, en saa tästä mitään muuta hyötyä itselleni, kuin hyvän mielen siitä, että ehkä joku toinenkin löytää mukavia ja toimivia ratkaisuja koiriensa painonhallintaan ja hampaiden hoitoon.


Lisäys 15.8.11: Liottamalla peuran kuivattuja jänteitä hetken vedessä ennen koiralle antoa, poistui liuskamaiseksi halkeilu. Maistuvat yhtä hyvin, kuin strutsinkin jänteet. Lisäys 18.8. peuran jänteet ovat ehkä sekoittaneet Royn vatsan, tietysti joku muu voi olla vaivan takana, strutsin jänteiden aikana (useita päiviä käytössä, masu ei mennyt kertaakaan sekaisin) Dinan vatsa on kestänyt nämäkin hyvin.

meidän lempilelu

Nirsk, narsk!

Roylle on löytynyt vihdoin kestävä ja mielenkiintoinen, jopa siedettävän tuoksuinen lempilelu! Se ei täytä pelkästään Royn laatuvaatimuksia, vaan on myös minun mielestäni tuplasti hintansa väärti! Esittelen lelun kokonaisuudessaan, koska itse ohitin tämän moneen kertaan kaupassa, kunnes ostin sen vihdoin edullisen hinnan houkuttelemana. Täytyy sanoa, että yllätyin todella positiivisesti lelun ominaisuuksista!!


Ensinnäkin, se on kestävä. Meidän jyrsijäkoira ei ole saanut tästä palaakaan irti! Lelu kyllä houkuttaa pureskelemaan (hampaille jees) ja sen pinnalla olevat nystyt narskuvat kivasti ja puhdistavat hampaita, ikenetkin saavat hierontaa :) Roy on yleensä rikkonut vastaavat lelut haarukassa 10 min - vko. Tämä on kestänyt jo puolisen vuotta käyttöä ja pureskelua, eikä mitään lohkeamia!


Muotoilu on suorastaan neroa. Tätä voi käyttää erilaisilla tavoilla, hyrränä, kiinnittää herkku sakaraan, heitellä tai vierittää. Lelun 6 sakaraa ja materiaali saavat sen pomppimaan arvaamattomilla tavoilla, joten koira joutuu jumppaamaan paljon monipuolisemmin seuratessaan sen liikkeitä. Samaten se on näin mielenkiintoinen.


Tätä lelua pystyy pienessä tilassa tai kerrostalossa vierittämään ja se kimpoaa kepeämmin seinistä, eikä pallomaista "tumps" ääntä tule yhtä kovana :) Iltaisin voi harrastaa kierittämistä heittelyn sijaan, jos haluaa välttää kaikenlaista pomppuääntä. 


Kuten jo aiemmin mainitsinkin, lelun materiaali tuoksuu hyvälle, ehkä vaniljaiselle, ei missään tapauksessa kumille!! Koira jyrsii sitä mielellään, joten makukaan ei ole karmea, olettaisin. :)


Näitä on tullut vastaan Prisman eläintarvikeosastolla ja joissain eläintarvikeliikkeissä. Kurkkaan nimen ylös jos ja kun muistan seuraavan kerran kaupassa. Suosittelen lämpimästi! Ai niin, hintakin oli alle 5 euroa, muistelisin!


Lisäys: Prisma, Bounce 4,30 Euroa

Näitä on eri väreissä!

mustikassa

Dinan harrastus: mustikan poiminta

Dina on nautiskellut viimeiset kaksi metsälenkkiä tyystin mustikoita poimien. Se menee määrätietoisesti mättähältä mättähälle, nuuskutellen ilmaa ja selkeästi se paikallistaa runsasmustikkaiset varvut tuoksun perusteella! Me muut vouhotamme piilos-leikkien ja kepinnoutojen kanssa ja neiti napostelee mustikoita hyvin taitavasti, saaden ne hamuttua huulillaan ja kielellään pensaasta.

Pullukoita sininuttuja.. nami!

Suorastaan on tullut ehkä hiukan ylensyötyäkin, sillä uskoisin noin desin verran menneen mustikkaa puolen tunnin reissulla :) Kyllä se perässä tulee ja seuraa meidän muiden liikehdintää poluilla. Se juoksee polkua pitkin meidät kiinni ja suunnistaa polulta taas lähimpään runsasmustikkaiseen varpuun.


Eilen metsässä liikkui myös vanhempi rouvashenkilö, jolta tietysti kyselin sopiiko päästää koirat vapaana juoksemaan. Tämä sopi hänelelle hyvin todeten ystävällisesti metsien olevan yhteisiä. Niin hän ja Dina kävivät molemmat mustikanpoimintaan sulassa sovussa :)

vesi

Heinäkuiselta mökkireissulta vihdoin muutamia kuvia lisää. Loma oli oikein onnistunut, vaikka ukkosia oli muuamia ja paarmoja runsaasti.

Hyttysiä ei näkynyt, mikä mahdollisti mukavat ulkoiluhetket iltamyöhään asti. Koirat uitettiin pari kertaa päivässä mutta onneksi ne eivät harrasta tätä itsenäisesti.

Roy oli mökillä toista kesäänsä ja nyt se hyvin pienellä suostuttelulla lähti uimaan ja laajensi lemppuuhansa, noutamisen koskemaan myös vedestä noutamista. Oi, että se oli onnellinen!

Royn uinti oli vaivattoman oloista ja se eteni hyvin tehokkaasti, kuten laineista ja jälkikierteistä näkyy. Onhan Cavalier varvasväliräpylöineen jonkin tason vesipetoeläin jo luonnostaankin. :)

Royn turkki piti järvivedestä selkeästi. Se oli ihanaa rapsutettavaa ja nuuskutettavaa iltaisin. Vierellä kuva harjaamattomasta järvenraikkaasta "puf puf" pörrö-turkista :)

Dina ei ollut kokonaan vedessä mutta korvat kyllä dipattiin moneen kertaan. Se myös sukelsi kiviä ja keppejä kuono veden alla rantavedessä kahlatessaan. 

mökkielämää

Valmiina osallistumaan!!

Takana on ensimmäinen pätkä mökkeilyä tältä kesältä. Elokuussa ja ehkä vielä syyskuussakin aiomme viettää aikaa mökillä, koirien lempipaikassa. Mökkimme sijaitsee keskisuomessa, pääpiirteiltään erämaajärven rannalla. Siellä on sukumme asustellut kesiään jo n. 150 vuoden ajan.


On ihmeellistä havaita  koirien aistivan tämän paikan omaksi aivan välittömästi. Näin on ollut kaikkien perhepiirin koirien kohdalla. Ne tiedostavat tontin rajat, eivätkä pyri niiden ulkopuolelle, vaikka alue on aitaamaton. Tätä jaksan aina ihmetellä. Ehkä ne aistivat sen, ettei oman lauman tuoksuja ole näiden rajojen ulkopuolella.


Mökkimme seinällä on useamman sukupolven edustajien muotokuvat, tänä kesänä mieleeni tupsahti ehdottaa, että tekisimme kuvapotretin myös kaikista talon koirista, sillä niiden osoittama erityinen kiintymys tätä kesäkotoa kohtaan on ollut  hyvin selkeää ja ne ovat jokainen persoonallaan olleet merkittävässä määrin tuomassa lisäiloa kesiimme.

Vesi on ihanaa, kahlattuna, uituna ja juotuna!

Roy osoittautui varsinaiseksi vesipedoksi. Vielä viime vuonna se tyytyi kahlailemaan rantavedessä Dinan esimerkkiä seuraten. Nyt se kaipasi vain pientä lisärohkaisua ja vesilelun nouto olikin loman ihaninta antia koirapojan mielestä. Onneksi se ei kuitenkaan ole noutamisen tai uimisen kannalta "pakkomielteinen" vaan pulahtaa veteen vain kun itse aloitamme pulikoinnit.

Kukakohan tulee nurkan takaa seuraavana?

Dina tyytyy rapsuttelemaan järven hiekkapohjaa tassulla, etsien kiinteitä kohteita, kuten kiviä tai oksanpalasia. Niitä löydettyään se "sukeltaa" kuonollaan   ja ottaa suuhun hetkeksi, pudottaen taas hetken kuluttua takaisin. Ilmeisesti juuri tassulla rapsuttelu on sitä parasta antia Dinan mielestä. Se ei rapsuta mitenkään voimalla, vaan hyvin rauhallisesti yhdellä tassulla, kepein liikkein.

Täältä näkee myös hyvin! 

Niiden onnellisuus ja puuhastelu on ihanaa seurattavaa. Roy esim. saattaa jokaisen huussiin ja seuraa ihmisten puuhastelua todella tarkkaavaisena. Dina etsii välillä itselleen rauhaisan paikan kuistin kulmalta, josta näkyy koko tontti ja paistattelee auringossa tai vilvoittelee varjossa, vuorotellen. Innostuu kyllä välillä leikkimään hurjasti pojan kanssa, kirmaten milloin missäkin järjestyksessä tonttia ympäri.

Ongintakalliolla 

Kuvia on otettu monta, tulen laittamaan niitä tänne blogiinkin.


Lähipiirimme ihanaiset koirat ikäjärjestyksessä:
Irlanninsetteri Amie
Kultainennoutaja Cinna
Cavalier Netty
Cavalier Dina
Cavalier Roy
Cavaleir Nelli




Hyvää kesänjatkoa, jos joku sattuu tätä tekstiä lukemaan! :)

kesäistä puuhastelua

Ahkera kukkien... kasteluveden
maistaja :)

Nyt on ollut muutamia hiukan viileämpiä kesäpäiviä ja kävely on asvaltillakin mukavampaa, kun ei tassuja polttele auringon paahtama tien pinta. Silti olemme ottaneet kävelyreissuille vesipullon mukaan, sillä varsinkin Roy nauttii juomahetkistä valtavasti.








Myös kotipihalla kukkien kastelu tuppaa olemaan yhtä juoma-picniciä. Kun otan kannun ja täytän sen, tulee herra hölkäten paikalle ja juoda lipsuttaa koko kastelun ajan oman osuutensa virkistävästä vedestä. Hiukan se ihmettelee kun siirrän koko ajan juomapaikkaa ja kukkien lehdetkin tuppaavat olemaan välillä ikävästi tiellä :D

Rehevöitynyt näkymä hortensioihin
aiempaan blogikuvaan nähden

Kärhöt ovat aloittaneet kukintansa :)
Koirien lemppari tikku-köynnös,
saattavat katkoa pitkiä kasvustoja melkein maan rajasta
saadakseen mehevän pureskelutikun..

silmien sirristelyä - lääkärireissu

Häiveperhonen pihapöydällä

Viime viikolla alkoi Dinan vilkkuluomi olla yllättäen punertavan oloinen ja oikea silmä oli muutenkin kostea ja koira sirristeli ajoittain sitä. Aluksi ajattelin roskan vaivaavan ja huuhtelin useaan otteeseen Naso Ratiopharm NaCl suolaliuoksella (pieniä säilöntäaineettomia pipettejä) ja silmä rauhoittuikin hiukan tai ei ainakaan pahentunut.


Perjantaina varasin silmälääkäriajan varmuuden vuoksi maanantaille, koska silmien valkoiset osat punoittivat yhä, vaihtelevan punaisina huuhteluista huolimatta. Tänään kävimme silmälääkärillä ja hän löysi värjäyksessä selkeän pistosjäljen silmästä :/ Jälki on niin selkeän pyöreä ja säännöllinen, että lääkäri epäilee sen olevan tikun tai tukevan ruohonkorren tökkäisemä.


Niinpä saimme antibioottitippoja, joita laitetaan silmään 5 kertaa päivässä kolmen viikon ajan. Onneksi syy sirristelyyn selvisi, onneksi ei pahempaa ollut tapahtunut ja onneksi lääkitys suojaa nyt silmää ja sen parantumista. Tällaista täällä. Dina oli esimerkillisen reipas tutkittaessa, eikä liikahtanutkaan vaikka pinseteillä raotettiin vilkkuluomeakin! 


Dina tuppaa hermoilemaan käytävällä ja odotustiloissa mutta tutkimuspöydällä se nököttää todella kylmähermoisesti ja on suorastaan ihanuus hoitaa. Olen niin ylpeä reippaasta tytöstä! Silmävaivoissa kannattaa mennä herkästi näyttämään, ovat ne niin tärkeät säilyttää terveinä!

kesän vaarat - kyyn purema - eläinlääkärilehdestä luettua

Eksoottinen kukkanen ja
rapattu vanha muuri
Italia, kesäkuu -11

Kyyn purema


Onnekseni minulla ei ole omakohtaista kokemusta kyyn puremista, ei lähipiirissä ihmisten, eikä koirien keskuudesta. Tänään kolahti postiluukkuun eläinlääkärikeskuksemme lehti, jossa oli monia mielenkiintoisia artikkeleita. Yksi niistä käsitteli kyynpuremia ja laitan tähän tiivistettynä sen artikkelin sisältämät tiedot.


Yleistä:

• kyy puree koiraa useimmiten kuonoon, kaulaan tai raajan alaosiin
• puremakohdassa saattaa näkyä kaksi pientä pistohaavaa, noin 1/2 cm päässä toisistaan
• turvotus voi estää puremajäljen näkymisen
• mikäli myrkkyä on joutunut kudoksiin, kehittyy nopeasti voimakas, tummanpuhuva ja erittäin kipeä turvotus
• kyyn myrkystä johtuvat yleisoireet kehittyvät muutamassa tunnissa puremasta

Yleisoireet:

• oksentelu
• voimattomuus
• limakalvojen kalpeus
• pureman sijainti kuonossa, kielessä tai kaulassa kurkun seudulla voi aiheuttaa vakavia hengitysvaikeuksia

Lääkitys/ensiapu:

• puremakohta pitäisi saada mahdollisimman liikkumattomaksi
• koira tulee mielellään kantaa kotiin
• kyytablettien antamisesta ei ole todistettavaa hyötyä; kyytabletti ei ole myrkyn "vastamyrkky"
• kyyn puremaksi tullut koira toimitettava aina eläinlääkärin tarkastettavaksi

Eläinlääkärin antama hoito:

• hoito yksilöllistä, kaikille ei kehity voimakkaita oireita ja tukihoito riittää
• toiset sairastuvat vakavasti, jolloin voidaan käyttää kyynpuremaan tarkoitettua vasta-ainetta, jonka käyttöön liittyy kuitenkin riskejä ja tilanne arvioidaan aina yksilöllisesti
• tehohoitoa saatetaan tarvita useammankin päivän ajan, myrkyn vaikutukset saattavat pahentua vielä muutaman vuorokauden sisällä puremasta

Kyynpuremasta voi jäädä pysyviä vaurioita, esim. munuaisten vajaatoiminta. Eläin voi menehtyä vakaviin oireisiin tehohoidosta huolimatta.

Lähdetiedot: itse kirjoittamani tiivistelmä Univet-eläinlääkäriaseman asiakaslehdestä, 2011 nro.1, Artikkeli - Kun kyy puree lemmikkiä, Espoon Eläinsairaala, ELL Maija Räihä 

Eräs, joka sotkeutui valoverhoon,
hoidettuaan ensin pihapiirin vahtimiset
ranskalaiselta parvekkeelta  :)

Tulisin pois, jos voisin..
voiskos tota ilmastointilaitetta siirtää??

kesän vaarat - sinilevä - valveutunut uskaltaa polskutella

Vaikka kesä tuokin paljon ihania elämyksiä ja aktiivisuutta elämään, niin meille ihmisille kuin koirillekin, on syytä muistaa muutamia asioita joiden suhteen tulee olla valveutunut.


Yksi tällainen vakavasti otettava asia on sinilevä, joka kukkiessaan merissä ja järvissä vihretävinä tai kellertävinä hippuina ja myöhemmin rantaan ajautuneina puuromaisina keräytyminä, saattaa aiheuttaa ihmisille ja eläimille vakaviakin seurauksia.

Levätilannetta voi seurata täältä, Suomen ympäristökeskus - levätilanne ja leväseuranta.


Ohjeita sinilevän tunnistamiseen tääältä, Suomen ympäristökeskuksen internet-sivut/ ohjeita sinilevän tunnistamiseen, alla kotikonsteja tunnistamiseen SYK:n sivuilta

1. Ota leväistä vettä purkkiin ja anna sen seistä tunnin verran liikuttamatta purkkia. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä.


2. Koeta rannassa esimerkiksi kepillä, onko levämassa kiinteää ja voiko sitä nostaa kepillä. Jos  levä jää roikkumaan keppiin on kyseessä rihmamainen levä, joka ei ole myrkyllistä. Jos massa kosketettaessa hajoaa hiukkasiksi veteen, kyseessä on sinilevä.


Koira voi altistua sinilevämyrkytykselle päästessään juomaan runsaasti sinilevien sisältämää vettä tai nuollessaan turkkiaan sinileväkukinnassa uituaan.

Seuraavassa Eläinlääkäriasema Akuutin sivustoilta saatua tietoa:
Linkki Eläinlääkäriasema Akuutin sivustoille




Oireet ja ensiapu juodessa sinilevävettä: koira voi olla aluksi levoton, vapiseva, se voi oksentaa, ripuloida ja olla pahoinvoiva. Oireiden edetessä eläin muuttuu apaattiseksi ja pahimmillaan hermomyrkyt aiheuttavat lihasvärinää ja kouristelua, jotka saattavat johtaa lemmikin menehtymiseen.


Ensiapuna, jos leväveden juominen havaitaan nopeasti (alle 30 minuutin kuluessa), lemmikkiä kannattaa yrittää oksennuttaa laittamalla suolaa suoraan eläimen kurkkuun. Pyörittele pieni suolapallo n. 1/2 - 2 tl suolaa ja ripaus vettä kämmenellä. Aseta suolapallo koiran kitalaen takaosaan, siis mahdollisimman taakse nieluun. Tämä aikaansaa oksennusrefleksin useimmilla koirilla. Kokeile suolalla oksennuttamista vain kerran, useampi yritys voi aiheuttaa suolamyrkytyksen. Suolakäsittelyn jälkeen lemmikille on oltava tarjolla raikasta vettä.


Oksennuttamisen jälkeen anna lemmikille lääkehiiltä estämään/hidastamaan mahdollisen myrkytyksen etenemistä. Hiilitablettien annostus 1 g/elopainokilo.
Ota ensisijassa yhteyttä eläinlääkäriin oireiden mukaista hoitoa varten.


Oireet ja ensiapu uidessa sinilevävedessä: Uiminen runsaassa sinileväisessä vedessä saattaa aiheuttaa lemmikille iho-oireita, kutinaa ja rakkuloita. Oireina voi olla myös lievä oksentelu ja ripulointi. Sinilevävedessä uineen koiran turkki on syytä pestä huolellisesti, jottei levä aiheuta ihon ärtymistä ja tulehdusta.


Lähde: Eläinlääkäriasema Akuutti, internetsivut 


Lisäys 5.7.2011 Aiheesta muualla
Sinileväpuomi - Ilta-Lehti


Lisää sinilevästä - Ilta-Lehti - näin suojaudut sinilevältä

Sinilevien myrkkyjä vastaan löytyi uusi ase - uutinen Iltalehti.fi:ssä

Tiistai 20.12.2011 klo 03.09

Maitohappobakteerit pystyvät hajottamaan sinilevän tuottamia myrkyllisiä aineita vedestä, tuore väitöskirja paljastaa.

Sinilevien eli syanobakteerien sivutuotteina syntyy syanotoksiineja, jotka ovat haitallisia ihmisen terveydelle ja voivat aiheuttaa esimerkiksi maksasairauksia. Tutkija Sonja Nybomin työryhmän tutkimuksessa havaittiin, että tietyt maitohappobakteerit ja bifidobakteerit pystyvät parhaimmillaan hajottamaan syanotoksiinit sinilevän pilaamasta vedestä yhden vuorokauden kuluessa lähes täydellisesti. Tutkimus painottui juomaveteen.


Probioottisia bakteereja, kuten maitohappobakteereja, on luonnostaan ihmisen elimistössä. Nybomin mukaan tutkimus osoitti, että myös suolistossa ne toimivat sinilevien tuottamia myrkkyjä hajottavasti.


Maitohappobakteerivalmisteiden säännöllinen käyttö voi parantaa elimistön ennaltaehkäisevää suojausta syanotoksiineja vastaan.
Sonja Nybomin väitöskirja tarkastetaan Åbo Akademin biotieteiden laitoksella huomenna.


STT



Linkki kyseiseen uutiseen Iltalehti.fi sivulle

kesä on tullut - helteet myös

Kuopus, koira ja kesä  :)

Tälle viikolle on luvattu jopa 30 asteen helteitä. Lenkit lyhenevät nopeiksi pissalenkeiksi kuumimpaan päivänaikaan ja siirtyvät iltaviileille tai jopa eksoottisiksi yövaelluksiksi hiljentyneessä ympäristössä. On suorastaan ihanaa lähteä klo 23 aikaan kävelylle, raikkaaseen ja tuoksuvaan kesäiseen yöhön. Kuumaan aikaan ei pidä myöskään juoksuttaa tai leikkiä rajuja leikkejä!


Rakastan vuodenajan vaihteluita, mutta myönnän eläväni tuplasti enemmän kesäaikaan. Liika kuumuus voi tietysti uhata tätä idylliä. Koirien hyvinvointi pitää muistaa helteiden iskiessä, joten kerään tähän muutamia ajatuksia siitä miten liikaa kuumuutta voi yrittää häätää. 

Esikoinen, koira ja kesä :)

Meillä pidetään kodin sälekaihtimia kiinni auringon puolella, läpi päivän, mikä on ratkaiseva asia asunnon kuumenemisen suhteen. Ikkunoita pidetään auki vain varjon puolella, eikä sielläkään mikäli ulkoilma on selvästi sisäilmaa kuumempaa. Iltaisin ja öisin olen laittanut pöytätuulettimen imemään ulkoa viileää ilmaa sisälle, joko oviaukosta tai ikkunasta.  Kannattaa satsata hiljaisiin tuulettimiin!! 




Tuuletinta ei kannata suunnata osoittamaan suoraan ihmisiin tai lattiatasoon, vaan kierrättää ilma katon kautta, jolloin se viilentää huonetta myös paremmin. Lämmin ilma on katon rajassa ja näin se nopeammin sekoittuu viileään ilmavirtaan, eikä tuuletin aiheuta ihmisille tai koirille vetoa ja kipeytyneitä paikkoja. Hikinen iho ja tuulettimen viima ovat tehokas yhdistelmä aiheuttamaan särkytiloja!




Juomavettä kuuluu tietysti normaalia paljon enemmän ja se kannattaa muistaa vaihtaa viileään, tuoreeseen veteen paljon tavallista ahkerammin. Kun koira on lenkin jälkeen ensin juonut "hotkimisveden" voi kuppiin lisätä muutamia jääpaloja, jotkut antavat niitä koirille rouskutettaviksi. Pienelle koiralle kannattaa tehdä pieniä jääpaloja, ettei pääse tukkimaan kurkkua!




Jotkut antavat koirilleen jäädytettyä kanalientä, josta ruokahalun menettänyt koira on saanut edes hiukan energiaakin (kunhan lopputulos on vähäsuolainen!!). Kanalientä voi itsekin keitellä ja jäädyttää sopiviksi pikkupaloiksi ihanteellisen nautinnon takaamiseksi.




Olen nähnyt koirilla ns viilentäviä hellepukuja, joista kaikista yksinkertaisin lienee kasteltu froteepyyhe tai  froteesta ommeltu koiran kokoihin mitoitettu yksinkertainen mantteli, jonka voi kastella märäksi viileässä vedessä aika ajoin. Sen kuivuessa veden haihtuminen viilentää mukavasti. Pulikointialtaita pihamaalla unohtamatta! (Vauvan amme esimerkiksi) Vettä rakastavat koirat saattavat nauttia puutarhaletkusateesta lasten tavoin.
Tehokkainta viilennys on vähäkarvaisilla alueilla, kuten vatsa ja tassunpohjat!

Vesipullon mukana kantaminen lenkeillä on tärkeää ja vesipicnicejä kannattaa tarjota usein. Musta asvaltti voi kuumentua jopa niin paljon, että se aiheuttaa kipua tassuihin, jopa palamista. Mikäli trimmaat kesäksi koiran turkkia, ei sitä pidä ajaa liian lyhyeksi, sillä myös koiran iho voi palaa auringosta!




Autoon koiraa pidä jättää hetkeksikään helleaikaan (kuolemaan johtava tila voi tulla jo 10 minuutissa). Auton lämpötila nousee muutamassa minuutissa vaarallisen korkealle! Sivuikkunoiden raolleen jättäminenkään ei riitä!




Valvo, että koirasi juo sillä kuivuminen on myös hyvin vaarallista lämpöhalvauksen lisäksi. Vartalon jäähdyttämiseen ei saa käyttää jäitä tai liian kylmää vettä, se voi pahentaa tilannetta supistamalla pintaverisuonia.

Kaiken varalle - eläinlääkäriaseman sivustolta tietoa aiheesta Lämpöhalvaus


Lähde: Eläinlääkäriasema Akuutti



Lämpöhalvaus on mahdollinen mikäli lemmikki on alttiina korkealle ilman lämpötilalle (esim. kesäkuumalla autossa) tai lemmikillä on erittäin voimakas stressitila (esim. ylirasitus työkoirilla). Lyhytkuonoisilla roduilla ja sydänvikaisilla yksilöillä lämpöhalvauksen riski on keskimääräistä suurempi. Koirat saavat lämpöhalvauksen muita lemmikkejä useammin. Lämpöhalvaus ilmenee yleensä, kun eläimen ruumiinlämpötila nousee 41 - 43 C asteeseen.


Lämpöhalvauksen ensimmäiset oireet: ovat nopea läähätys ja levottomuus, horjahtelu ja hoippuva liikkuminen. Lemmikin polkuanturat ovat märät. Muita mahdollisia oireita ovat kuolaaminen, tuijottava katse, oksentelu, ripuli sekä kirkkaanpunaiset limakalvot. Tila voi johtaa nopeastikin shokkiin ja tajuttomuuteen, jolloin seurauksena saattaa olla lemmikin menehtyminen.

Ensiapu lämpöhalvaukseen: lemmikki on siirrettävä nopeasti viileämpään paikkaan ja mikäli mahdollista lemmikkiä tulee jäähdyttää viileällä (ei jääkylmällä) vedellä, esimerkiksi suihkulla, uimavedellä tai käärimällä märkiä pyyhkeitä eläimen ympärille. Nopeimmiten lemmikki viilenee alueilta joissa on vähämmän karvaa (mahanalus, tassut).

Lemmikille tulee tarjota juotavaa. Vakavat lämpöhalvaustapaukset on kuljetettava nopeasti eläinlääkäriin.

Jos mahdollista lemmikin lämpötilaa tulee seurata kuumemittarilla. Viilennys tulee lopettaa hyvissä ajoin, esim. kun eläimen lämpötila on 39 C, koska märkä, viileä turkki laskee lämpötilaa suihkutuksen jälkeenkin. Koiran ja kissan normaali ruumiinlämpö on 38 - 39 C astetta. 

Lämpöhalvausta on helppo ennalta ehkäistä yksinkertaisin toimenpitein; ulkoiluta lemmikkisi kesähelteellä vuorokauden viileimpinä aikoina, huolehdi että lemmikilläsi on mahdollisuus päästä varjoon ja raikasta juomavettä on aina saatavilla. Huomioithan, että koira voi saada lämpöhalvauksen myös matkustamisen aikana, sillä auton takaosassa on yleensä kuumempaa. Älä jätä lemmikkiäsi autoon auringonpaisteeseen! 


Lähde:

Eläinlääkäriasema Akuutti - lämpöhalvaus