puoli vuotta leikkauksesta

Puolisen vuotta on nyt kulunut Dinalle tehdystä tähystyssterilaatioleikkauksesta ja ajattelin pohtia hiukan ajatuksia ja kokemuksia mitä vastaan on tullut tästä johtuen.

Eilen koirien kanssa kävelyllä ollessani huomasin koirapojan riuhtovan hurmioituneena eteenpäin. Lienee taas reviirillä tyttöjä tuoksuineen, koska poika on unohtanut tyystin kaikki hyvät remmikäyttäytymistapansa. Onhan se liikuttavaakin katsella, miten se tuntee olevansa yksi varteenotettavimmista reviirin uroksista jalostamaan naapuruston koiralaumoja :D

Sitten katseeni kiinnittyi Dinaan, joka leikattiin puolisen vuotta sitten ja johon leikkaustarinaan löytyy linkki oikealla olevasta palkista tai  -tästä-. Dinalla olisi nyt ollut yhdet juoksut tällä välin ja olisimme varmasti juuri toipumassa yhdestä valeraskaudesta. Nyt meillä on ollut leikkisä tyttö seuranamme koko tämän ajan. Poissa on syrjäänvetäytyminen ja ilottomuus :)

metsämansikoita

Koiran sterilaatioleikkauksen haittapuolia on yleensä painon nousu ja turkin laadun muuttuminen. Näistä ensinmainitun kanssa olemme pärjänneet hyvin, kylläkin tietoisella painon seurannalla. Dinalla on aina ollut hyvä ruokahalu ja se on aina ehdotellut nameja. Viettää metsälenkillä aikaa mieluiten mustikoita syöden kuin keppiä hakien jne.

Ruokahalu sinällään on mielestäni pysynyt tällä, jo ennakkoon korkeammalla tasolla, kuin Royllä. Tietysti ruoka maistuu Royllekin mutta se ei kiipeä pöydälle nyysimään tai ala nuolla jääkaapin ovea, kuin ei olisi ruokaa ikinä nähnytkään. Neiti sen sijaan viestittää monellakin omaperäisellä tavallaan siitä, että nyt vois kyllä ottaa jotain pientä purtavaa :)

Eli, paino on kurissa ja pysyy, kun vain ei lähdetä kaidalta polulta ja kyllä löytyy hyviä välipaloja, puruherkkuja ja palkintoja, jotka eivät ole hiilihydraattipitoisia vaan enimmäkseen proteiinia. (Kuivalihat yms. löytyy omia kirjoituksiaan aiheesta muualta blogistani). Mutta se karva...

Kuten näkyy, turkki on mustilta kohdilta (varsinkin
takapuoli) tosi tiheää ja pörröttää leveyssuunassa.
Koira näyttää pullukammalta jo siksikin.
Häntä on tuuhea puuhka, eikä lippumainen
Eipä tuo haittaa :)

Huokaus :) Dina on tricolor ja muutenkin tämän väristen turkki mustan karvaosuuden osalta on hyvin silkkistä ja pitkää. Nyt tuntuu, kuin karva ei irtoaisi samalla tavoin kuin ennen, vaan uusi karva kasvaa vanhan lisäksi, vanhan höttööntyessä. Niinpä koiralla on nyt kesällä kuin entinen talviturkki.. millainenhan siitä tulee talvella!? Kerron talviturkkikokemukset, kun niitä tulee.

Karvaa on siis todella paljon, ns. "hormoniturkki" kai tämä tiettävästi nyt sitten on. Mikäs siinä, ehkei se ole enää se tyypillisin turkinlaatu, mutta on se omalla tavallaan jopa hyväkuntoisen näköistä ja runsasta, varsinkin jos nyppii hötöt hohkakiven tai tiheän kamman avulla pois. Kiiltoa löytyy, mutta takkuuntuminen (huopaantuminen) on lisääntynyt hötön takia. Myöskin olen päätynyt saksimaan tätä paksumpaa turkkia kesäkuumalla ohuemmaksi, koska turkki on joka tapauksessa muuttunut ja koiralle helpompi olo on tärkeintä!

Ehkä tällainen turkin muuttuminen on rotukohtaista ja myös yksilökohtaista, mutta varsin mahdollista ja jopa todennäköistä. Silti se on aivan naurettavan pieni haitta siihen nähden, että koira pysyy energiatasoltaan, iloisuudeltaan ja luonteeltaan samanlaisena ympäri vuoden. Dina on tullut myös suopeammaksi muita koiria kohtaan, jopa narttuja se sallii kavereikseen paljon entistä paremmin. Pojat ovat olleet aina vähintäänkin okei, miltei poikkeuksetta.

Hmm.. :) Dina on ollut myös aina melko kiihkeä ja isommat pehmolelut ovat saneet rodeoratsastajan selkäänsä milteinpä ympäri vuoden. Hormoneilla tai ilman. Milloin enemmän, milloin vähemmän. Myös koirapoika on joutunut seuraamaan ja sietämään tätä Dinan ratsastusharrastusta silmät pyöreinä. Ei kuitenkaan ole mitenkään pakkomielteisen oloista ja tietääkseni se kuuluu jonkinlaiseen normaaliin laumakäyttäytymiseen, on osin dominointia ja osa koirien välistä peuhaamista. Tähän hinkuun ei leikkaus kylläkään tuonut muutosta. Sama meno jatkuu :D (Pehmolelut kaappiin ja mielenkiinto muualle riittävät, jos tarpeen).

Loppukateettina toteaisin:

• painonhallinta mahdollista
• turkin laatu muuttunut
• hyväksyy muita koiria laajemmin (tietyt vihamiehet ovat kyllä samat kuin  ennen)
• on tasaisen iloinen ja leikkisä, ei masennusoireita, moni asia pysynyt  täysin ennallaan
• oli hyvä ratkaisu, kohtutulehdusvaaran vähenemisenkin vuoksi!
• talviturkin tultua; ainoastaan etutassujen takahapsut ovat nyt viisinkertaiset :D ohut jalka näkyy edestäpäin ja takana on komea puuhka, muutoin turkki ei ole villiintynyt kesäturkista

Maalistkuussa 2012 kastroitiin uroskoiramme, josta kertovaan tekstiin pääsee tutustumaan       - tästä -  

Koiran tähystyssterilaatio - kokemuksemme - suosittelen lämpimästi!

Neljävuotias tyttösemme leikattiin reilu kuukausi sitten tähystysleikkauksella, jossa masuun tuli vain kaksi todella pienikokoista haavaa. Leikkaustapa on varsin uusi täällä Suomessa ja niitä suorittavat tietääkseni vain muutamat eläinlääkärit, onnekseni kuulin lähinaapurilta hänen kokemuksiaan tästä leikkauksesta ja näin päädyimme tähän samaan tapaan, onneksi!


Meillä on tosiaankin kaksi koiraa, uros ja narttu. Tämä ei ollut pääsyy munasarjojen poistoon, vaan se että Dinalla oli joka juoksun jälkeen pitkä raskas kausi valeraskauksineen. Pahinta oli se, kun muuten erittäin leikkisä ja aktiivinen koira muuttui pitkäksi aikaa passiiviseksi ja masentuneen oloiseksi. Koska tämä toistui kaksi kertaa vuodessa, oli sterilaatio varsin perusteltua.


Me valitsimme Soukan Pieneläinklinikan suositusten perusteella, jossa Maarit Luukkainen-Soilu leikkasi koiran juoksujen välin puolessa välissä, jolloin leikkaus on otollisinta tehdä. Joskaan ei aivan pakko juuri tänä ajankohtana, kuulemma.


Koira leikattiin aamulla ja kolmisen tuntia siinä meni, kunnes meidät pyydettiin noutamaan se kotiin toipumaan. Ensimmäisen illan se selkeästi poti "krapulaa", mutta käveli normaalisti ja olisi halunnut hypätä sohvalle jne. joka kuitenkin estettiin varmuuden vuoksi. 


Pidin koiria alkuun erillään, jakamalla alakerran kompostihäkin aidoilla kahteen osaan. Tietysti myös siksi, ettei Dina olisi nukutushöyryissä ollut äkäinen ja sai rauhassa levätä mutta myös siksi, ettei Roy pääsisi nuolemaan Dinan haavoja.


Haavat olivat todellakin vain kaksi noin 1,5 cm pituista haavaa vatsan keskiviivalla, etummainen noin navan kohdalla ja alempi lähempänä "pensseliä". Haavoissa oli sulavat tikit ja päällä sideharsotaitokset, jotka sai poistaa jo ensimmäisen vrk aikana. 


Hintaa kannattaa tiedustella koirakohtaisesti lääkäriasemalta, sillä tämä vaihtelee koiran koon ja painon mukaan. (Hinta sisälsi mahdolliset tästä syystä tapahtuvat käynnit, tikkien ja haavan tarkistukset, kaulurin yms.)


Seuraavana aamuna koira oli jo täysin oma itsensä ja hyppäsi sohvalle kuin ei mitään ikinä olisi sille tehtykään. Koira ei osoittanut enää seuraavana päivänä mitenkään, että se olisi missään leikkauksessa ollutkaan! Koska Dina vierasti kovin päässä pidettävää pönttöä ja meillä on tosiaan kaksi koiraa, päädyin askartelemaan Dinan haavojen suojaksi vauvan body-puvusta suojapukua. Ompelin masupuolelle vielä keittiöpyyhkeestä paksumman panssarin läpinuolemisen estämiseksi. 


Tämä puku suojasi koiraa koko toipumisen ajan. Reilun viikon kuluttua pystyimme poistamaan erikoisvarustelut, sillä haavat olivat jo riittävän hyvin parantuneet, eikä nuolemisriski ollut enää niin suurta. Olin koko toipumisajan kotona, niinpä vain kaupassa käyntien ajaksi laitoin koirat erilleen aitaukseen reilun viikon ajan.


Koira ei tiettykään saanut riehua reiluun viikkoon ja lenkeillä tuli olla kytkettynä tämän ajan jne. mutta hyvin se olisi itse halunnut normaalisti juosta, pomppia ja peuhata. 


Tässä leikkaustavassa ei poisteta kuin munasarjat, kohtu jää paikoilleen. Silti tällä tavoin saavutetaan normi leikkauksen hyödyt, sillä kohtutulehdukset syntyvät hormonitoiminnasta, joka  tällä tavoin lakkaa ja itse kohtu ns. surkastuu pieneksi. Myös kasvainten mahdollisuus on erittäin pieni tämän leikkauksen jälkeen. Kissoilla kuulemma yleensäkin jätetään kohtu normi steriloinneissa, kertoi lääkäri.


Olen kuullut, etteivät kaikki leikkaa alle 10 kg koiria, mutta Soukassa tämä ei ollut minkäänlainen este leikkaukselle ja hyvin meni! Erittäin nopeasti toipui ja on hyvin iloinen ja leikkisä, nyt koko vuoden ;)


Kuulin jälkeenpäin, että Cavaliereja leikataan melko yleisesti, pienehköjä koiria ylipäätään (syytä ei osannut sanoa mutta totesi näin olevan), ehkä tämäkin näyttää sen miten huiskuhäntiämme halutaan hemmotella :)




Vastaan mielelläni, jos mieleen tulee jotain kysymyksiä tästä aiheesta!


Lisäys 11.7.2011 Univet eläinlääkäriaseman asiakaslehdestä lukemaani
"Tähystysleikkauksesta paranee nopeammin" Kamu nro 1 - 2011


Lyhennelmänä artikkelin sisältö

• jo antiikin kreikkalaiset keksivät katsoa syvemmälle elimistöön luonnollisten aukkojen kautta, käyttämällä erilaisia tuubeja ja tähystimiä
• 1900-luvun alussa ensimmäiset kokeelliset laparoskooppiset tutkimukset, eli vatsaontelon tähystykset tehtiin koirilla
• 1986 välineistö, kuten tietokoneohjatut videokamerat mahdollistivat laparoskopiasta merkittävän leikkaustekniikan
• ensimmäinen sappikivileikkaus ihmisellä tapahtui v 1987 (bloginpitäjältä ja aviosiipalta poistettu sappi tällä tavoin myös :)
• eläimille on kehitetty omaa välineistöä
• koirille tehtäviä laparoskooppisia tutkimuksia ja leikkauksia: vatsaontelon diagnostinen tähystys, narttukoiran sterilaatio, piilokivesleikkaus, vatsalaukun kiinnitysleikkaus sekä koepalojen ottaminen maksasta, haimasta ja munuaisista (voidaan tehdä Univet-klinikoilla Espoossa, Kouvolassa ja Turussa)
• Paras ajankohta narttukoiran sterilaatiolle n. 2 - 4 kk juoksun loputtua (munasarjat miltei toimimattomat)
• tähystysleikkaus on miltei veretön ja voidaan tehdä myös muina kiimakierron ajankohtina, mikäli tarvetta
• kohtu jätetään paikoilleen, mikäli se on normaali (surkastuu hormonitoiminnan puutteessa hyvin pieneksi ajan minttaan)
• mikäli havaitaan  muutoksia (kasvain, tulehdus) kohtu poistetaan (vaatii yleensä vatsaontelon avaamista)
• Univet eläinlääkäriasemilla tehdään tähystys yhden kanavan tekniikalla (munasarjat poistetaan yhden ainoan,  noin 1 cm viillon kautta)
• leikkausta varten eläin nukutetaan ja leikkausalue valmistetaan ajamalla karvat ja desinfioimalla alue
• vatsaontelo täytetään hiilidioksidikaasulla, mikä mahdollistaa työskentelyn pienen haavan kautta
• vatsaontelon elimet tarkistetaan
• mikäli tilanne on normaali, munasarjojen verisuonet poltetaan ja munasarjat poistetaan
• kaasu poistetaan vatsaontelosta
• haava ommellaan kiinni ja suljetaan iholiimalla
• pienemmät leikkaushaavat, pienempi trauma, vähäisempi verenvuoto, vähemmän leikkauksen jälkeistä kipua ja suoliston pysähtymistä eli ileusta, pienempi infektioriski, elimistön puolustusmekanismit rasittuvat vähemmän, lääkärillä parempi näkyvyys leikkausalueella, turvallinen leikkaustapa
• valmistautuminen leikkaukseen: vastaavanlaista kuin mihin tahansa leikkaukseen, 12 tunnin ruokapaasto ja hyvä ulkoilutus leikkausaamuna
• leikkauksen ja nukutuksen yhteydessä potilas saa kipulääkettä
• kipulääkitystä jatketaan tarvittaessa leikkauksen jälkeen, yleensä vain 1 - 2 päivää
• leikkaushaava kannattaa suojata nuolemisen estämiseksi noin 10 päivää
• kaulurinkäytön ajan liikunta rajoitetaan remmiliikuntaan

Lähde Univet-eläinlääkäriasemien asiakaslehti Kamun artikkeli, Mikael Granholm ELL:n artikkelista lyhenneltynä

Itselle jäi hieman epäselväksi tarkoittaako tämä yhden aukon kautta leikkaus sitä että tulee vain tämä yksi reikä, eikä muille instrumenteille tarvita erillistä aukkoa.. kannattaa tiedustella suoraan asemalta. Yleensä kai valolle ja kameralle on toinen reikä? Tässä kuitenkin toisen lääkäriaseman jakamaa tietoutta käytettäväksenne.


Lisäys: linkki blogikirjoitukseeni puolen vuoden kuluttua leikkauksesta
-tästä-

Maaliskuussa 2012 kastroitiin uroskoiramme, josta kertovaan tekstiin pääsee tutustumaan - tästä -