muutto ja koiriemme sopeutuminen uuteen kotiin

Uuden kodin pihapiiriä.
Vielä ei ole uusia kuvia, ehkä piakkoin on!

Tätä "valkoisuutta" odottelen jo innolla, :D
vaikka on tämä puuterilumikin ihanaa!

Perheemme on vihdoin siirtynyt uuteen kotiin, jota siirtymää varten kotielämä kamppeineen on ollut jo kolmisen viikkoa enemmän ja vähemmän mullin mallin. Hyvin on kuitenkin mennyt, suorastaan loistavasti. Kerron hiukan kokemuksia matkan varrelta, lähinnä koirien näkövinkkelistä.


Aloimme pakkailla tavaroita noin kaksi viikkoa ennen muuttoautopäivää. Koirat katselivat hiukan ihmeissään, kun kotiin alkoi muodostua käytäviä muuttolaatikkopinojen lomaan ja ihmiset touhusivat ehkä normaalitavoistaan poiketen. Hiukkasen saattoi välillä olla hermostumistakin eleissämme, yllättävän iso stressi muutto on, vaikka se sujuikin mukavasti.


Koirat käväisivät uudessa kodissa kerran sen ollessa tyhjillään ja viihtyivät mukavasti. Varsinkin uroskoirallamme riitti nuuskuttamista, sillä poismuuttavan perheen villakoiratyttösellä oli ollut juoksut meneillään. Hiukan jäimme miettimään miten nämä parfyymit tulevat vaikuttamaan muuttopäivänä koirapojan käytökseen. 


Muuttoauton ja -porukan tultua siirtämään laatikoita uuteen osoitteeseen, pidimme koirat rauhallisessa huoneessa. Ne suhtautuivat hyvin rauhallisesti kolinoihin, eikä tämä vaihe kauaa kestänyt. Uudessa kodissa tavarat saatiin mukavasti uusiksi laatikkokäytäviksi ja omat sohvat kuorimme esiin melko alkuunsa, lepopaikoiksi. Koirat siirrettiin uuteen osoitteeseen muun muuttoväen poistuttua ja ne tuntuivat nauttivan uudesta kodista tutuin kalustein ja tavaroin.


Hiukan esiintyi pojalla ylenmääräistä merkkailua jopa sisätiloissa, uskoakseni tämä poismuuttaneen tytön juoksu saattoi olla myös osallisena tähän. Toisaalta, luonto kutsuu monella tapaa näitä nuoria viriilejä uroksia, myös uutta lauman kotipaikkaa merkkaamaan. Onneksi tämä vaihe näytti kestävän vain pari päivää.


Meidän tyttökoirulimme tapaa kantaa esim. lapasta lenkeiltä kotiin ja yleensä kun käännymme takaisin kohti kotia, se aina alkaa vilkuilla lapasta kannettavakseen. Ihmeellistä mutta totta, nytkin se alkoi pyytää lapasta kannettavakseen lenkin puolessa välissä. Reissu oli uudessa kodissa täysin ensimmäinen, silti se alkoi määrätietoisesti johdattaa lauman etunenässä reittiä kohti kotia. Tällöin vauhtikin yleensä nousee maksimiin kävelytahtiin, kun on kunniatehtävä hoidettavana. Niin nytkin.


Jännityksellä seurasin suuntaako se ohi uuden kodin, kohti vanhaa, sillä lenkkitie oli sille jotakuinkin tuttu, sillä se sijaitsi pitkän 5 km lenkin varrella, jota vanhastakin kodista joskus tarvottiin. Se lönkötti erehtymättä suoraan uuden kodin sisäänkäynnille ja pudotti hanskan ulko-oven eteen, tämä oli selkein merkki minulle siitä, että uusi koti kelpasi hyvin meille kaikille!


Koirien eleet olivat alusta asti rauhallisen innostuneet, iloiset ja leikkisät. Ne aivan kuin nauttivat uudesta ohjelmasta , elämänsisällöstä ja aivan selkeästi kokivat paikan heti kodiksi. Heti ensi hetkistä asti ne osasivat hakeutua myös lepäämään, vailla mitään vilkuilua siitä, että koska lähdetään. Me olimme niidenkin mielestä selkeästi kotona.


Hyvin on mennyt ja hyvä on ollut mieli ja tunnelma täällä lauman uudessa kodissa. Joka kerta Dina opastaa meidät lyhyintä tietä takaisin lenkiltä, epäröimättä hetkeäkään. Tänään palatessamme metsälenkiltä, osasi se jälleen löytää lyhyimmän reitin kävellä. Jopa traktorin jäljistä se valitsi sisäkaarteen :D !!


Koirat tietävät, että koti on siellä missä sydän, tutut tuoksut ja lauma on.

Onko koirasi vasuri?

Tiede-lehteä lukiessani, eteeni tuli artikkeli petoeläinten kätisyydestä. Näin vapaasti artikkelia muistellessani ymmärsin, että petoeläimillä on säännönmukaista se, että urokset ovat vasureita ja naaraat oikeakätisiä.


Olen itse havainnut tämän asian korillani. Narttu "kättelee" aina oikealla tassulla ja uros yllätyksekseni tarjosi aina vasenta. Tämä oli niin yllättävää, vaikken kätisyyteen ollut varsinaisesti kiinnittänyt tätä ennen huomiota. Ihmettelin alkuun, miksi tämä "gimme five" tai "anna tassu" -tilanne oli niin
hämmentävä uroksen kohdalla, kunnes huomasin sen käyttävän vasenta tassuaan. Nyt tämäkin sai selityksen!


Artikkelissa arvailtiin evoluution tarvetta tällaiseen ja asialla on yhteys aivopuoliskojen, silmien ja nenänkin käytössä tyypilliseen ilmentymään. Tietyt asiat käsitellään tyypillisesti tietyllä puolin aivoja ja jos on tarvis nopeaan reagointiin on evoluutio ottanut tällaiset seikat huomioon. En lähde tarkalla tasolla toistelemaan tekstiä, sillä en sitä riittävän tarkkaan muista.


Kuitenkin ymmärsin, että myös saaliseläimen jahtaustilanteessa on hyödyksi, että laumassa on jotakuinkin tasainen määrä molemmilta puolilta luontaisesti jahtaavia yksilöitä. Jännä juttu. Tarkkailkaahan omia koirianne ja kertokaa tuloksia kommentteihin, jos viitsitte! Kissoillahan lienee sama tilanne myös.

Kennelliiton Koiranomistajan peruskurssi - ilmestyy nettiin huhti-toukokuussa

Kuva vedessä ja  mullassa pyörineestä koirapojasta
viime kesältä; "ollaan vaikka tottista!"

Kennelliitto puuhaa käyttäjälle ilmaista nettikurssia koiran omistamisen perusteisiin, nimeltään - Koiranomistamisen peruskurssi. Tämä tullaan lanseeraamaan käyttöön huhti-toukokuussa.


Kurssi sisältää perustiedot mm. koiran käyttäytymisestä,  hoidosta, terveydestä ja kouluttamisesta. Kurssilla myös vastataan monivalintakysymyksiin ja varsinkin ensimmäistä kertaa koiraa omistavalle kurssi kuulemma tarjoaa paljon uutta ja tarpeellista tietoa.


Koiran omistajia pyritään perehdyttämään koiran omistamisen haasteisiin, joten toteutuessaan koiraa hankkiva osannee myös entistä paremmin kysellä kasvattajalta asioita ja päätyä itselleen sopivaan koirarotuun. 


Toivotaan, että hanke on onnistunut ja palvelee paremmin omistajia, mutta ennen kaikkea koiria, sillä liian moni hankkii itselleen sopimattoman rodun tietämättömyyttään, vaikka vähintä mitä koira ansaitsee, on riittävän valveutunut omistaja. Muutoinkin koiraa hankkivan tulee mielestäni perehtyä rotuominaisuuksien kohdalla myös terveystilanteeseen rodussa!


Tässä auki klikattavaksi Linkki Aaamulehden uutiseen 9.1.2012 Kotimaa ,josta tarkempaa tietoa tästä Kennelliiton hankkeesta.


Kurssi sisältää perustiedot mm. koiran käyttäytymisestä,  hoidosta, terveydestä ja kouluttamisesta.

Uusi Vuosi - ilotulitteineen - jälleen alkamassa

Hyvää Uutta Vuotta 2012!!

Uuden Vuoden vaihtuminen saattaa olla koiralle iso stressitekijä. Yksilölliset erot paukkuherkkyydessä, mutta myös aiemmat kokemukset, vaikuttavat siihen miten huoletonta aikaa kuluneen vuoden viimeiset ja Uuden Vuoden ensi hetket koirille ovat.


Meidän kumpikaan koira ei ole paukkuarka, varmastikin se on niiden ominaisuus muutenkin, mutta ehkä olemme myös osin onnistuneet totuttamaan ne koviin ja yllättäviin ääniin, heti pennun kotiin tulon aikaan, jolloin pennut ovat vastaanottavaisimmillaan uusia asioita kohtaan.


Olen kolistellut varta vasten keittiössä, pudotellut kattilan kansia ja sähkövatkaimellakin kolistelin metalli astian kylkeen pieniä hetkiä, pentuaikoihin. Kumpikaan ei ollut silloin, eivätkä ole olleet sen jälkeen, moksiskaan kovista äänistä. Esim. isot rekka-autot, kuten jäteastioita tyhjäksi kolistelevat jäteautot ohitetaan puolen metrin päästä epäröimättä, suorastaan kiinnittämättä niihin mitään huomiota.


Mikä on harjoittelun tulosta, mikä osuus kiitoksesta kuuluu koiralle itselleen jää arvailun varaan, joka tapauksessa voimme olla tilanteeseen tyytyväisiä ja iloisia.


Myös ensimmäisten ukonilmojen aikaan olen tietoisesti ollut erittäin "uneliaan" oloinen ja haukkotellut ja rötköttänyt sohvalla rentona, enkä ole reagoinut pamauksiin millään tavoin, en edes rauhoittelevalla puheella, ainoastaan haukottelemalla pitkään ja hartaasti. 


Muistan kun Roy vilkuili minua pariin otteeseen hiukan huolissaan, kuin sanoen "etkös nyt tuotakaan kuullut?", mutta tällaiseen epäröivään eleeseen ei pitäne reagoida mitenkään. Joko onnistuin tavoitteessani tai tämä olisi lopputulos muutoinkin, mutta mitkään pahimmatkaan ukkoset eivät ole toistaiseksi  säikyttäneet koiriamme. Tietysti lähelle osuvan salaman pamaus säikyttää sen hetken, mutta toipuminen on yhtä nopeaa kuin mitä "säpähtäminenkin" oli.


Kuitenkaan ei pidä tuudittautua siihen uskoon, ettei jotain yllättävää voi sattua tai tilanne muuttua kerta laakista, jonkun riittävän järisyttävän kokemuksen tai tilanteen vuoksi. Siksi en ikinä esim. ota koiria mukaan Uuden Vuoden raketteja ihailemaan, sillä tuskin ne niistä nauttisivat, vaikkeivät niitä pelkäisikään. Mukaan ottaminen on pelkästään turha riski.


Ulkoilutan koirat riittävän pitkällä lenkillä, reilusti ennen klo 18:aa ja seuraavan kerran vasta kun paukuttelut ovat tyyntyneet, tällöinkin kytkettynä, lyhyesti ja mahdollisimman rauhanomaisessa paikassa. Aamulla voi hyvin tehdä jälleen pitempiäkin lenkkejä, poissa tapahtumien ytimestä.


Verhot olemme pitäneet pahimman paukutteluajan kiinni, sekä musiikkia ja muuta taustaääntä kannattaa pitää päällä (televisio riittää) koko paukuttelun ajan. Myös pallon hakuleikki tai jokin muu riittävän mielenkiintoinen puuha saattaa olla hyvä keino viedä koiran huomio mukaviin asioihin.


Vaikka takapihamme on aidattu, en päästä koiria yksin ulos Uuden Vuoden yönä, vaan koirat ovat koko ajan kytkettyinä, vaikka sitten kävisimmekin takapihalla pissillä pikaiseen, jos tarve on selkeä. Ikävä kyllä, Uutena Vuonna karkaa suuri määrä koiria ja säikkymällä karannut koira on vaikea kiinni otettava..


Moni uskoo D.A.P tuotteiden voimaan, joko suihkeena, kaulapantana tai haihduttimen muodossa. Tämä tuote on luonnonmukainen feromoni suihke, joka tyynnyttää koiraa (jos tepsii, osalla tepsii osalla ei). Tässä yksi linkki tuotteesta tarkemmin kertovaan sivuun Tietoa Feromoni tuotteista - linkki

Mikäli eläin stressaa todella voimalla, kannattanee käydä eläinlääkärin pakeilla juttelemassa ja saamassa mahdollisesti vahvempia droppeja tilannetta helpottamaan.


Seuraavassa linkki Ilta-Lehti.fi -sivustolle, jossa aiheena Uusi Vuosi ja koirien karkaaminen. Siellä on myös vinkkejä miten toimia, jos oma koira karkaa.


Lyhentelen tähän hiukan artikkelista lainauksia, lukekaa alkuperäinen artikkeli kyseisestä linkistä :)

Etsijäkoiraliiton puhelinneuvonta ja koulutetut etsijäkoirat palvelevat tehostetusti karkulaisten omistajia uuden vuoden aikana.

Näin ehkäiset karkaamisen:

1. Pidä lemmikki sisällä. Koira on hyvä ulkoiluttaa hyvissä ajoin ennen ilotulitusten alkua ja myöhään yöllä niiden jälkeen.
2. Älä jätä koiraa yksin aidatullekaan pihalle. Pelko saa koiran hyppäämään korkeidenkin aitojen yli.
3.Varmista, että koirasi ei saa päätään pannasta läpi. Paniikissa oleva koira voi juosta kauas.
4. Sulje ikkunat ja vedä verhot ikkunoiden eteen ilotulituksen aikana.
5.Laita soimaan musiikkia, jotta ilotulituksen äänet vaimenevat.
6.Jos sisätiloissa oleva lemmikki on peloissaan, jätä pelko huomiotta ja käyttäydy neutraalisti.
7.Vaikka lemmikkisi ei aiemmin olisi pelännyt ilotulitteita, pelko voi alkaa yhtäkkiä. Älä koskaan ota esimerkiksi koiraa mukaan ulos ilotulitusta katsomaan.

Jos lemmikki katoaa, toimi näin!

Jos lemmikki varotoimista huolimatta karkaa, auttavat alla olevat ohjeet saamaan karkulaisen helpommin kotiin.

Tuttu haju ja varovainen etsintä
- omistajan hajun jättäminen esim. vaatekappaleen avulla katoamispaikalle,
perheen jäsenet voivat rauhallisin elein etsiä katoamispaikalta

Ilmoittelu
- lyhtypylväs ilmoittelu (kuva, puh. nro jne)
- etsijäkoiraliiton neuvontaan 040 724 8614 sekä poliisille ja paikalliselle löytöeläintalolle. 

Grillaaminen
- kotipihalla grillaaminen 

Ruokajäljet
- hajujälkiä kotiin esim ruualla, ei vilkkaasti liikennöityjen teiden yli

Koiran käyttö etsinnässä
- tehtävä koulutetulle etsijäkoiralle
- kaverikoira voi tehdä jälkiä kotiin katoamispaikalta

Karkulaisen haju talteen
- koiran hajua talteen etsijäkoiraa varten. Esim. karanneen koiran karvoja puhtaaseen lasipurkkiin

Käyttäydy rauhallisesti




Lisäys: 31.12.2011


Etsijäkoirien sivuston artikkeli karkaamisesta: klikkaa tästä linkki auki


Lopuksi haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille Hyvää Uutta Vuotta 2012!!

kuulumisia korvista

Kohta on taas aika leipoa piparkakkuja :)

Noin kuukausi sitten alkoi aiemmin välikorvantulehduskierteen (PSOM) kanssa taistellut koiramme oireilla jälleen, aiemmasta muistuttavalla tavalla. Koira ravisteli korviaan ilmavasti ja piti päätään koholla, normaalia enemmän. Huokaisin pitkään ja valmistauduin kohtaamaan meitä melkolailla rankasti vaivanneen harmin uudelleen.


Koiran korvat eivät näkyviltä osin olleet töhnäiset, eikä haju ollut huolestuttava, mutta pään ravistelu oli jälleen poikkeavaa. Aloitin tilanteen haltuun oton sillä, että aloin puhdistaa korvakäytäviä hiivakorvaakin vastaan hyvin toimivalla korvanpuhdistusaineella MalAceticOticilla. Ravistelu jatkui ja päätin lähteä suosiolla eläinlääkärille, jotta todellinen syy tähän saadaan selville.


Korvakäytävistä löytyi syvemmältä terävää karvasilppua, sekä lisääntynyttä eritystä, vaikka olin korvalehtiä trimmatessa tukkinut korvakäytävät pumpulilla tämän estääkseni. Käytävät olivat iholtaan turvonneet ja punoittivat lievästi, eikä laboratorionäytteen mukaan syynä olleet hiiva eivätkä bakteerit, joten epäily siirtyi tähystyksessä todetun vasemman tärykalvon pinkeyden vuoksi välikorvaan. Lääkäri suositteli MRI-täsmäkuvaa.


Tietysti tämä kaikki osui sekä neurologimme, että meidän lomamme aikaan, olimme juuri lähdössä viikoksi Etelä-Ranskaan ja huoli mahdollisten oireiden pahenemisesta matkan aikana oli tietysti surua ja huolta lisäävä asia. Lääkäri määräsi kortisonikuurin rauhoittamaan korvakäytäviä MRI-kuvantamisella tehtävää keskikorvan tutkimusta odoteltaessa. Kuvaus suunniteltiin seuraavalle päivälle kotiinpaluumme jälkeen, jolloin neurologimmekin oli jälleen palannut töihin lomaltaan.


Koiran korva tuntuikin kortisonilla rauhoittuvan mutta huoli keskikorvakierteen paluusta oli suuri. (Edellisestä tulehduksesta oli vierähtänyt  kaksi vuotta, kierre uusi silloin kolmesti puolen vuoden aikana). Vein jännittynein mielin koiran MRI-kuvaan ja toivoin, ettei kierre kovine kipuineen olisi palannut. Epävarmuus siitä, ettei elämäntavoilla ym. olisi sittenkään saanut toivottua vaikutusta, veti mielen totiseksi.


Samalla pyysin neurologia täsmäkuvaamaan reilu 2 v sitten MRI:llä todetut Syringomyelia ja Chiari Malformaatio muutoskohdat, jotka ovat tietty mieltäni askarruttaneet myös, vaikka koirani ei oireile, eivätkä sen muutokset olleet aiemmin huolestuttavia. Kuitenkin, koska oireet voivat myös olla vaikeasti havaittavissa lievissä tapauksissa, voi sairaus olla myös salakavalasti etenevä. Lisätieto ei siis tässäkään asiassa ollut huono asia saada.


Ilokseni voin kertoa seuraavaa: SM ja CM muutokset olivat täysin ennallaan, mitään pahenemista ei ollut havaittavissa, eikä koiran "lääkitsemättömyys" ollut laiheuttanut sille "haittaa". Esimerkiksi kortisonihoidolla voidaan joissain tapauksissa estää taudin etenemistä tai ainakin hidastaa. Koirani kohdalla tällaista perustetta lääkityksiin ei ollut, joten sairaus olisi saattanut edetä piilossa. Dina näyttää siis kuuluvan siihen osaan Cavaliereja, joille nämä rodun uudet vaivat eivät näytä olevan uhkana, eikä sen rakenteessa ole mainittavia muutoksia näiltä osin, eivätkä ne näytä myöskään ajanmyötä kehittyvän.


Tämä tieto oli helpottava yksityiskohta ja sain heittää pois pelot siitä, että aiheuttaisin tietämättömyyttäni tilanteeseen huononemista. Lääkäri totesi varovaisesti, että ennemminkin voitaisi sanoa olemassa olleiden muutosten pienentyneen. Tästä ei voida mennä 100 % varmuuteen, sillä täsmäkuvien täsmällinen yhteneväisyys aiempiin, sijainnin osalta ei ole mahdollista.


Takaisin korviin; keskikorvat kuvattiin täsmämagneettikuvin ja lääkäri soitti ilouutiset minulle heti kuvat tulkittuaan: välikorvat ovat täysin terveet! Mitään nestekertymää ei ole PSOM-kierre on nyt ollut todistettavasti poissa 2 vuotta!! Uutinen oli loistava, kaikki uutiset olivat loistavia! Lääkäri poisti koiralta tulehtuneen (pienen)poskihampaan, joka lienee syynä siihen "pään koholla pitoon" jota pään ravistelun lisäksi oli nyt ilmennyt. Anne sanoi poistavansa hammaskivet sen sijaan, kun mitään muuta tehtävää ei ollut. Narkoosi käytettiin siis hammaskivenpoistoonkin, kiitos ihanan ja aktiivisen lääkärimme!! Hammaskiveä kaikenkaikkiaan oli hyvin vähän.


Hampaanvedon jälkeen, kortisonikuurin sekä korvakäytävien puhdistuksen jälkeen on koira ollut taas täysin oireeton. Lisäksi tiedän nyt pään sisällä olevan tilanteen tarkalleen ja olen hyvin hyvin helpottunut saamistani tiedoista. Eli, entistä painavammin perustein uskallan sanoa, että PSOM-kierre (erittävä välikorvantulehdus) voi katketa ja siihen voidaan mitä ilmeisimmin vaikuttaa. Omakohtaisista kokemuksistani kierteen katkaisuksi ja myös hiivakorvatulehduksen häädöstä voi lukea aiemmista teksteistäni.


Päivitystä 7.12.2011: Kirjaanpa tämänkin huomioni asiaan; kuten olen aiemmin kertonut, on koirani joskus talvisin hieronut paljon päätään lumeen niihin aikoihin, kun myös PSOM on ilmennyt ja todennettu (korvien sisäpintoja). Nyt satoi ensilumi Etelä-Suomeenkin ja havaitsin, ettei koira nyt myöskään hiero päätään  lumeen samalla vimmalla kuin joskus aiemmin. Tämäkin kertoo siitä, etteivät korvat vaivaa tällä hetkellä (niinkuin olettaa saattoikin). 


Eli, jos koira alkaa hinkata paljon korviaan lumeen ei se aina ole tapa (vähäinen piehtarointi ja nautinnollinen pesuhierominen on eri asia), vaan taustalla voi olla helpotushakuinen toimi. Tällöin koira keskittyy hieromiseen antaumuksella ja ryntää heti ulos päästyään hieromaan. Hierominen on joka ulkoilulla ja eikä muu puuhastelu ole riehakasta, vaan lähinnä itsekseen oleskelua. Nautinto- tai riehumishierominen on muutenkin riehakkaan ja villiä leikkiä leikkivän koiran kohdalla normaalia, muttei se ole tällöin pakonomaista. Koira voi hakea helpotusta särkyihin mutta myös esim. kuumeeseen.


(Ell kuultua: ihmisellä on kyseessä keskikorva, koiralla välikorva)

Dina ja Roy 

kaverukset

Hittivideo YouTubesta

haukunestopanta koekäytössä - naapurilla toimii, meillä ei

Kuvassa esiintyvä koira ei liity tapaukseen ;)
Tämä tyttönen ei tarvinne haukunestopantaa :)

Tulimme juuri ulkoilemasta ja tapasimme pihapiirissä kahden Coton de Toulear kaverikoiran omistajan koirineen ja juttu kääntyi haukkuherkkyyteen. Meidän nuori uroskoiramme on melko haukkuherkkä, varsinkin kotireviirillä. Ymmärrettävääkin, mutta monta kertaa myös aika kiusallista, varsinkin kun välillä joutuu jättämään takapihalle päästämisen väliin, kun ei halua häiritä naapureita vahtihaukulla.




Monta keinoa ollaan kokeiltu, nameilla huomion itseen kiinnittämistä ja syrjään väistämistä, kieltoja ja huomioimattomuutta. Kuitenkaan emme tämän koiran kohdalla ole vielä saavuttaneet riittävää hallintaa tähän tilanteeseen. Nyt tarjoutui tilaisuus kokeilla kaverikoiran haukunestopantaa, joka on toiminut erittäin hyvin heidän kohdalla. Moni kertoo kokemuksenaan sen, että koira on kertalaakista oppinut olemaan haukkumatta ja "vaikutuksen" kestäneen pitkään ilman pantaakin. 




Nyt olisi kuulemma Mustissa ja Mirrissä tarjouksessa tämä kyseinen panta, jonka hankkimista harkitsen vakavasti iltojen pimennyttyä ja haukkuherkkyyden korostuessa sen vuoksi. Käytän koirat mielellään vielä n 23 aikaan ulkona, eikä siihen aikaan edes satunnaiset pihalla haukkumiset ole suotavia. Jää nähtäväksi miten koekäyttömme sujuu, josta kokemuksesta kirjoitan tänne tarinaa. Lisäksi ajattelin kirjoittaa tarkempia tietoja tästä kyseisestä haukunestopannasta, kunhan niitä kokemuksia nyt ensin kertyy.


Kyseessä on virtakatjaisijalla varustettu panta, joka suihkauttaa joko hajutonta tai sitruunan hajuista ainetta ilmoille, havaitessaan koiran haukahtavan. Lisäksi tähän pantamalliin saa myös tujumpaa suihketta, mutta sellaisen käyttöön en kyllä itse aio mennä. Hajuton- tai sitruunasuihke joko riittävät tai sitten pitää jatkaa toisenlaista lähestymistä asiaan.

Testikäyttö: 


Päivitystä asiaan: Ensimmäinen kokeilu on nyt sitten takana, kapusimme klo 23 tietämillä pimeää rinnettä päätielle pihamaaltamme. Kuinka ollakaan, mäen päällä seisoskeli Rottweiler Pablo isäntänsä kanssa, meitä tuijottaen ja paikallaan seisten. Pablo on parisen kuukautta meidän urostamme nuorempi.


Mitään suhahteluja en päässyt kuulemaan, kun kaikella rakkaudella ilmaisten (tyhmän)rohkea, mutta myös varsinkin pimeällä haukkuherkkä urhomme aloitti täyden meuhkaamisen. Haukkua tuli kuin konekiväärin suusta. Mitään sihahtelua en todellakaan joukosta erottanut. Hiljaisuuden palattua päättelin haukunestopantaa kurkatessani, että uroon komeat rintakarvat saattoivat estää suihkun esteettömän etenemisen kuonon alus/edus alueelle.


Eli, koekäyttökokemus numero yksi oli ärsyketasoltaan toivottua jopa tehokkaampi mutta lopputulos oli täysi plätty. Ehkä pimeys, 5 kertaa isompi ja paikallaan sähköisesti könöttävä melko samanikäinen musta jättiläinen oli sihahduksia merkittävämpi ärsyke. Ehkä huomenna päiväsaikaan on parempi jatkaa testejä.


Päivitys 17.10.2011:


Testit jatkuivat tänään toisen haukkua aiheuttavan tilanteen testillä, sisätiloissa. Telkkariin auki Animal Planet, jossa hyeenat ja elefantti vuorottelivat pääroolissa. Koirapoika haukkui pannan tyhjäksi heti ensi hetkestä (oli vajaasti täytetty ja enää noin 10 haukahdukseen). Ensimmäinen haukahdus ja suihkaus aiheuttivat sekunnin sadasosan hämmennyksen mutta lopputestissä sihahteleva kaulapanta osallistui koirapojan reviirinpitoon lähinnä "kakkosviulua soitelen" .. eli.. 


Hajuton suihke ei toimi pätkääkään tämän uroon kohdalla, se ei näemmä pidä tämän tyyppistä säikäyttävää suihkausta minään. Otin koiran käytöksen haltuun perinteisin keinoin, äännähtämällä napakasti "äp" ja koira kyllä vilkuilee suuntaani aina näissä tilanteissa telkkarin ollessa kyseessä, hakee lähinnä lupaa ja kun sitä ei tule, tuijotan intensiivisesti  "äp" äännähdyksen jälkeen ja koira lähtee tepastelemaan turhautumiskierrostaan keittiöön tuhisten.


Ikävä kyllä, mopon käynnistys toistuu usein vielä pariin otteeseen, kunnes se luonto-ohjelma jää ilman jatkosäestystä, toistuakseen jälleen seuraavalla kerralla. Eli, vielä on jatkettava oman uskottavuuden harjoituksia. Haukunestopanta ei näemmä korvaa laumanjohtajaa tässä tapauksessa. Panta jää nyt hankkimatta. (En lähde kokeilemaan sitruunaa enkä muutakaan hajustetta, ei vaan tunnu omalta).


Loppu ohjelma siis pyöri taustalla kun keskustelimme perheen kanssa tapahtuneesta. Koira ei katsonut enää telkkariin päin mutta tämä ei todellakaan johtunut tästä sihauttelusta! Tilanne hoidettiin "perinteisin" keinoin ja tavallisin lopputuloksin. Tekemistä riittää.. :) Sillä raivon sijaan havaitsen selkeästi "hei tää on kivaa, tulkaa mukaan" piirteitä, koira saa jotain lisäkiksejä tästä kun saa vähän pullistella.. näin ainakin oletan .. silti, haluan saavuttaa tähän pysyvän ratkaisun.




Lisäys: 13.1.2012  Ultraäänellä toimivasta haukunestolaitteesta - toimii 8 m säteellä ja saatavana myös kaulapantana (toimii siis sisätiloissa koiran yksin ollessa, muistettava että muut samoissa tiloissa olevat koirat kuulevat saman, vaikka olisivat hiljaa)


Taustaa; naapurissamme asuu kaksi erittäin ihanaa Shelttiä, joilla rotuominaisuuteen kuulunee haukkuherkkyys ja nuorempi koirista oli viime aikoina alkanut, ihmisten poissaollessa, hiukan liiallisen (ajankulu)haukun.


Sillä jäi levy päälle välillä ja koska tiesin omistajan aina pyytäneen ilmoittamaan epänormaalit asiat ja haukut hänen tietoonsa, ilmoitin tästä lisääntyneestä haukusta. Hän osti pari päivää sitten tällaisen ultraääntä päästävän haukunestolaitteen, joka todella tuntuu toimivan. Haukkua ei laitteen jälkeen ole kuulunut kertaakaan, mikä oli kyllä päivittäistä aiemmin.


Kirjoittanen lisää tästä laitteesta kun tietoa vaan tulee enemmän. Kannattaa siis kysellä tällaisenkin perään (esim. Mustista ja Mirristä). Laite maksoi alle 60 euroa. 

Hiivakorvien "lääkkeetöntä" pelastajaa ei ehkä enää saada entisessä koostumuksessaan markkinoille

Tuote ollut puolisen vuotta saavuttamattomissa
mutta lokakuun lopusta lähtien jälleen  saatavilla!

IKÄVÄKSENI JOUDUN ILMOITTAMAAN, ETTÄ KYSEINEN TUOTE ON 16.12.2011 SAAMANI TIEDON MUKAAN YHÄ POISSA MARKKINOILTA, TUOTTEEN NIMI TULEE MUUTTUMAAN JA KOOSTUMUS MYÖS, ELÄINLÄÄKÄRIASEMAMME HENKILÖKUNNAN KERTOMAN MUKAAN. ILMOITAN ASIASTA MIKÄLI TÄTÄ JATKOSSA VIELÄ SAADAAN, NIMENOMAAN BOORIHAPOLLA TERÄSTETTYNÄ.

En poista blogitekstiä kokonaan, sillä ehkä joku toinen tuote löytyy, jossa mukana tätä pelastavaa boorihappoa.

Tilannepäivitystä 24.11.2011 Yllätyksekseni, yrityskauppojen vuoksi, tuote ei liene vieläkään palannut markkinoille. Kummallista on, että yrityksen edustaja puhelimitse aiemmin syksyllä vakuutteli tuotteen palaavan loka-marraskuussa myyntiin. Niin moni on tätä tuotetta kaivannut, että ihmettelen viivyttelyn perusteita.. Päivitän tiedon tänne kunhan osuu silmiini muutoksia. Vielä jouduttaneen odottelemaan, Apteekin verkkomyymälässä ilmoitus, että tuote ensin eläinlääkärikeskuksiin ja myöhemmin luultavasti myös apteekkeihin.. Ihmeellistä, mutta hyvää kannattaa odottaa.


Olen jo aiemmin kirjoitellut tarinaa hiivakorvan hoidosta ja omakohtaisia kokemuksia sen häädöstä. Ilokseni voin ilmoittaa, että tätä myös hiivaa karkoittavaa korvanpuhdistusainetta tullaan jälleen saamaan niin eläinlääkäriltä ostettavaksi, mutta nyt myös suoraan apteekeista!


Kuitenkin haluan korostaa seuraavaa: koiran oireillessa korviaan kannattaa mennä ensin eläinlääkärille näyttämään niitä. Kyseessä voi olla jokin lääkehoitoa vaativa vaiva tai jopa loistartunta. Oireileva korva saattaa olla tärykalvoltaan vahingoittunut, eikä korvaan saa laittaa mitään nestettä, myös tämän aineen kohdalla tulisi se ennalta lääkäriltään tiedustella. Oma lääkäri on sanonut tämän aineen olevn ns.turvallinen myös vaikka tärykalvo olisi jossain määrin vahingoittunut, mutta vastuuta en ota, tarkistakaa se itse!!


Käykää näyttämässä koira lääkärille! Perushuoltoon ja hiivan poissapitoon tämä tuote on hyvä, mutta tärykalvon tilanne pitää punnita ja ottaa huomioon!


Kyseessä on  MalAcetic Otic Ear Cleaner  , joka tehoaa hyvin alkavaan hiivatulehdukseen, jopa hoitona tätä ainetta ollaan käytetty meidän eläinlääkäriasemalla. Sekaan on eläinlääkäri lisännyt hieman lääkeainetta rauhoittamaan (kortisoni), mutta ilman tätäkin lisää aine tuntuu tepsivän hiivan poissapitoon, hoitotilanteessa kortisoni ilmeisesti lievittää kipua ja kutinaa ja nopeuttaa paranemista.

Suosittelen lämpimästi tätä tuotetta, sillä se poikkeaa hieman monista muista (kaikista nykyään saatavilla olevista) vastaavista koostumukseltaan. 2 % etikkahapon lisäksi se sisältää 2 % boorihappoa, jota lisätään esim. sukeltajan korvia rauhoittavaan hoitoaineeseen ihmisilläkin. Boorihapolla on hiivaa ja bakteereja vähentävä vaikutus. 


Korvien puhdistus kerran viikossa/kahdessa pitänee hiivakorvatulehduskierrettä paremmin kurissa!

Kehitteillä "peppuvaljaat" Sennille, syringokoiralle, joka saa oireita pannasta ja etupään valjaista

Alla on, alhaalta ylöspäin etenevä "työstötarina" syringosairaan Senni-koiran blogin keskusteluosiosta virinneestä projektista. Tarkoituksena on kehittää kaulapannasta ja etupään valjaista oireita saavan koiran ulkoilumahdollisuuksia ja tätä myötä turvallisuutta, tilanteisiin joissa täysi vapaanapito on joko mahdotonta tai liian suuri riski. Valjaat eivät ehkä korvaa täysin etupään valjaita,  joita voidaan käyttää tietysti tilanteen niin vaatiessa.


Tarina etenee "alhaalta ylöspäin" ja tuoreimmat uutiset ja kuvat projektin etenemisestä ovat näkyvillä alkupäässä. Kuvia voi klikata suuremmaksi hiiren ollessa kuvan päällä.


Ohessa  linkki Sennin ja Sohvin blogiin <klick>, jossa käydään tätä keskustelua ja valjaskehittelyä "livenä". Keskusteluketju löytyy 4.10.2011 päivätystä postauksesta "Sennille sopvat valjaat - vapaata ideointia ja kehittelyä"


Pävitys 15.10.2011:
Sennin valjasasiat ovat edenneet sillä tavoin yllätyksellisesti, että omistaja on kokeillut kaulan alueelta väljää villakudospukua valjaiden korvikkeena, selälle ommellun remmikiinnityksen kera. Hyvin toimi ensikoileilulla! Peppuvaljaiden pienennys on ehkä nyt turhaa, sillä koira on laiharilla (onnistuneesti pudottanut jo monta sataa grammaa painosta) joten pian saattavat valjaat olla tällaisenaan sopivaa kokoa! Hyviä kokeiluja ja avoimin mielin kannattaa tehdä kokeiluja minkälaista kosketusta oma koira sietää, pukumainen valjas saattaa siis olla parempi kuin perusvaljas tai kaulapanta.




Päivitys 11.10.2011:
Takapakkia hiukan koekäytössä, liian pieni säätövara ja koko on aiheuttanut 
liikaa puristusta ryntäystilanteessa, joten valjaita on pakko suurentaa ja nykäisyn jakautumista paremmin pitäisi yrittää. Ohessa on muutama lisäysehdotukseni nykyisiin valjaisiin, harkittavaksi:

- Reisiaukkojen lievä suurennus (soikeampi)
- voisiko korsetin alusosa olla leveää kuminauhaa (oikein leveää)
muu osa napakkaa kangasta (peppuosa)
- voisiko saada klipseillä kiinnitettyä irrotettavat, ristiin menevät henkselit (risteymä selällä ja masun alla) ?
- remmikiinnityskohtia kolme, yksi taaempana pepulla ja toinen siinä missä nytkin, yhdistyisivät remmillä
- viimeisimpänä Lenan ajatus: jos remmikiinnityslenkit olisivat kuminauhaa, hiljentäisi nykäystä?


Päivitys 10.10.2011:
Senni on tänään kokeillut postissa saapuneita valjaita ja uutiset ovat erittäin hyviä! Koekäyttö oli lyhyehköä, johtuen sateisesta ilmasta mutta kokemus oli positiivinen. Senni ei oireillut valjaissa ollenkaan, eikä ihmetellyt peppuvaljaitaan :) Koira on ollut pirteä ja leikkisä, käykäähän lukemassa, yllä linkki Sennin blogiin!


Päivitys 07.10.2011:
Valjaat ovat lähteneet postissa Sennille tänään. Ovat luultavasti perillä joko maanantaina tai tiistaina. 

Päivitys 06.10.2011 :
Sennille koekäyttöön lähetettävät valjaat ovat nyt tässä: 


Lena on lisännyt prototyyppiin monia lupaavan näköisiä ratkaisuja "ongelmakohtiin"  Lena, olet mahdollistanut  ainakin joissain tilanteissa oireilujen minimoimisen ja tarjonnut vaihtoehdon täyteen vapaanapitoon.
Luonnollisesti, käytäntö näyttää ja huomioon on otettava monia seikkoja käyttöön liittyen, mutta eiköhän pian saada kuulla käyttökokemuksia ja
johtopäätöksiä siitä miten ne toimivat!

==== Yllä lopulliset koe/käyttöön lähtevät valjaat =============


Kerron käyttökokemuksista tässä postauksessa päivittämällä.


Lenalta lisää uutuuksia: (kehittelyvaiheessa)

Ehdotukseni aukon suhteen:Aukko voi olla pidempi
 jos kuitenkin pieni pala jää
palkkia, varsinkin jos se on hiukan jäykistetty?
Väheneekö kuminauhan tarve jos jalka-aukko olisi
enemmän tuon mallinen?

Aukkokehittely
kehittely etenee!
Hienoa Lena!

Takaosaa kiristetty (ei kerää pipanoita)

napakoittaisiko nämä ristiin menevät henkselit kokonaisuutta?

Klikkaa kuvasta suuremmaksi, mitä sanotte
tyttökoiran omistajat onnistuisiko tällä aukolla?

Tässä yläosassa korsettia kuja jossa kevyt paksu esim puuvilla

naru/köysi joka löysänä putoaa tassujen välissä olevan kangaskaistaleen  kujaan

puuvillaköyden paksuus ratkaisee osuuko tassuihin

on kevyt eikä ole käytössä muulloin kuin jarruna,

voisi olla lyhyempi kuin piirroksessa.

Tassunvälikuja voisi olla jämäkkä (esim joku letkunpätkä sisällä, jossa

naru kulkee) kuvasta puuttuu remmikiinnitys)
Remmikiinnityksen pitäisi ehkä sijaita lähellä puuvillaköyden paikkaa.

Peppuvaljasmallinen, jossa vahvikeosa olisi koko

mahalle levittyvä , muussa osassa hiertymien mahdollisuus

samaa luokkaa kuin normi sadepuvuissa jne.

nykäys jakautuisi laajalle alalla mahan alla.

Katkoviiva osuus avoin jalkojen välissä

Jatkokehittelyyn :)

Jäisikö fleksin jatkeeksi tyhjänä, vai

riittääkö "kitka",'sääli kun ei etuosaa ehkä voi käyttää apuna..

Lenan korsetti + ehdotukseni

Rinnalla kiertävä osa pukua resoriltaan napakkaa ja joustamatonta

muuten istuvaa ja kevyttä (verkkokangasta) ja jaloissa lyhyet lahkeet plus

napakat resorit

Etuosassa korsettia mahan alle menevä tukeva yhtenäinen, leveä

vyöosuus, jonka yläosa 2 klipsillä varmistettu (väh yhdellä)

johon remmikiinnitys

-->

Kankaalla paikallaan pysyvä avara valjasmalli

Tässä versiossa ideana siis se, että jämäkkää olisi lähinnä tämä

korsettialue ja erittäin jämäkkää vain tuo nykäisyn vastaanotto

alue.

Muu osuus olisi jotain oikein istuvaa ja joustavaa kangasta..

en tiedä onko mahdollista, jotain trikoota tai vastaavaa.

(ompelutaitoni ovat oikeasti nolla, suokaa anteeksi jos olen

ihan hakoteillä :D)

Alla alkuperäinen piirros millä hain tätä :D

Erittäin yksinkertainen "kasin mallinen " valjas
joka osuu vain kaulaan,  niskakosketuksen kohtaa voi säätää , jatkopalalla
(esim kaulapanta) voi tätä muotoilla laajemmaksi kasiksi ja
kosketuspintaa taaemmaksi (kyljet vapaat ja alarinta vapaa,
niska vapaa)
Voi olla jollekin syringokoiralle ratkaisu,
helppo rakentaa perus vyöstä (suutarilla
teettää läpivientilenkki ja remmikiinnitys) tai ommella itse.
Sennille en aiemmin tätä lähettänyt, koska kaulapanta ei
tuntunut sopivan, mutta eihän tämä oikeastaan ole kaulapanta
muutoin kuin ihan etukaulalla.

Niskalla risteävät sään kohdalla tai taaempana, riippuu miten itse
lenkkien koot säätää ja tarvittaessa "lukitsee", takaosa kasista menee
vinosti taaemmas rintakehää. (kainalot ja lavat vapaat)

Puvun etuosan resori joustamaton ja vahva ->

toimisi valjasmaisemmin jos tulee vetoa taaksepäin, muukin kangas napakkaa

etuosassa.

Keskellä pukua joustamaton kaistale masun ympäri, johon

kiinnitettäisi remmikiinnitys selälle. Puku umpinainen edestä tähän asti

mahan alta.

muu osa pukua vaikka verkkokangasta (ainakin takaosaan), kevyttä ja

tästä materiaalista lahkeet ja resorit tassuille, ei edes kokopitkiä

lahkeita välttämättä.

Puku avoin katkoviivan kohdalta, ulostustarpeen vuoksi.

Eli: tavallaan kankaalla paikallaan pysyvä "avonainen valjas"

Tärkeää olisi että rintakappale jäisi mahdollisimman aukeaksi mutta joustamattomuudellaan

se toimisi silti valjaana. Ehkä nousee hiukan ylemmäs kuin kuvassa.

( Sennillä rinta herkkää aluetta!!)

Voisiko toimia?

Yllä olevat piirrokseni on piirretty Lenan ompeleman korsetin ympärille ja innoittamana.

Lenan tyttären koira Sulo poseeraa komeana mallipoikana.

Puvun suunnittelussa on pyritty luomaan syringosairaalle koiralle

sopivaa pukua, nimenomaan eräälle tietylle koiralle.

Ohessa linkki tämän koiran omistajan pitämään syringoaiheiseen blogiin,

jossa käyn ahkerasti osallistumassa kommentointiin. Valjaskeskustelu 4.10.2011 kirjoituksen kommenteissa.

Sennin syringomyelia, elämää Cavaliertyttöjeni kanssa, iloineen ja suruineen

Syringomyelia-aiheinen foorumi:
http://syringomyyrat.freeforhosting.com/

nuppi turvoksissa - yllättävää turvotusta pään alueella

Onneksi koirapoika sai tippajalkaan kääreeksi
miehekkään siteen :)

Muutama viikko sitten kävimme lääkärillä näyttämässä korvia, koska koira oli alkanut yllättäen ravistella päätään ja rapsutella oudon paljon niskaa ja pään seutua. Korvista löytyikin punoitusta ja syy aloittaa korvanpuhdistusaineella huuhtelut vakavamman korvatulehduksen estämiseksi.


Viikko vierähti, olin ollut rotuyhdistyksen terveyspäivillä ja sieltä tultuani heittelin palloa koirapojalle totuttuun tapaan, kun se yllättäen tuli nurkan takaa kolmella jalalla pomppien. Olin kuin ällikällä lyötynä, mutta päätin seurata tilannetta seuraavaan päivään, koska tilanne oli nopeasti ohi. 


Seuraavana päivänä jalalle varaamattomuus toistui,  koirapojan nostellessa koipea vasemmalla puolen tietä. Jälleen tuli muutama kolmen jalan askellus, mutta tilanne parani taas muutamassa kymmenessä sekunnissa. Niin päätin yhä vielä jäädä seuraamaan tilannetta. Aavistelin pehmytkudoksen revähdystä eilisessä palloleikissä.


Seuraavana päivänä menimme koirat ja minä metsään, jossa ne saavat juosta vapaana. Kaikki meni hyvin, kunnes tyttö törmäsi täydessä vauhdissa koirapoikaa kylkeen, se vingahti ja istahti hetkeksi, tämän jälkeen se eteni jälleen kolmella jalalla koikkelehtien muutaman kymmenen sekuntia, jonka jälkeen matka jatkui normaalisti.


Nyt alkoi olla mieleni jo melko totinen, samalla kun on ollut sitä lisääntynyttä pään rapsuttelua.. niinpä varasin ajan tutulle neurologille ja päätin viedä koiran sinne arvoitavaksi, valmiina vaikka kuvauttamaan koiran selkärangan tai pään alueen.. ehdotusten mukaan.


Vastaanotolla löytyi molemmista korvista kesän jäljiltä melko odottamanikin löydös, entisestään vahvistunutta punoitusta ja merkkejä hiivatulehduksesta. Koirapoika ui reippaana koko kesän, joten korvat olivat usein märkänä ja vettä oli päässyt taatusti korvakäytäviin. Tulehdus oli kuitenkin vasta alkumetreillä yhä, mutta pelkkä puhdistusaine ei ollut riittänyt. Aloitettiin korvatippakuuri.


Jalan ontumiset jäivät siihen, polvetkin tarkastettiin samalla kertaa kun saimme korvatipat, ihan virallisena ja kahden lääkärin voimin. 0/0 polvilla varustettu koirapoika ei ole enää tämän päivän jälkeen koikkelehtinut kolmella jalalla, eli lääkärin ja minun arvioni revähdyksestä lienee osunut alunperinkin oikeaan.


Sen sijaan, eilen taasen kävimme samaisessa metsässä vapaana juoksemassa, ennen kauppareissuani. Kaikki sujui mukavasti ja kotiin tultua jätin iloisin mielin koirat kotiin ja suuntasin kauppaan. Sieltä kotiuduttuani vastassani oli koirapoika nuppi turvoksissa! Sen kuono oli turvonnut päältä todella kyömyksi ja muutenkin kuono oli turvonnut leveäksi, epäsymmetriseksi ja vasen silmäkin oli kuin eri korkeudella toisen kanssa.


Seisoin ja tuijotin koirapoikaa ja se vastasi iloisesti tervehtien ja korviaan ravistellen, olin ällikällä lyöty. Koira ravisti korviaan paljon ja ajattelin heti olisikohan sitä puraissut joku öttiäinen tai vaikkapa kyy metsälenkillä. Soitin lääkärikeskukseen ja sanoin syöttäväni kortisonipillerin ja jääväni seuraamaan tilannetta, koska selkeää kyyn puremaa,enkä mitään muutakaan puremakohtaa kuonosta löytänyt. Näin sovittiin.


Kortisonipilleri auttoikin tai ainakin turvotus laski jonkin verran ja koiran olemus oli rauhallisempi ja leikkisä, eikä korvia tarvinnut ravistella joka minuutti. Olin tyytyväinen ja illalla viimeisenä katselin koiran kasvoja luottavaisena, mutta silti minua hiukan pelotti tuleva yö. Kuinka ollakaan,
klo 2 aikaan alkoi kamala käähäys, petivaatteiden kaapiminen ja matot olivat rullalla, kun koirapoika levottomana etsi lepopaikkaa.


Koko yön se käähäsi ja vaihtoi paikkaa, läähätti, ei ehkä tuskaisena mutta levottomana ja minä vaihdoin olohuoneen puolelle nukkumaan, jotta muu perhe saisi edes hiukan unta. Tämä rumba jatkui pitkälle aamuyöhön ja heräsinkin ehkä tunnin nukkuneena varhain aamulla katsomaan koirapojan kasvoja päivän valossa. 


Se ei nostanut päätään, oli rauhallinen ja kamalan väsynyt yön jälkeen. Sen lerput olivat tuplakokoiset leveydeltään, eli turvotus oli palannut, mutta hiukan uuteen paikkaan. Soitin jälleen eläinlääkärikeskukseen ja kerroin tapahtuneen,  he pyysivät tulemaan välittömästi paikalle ja koira jäikin tutun neurologin valvontaan ja kortisoni-nestetiputukseen.


Nyt on jälleen ilta ja koirapoika on päässyt kotiin jo nelisen tuntia sitten. Pitkäkestoinen kortisoni on annettu ja koira on melkolailla itsensä näköinen. Korvatippaa jatkettiin yhä, koska korvakäytävät eivät olleet turvoksissa, joten lääke tuskin oli tämän kaiken takana. Mikä lie olikaan syynä, ehkä uusi virtsanhajun poistava pesuaine, jolla olin koirapojan merkkauksen olohuoneesta poistanut pari päivää sitten.. ehkä se ja lelujen pyöriminen juuri näillä alueilla olivat tämän takana? Ehkä.


Tänään huuhtelin koko asunnon lattiat ja pesin petivaatteet ja kaikki lelut, koirapojan ollessa vielä seurannassa lääkärillä. Ensimmäisen ruokansa se oksensi sulamattomana, mutta laitan sen stressin piikkiin. Yötä kohden mennään luottavaisina, kortisonipurkki käden ulottuvilla. Onhan tämä välillä hiukan hurjaa..

terveystarkastuksessa

Matkalla mökille
 nukahti pää ruokakassissa, vesikippo kypäränä :)
Klikkaamalla kuva suuremmaksi

Meidän Häslä-Petteri Koirapoika kävi tänään lääkärillä, kun on alkanut ravistella korviaan viimeisen viikon aikana. Satunnaista rapsuttelua ja ravistelua, mutta koska korvat ovat niin puhtaan oloiset, ajattelin käyttää lääkärillä syvemmälle kurkistuksessa.


Löytyihän sieltä punoitusta korvakäytävästä, ei kuitenkaan hiivaa tai tulehduspöpöjä näytteissä, joten korvanpuhdistusaineella mennään seuraava viikko. Jos oireet jatkuvat, ensin korvatippahoito ja jollei sekään auta käytän keskikorvakuvassa, sillä mitään muita oireita mistään vakavammasta ravistelua tai rapsutusta aiheuttavasta ei ole havaittavissa. Oireet ovat kyllä niin lieviä, että eiköhän tämä lähde jo tiiviillä puhdistuksella.


Samalla kuunneltiin sydän virallisena ja poika sai terveen paperit siltä osin. Tiesin kyllä sydämen olevan terve, sillä aiemman histiosytoomaleikkauksen aikana tänä vuonna, sydän oli kuulemma erittäinkin hyvän kuuloinen. Tämän kuuntelun teetätin nimenomaan rodun puolesta/hyväksi.


Olen myös tehnyt Cavalieryhdistykselle henkilökohtaisen rahalahjoituksen, jota ajattelin pitää ohjelmistossa nyt medihelin ja sotainvalidien ohella, tuettavien listalla. Muistakaa kaikki tukea oman koiranne rotua rotuyhdistyksen toivomin virallisin tarkistuksin ja osallistumalla edes jollain tapaa rodun terveyttä edistäviin projekteihin. Lahjoitus on yksi keino tähän. :)


Cavalieryhdistyksen sivuilla on tiedot rodun terveystilistä tilinumeroineen, jonne tässkin nyt linkki. Hyvää mieltä toi lahjoittaminen, kun muuten ei pysty ehkä suuria tekemään omalta osalta. Tulen vielä kuvauttamaan (MRI) koirapojan rodun tilanteen kartoittamiseksi,  kun se täyttää ensin 2,5 v. Sekä omaksi tiedoksi, mutta koko rodun tilanteeseen tahdon tämän tehdä.


Linkki Cavalieryhdidstyksen terveyssivulle, jossa tiedot terveystiliin, lahjoitusta varten


Roy ansaitsee minulta ison kiitosrapsutuksen, sillä se käyttäytyi lääkärireissulla kuin unelma. Totteli puntarilla (9,7 kg), antoi tutkia suun ja korvat todella kiltisti, näytteenottoineen ja kurkisteluineen. Odotteli tuloksia niin kiltisti jaloissani istuskellen ja meni autoon kuin elokuvatähti konsanaan. Kun tulimme omalle pihamaalle oli vallan pakko purkaa kertynyt jännitys kimakalla haukulla, jota jatkui kiihkeänä ensimmäiseen puskaan asti. Onneksi tällöin pihapiirin kaunotarten allekirjoitukset nappasivat mielenkiinnon :)


Hieno poika, Roy! Yllätit minut nappikäytöksellä, vaikka sellainen nuori hormoni Häslääjä oletkin :)