kuulumisia korvista

Kohta on taas aika leipoa piparkakkuja :)

Noin kuukausi sitten alkoi aiemmin välikorvantulehduskierteen (PSOM) kanssa taistellut koiramme oireilla jälleen, aiemmasta muistuttavalla tavalla. Koira ravisteli korviaan ilmavasti ja piti päätään koholla, normaalia enemmän. Huokaisin pitkään ja valmistauduin kohtaamaan meitä melkolailla rankasti vaivanneen harmin uudelleen.


Koiran korvat eivät näkyviltä osin olleet töhnäiset, eikä haju ollut huolestuttava, mutta pään ravistelu oli jälleen poikkeavaa. Aloitin tilanteen haltuun oton sillä, että aloin puhdistaa korvakäytäviä hiivakorvaakin vastaan hyvin toimivalla korvanpuhdistusaineella MalAceticOticilla. Ravistelu jatkui ja päätin lähteä suosiolla eläinlääkärille, jotta todellinen syy tähän saadaan selville.


Korvakäytävistä löytyi syvemmältä terävää karvasilppua, sekä lisääntynyttä eritystä, vaikka olin korvalehtiä trimmatessa tukkinut korvakäytävät pumpulilla tämän estääkseni. Käytävät olivat iholtaan turvonneet ja punoittivat lievästi, eikä laboratorionäytteen mukaan syynä olleet hiiva eivätkä bakteerit, joten epäily siirtyi tähystyksessä todetun vasemman tärykalvon pinkeyden vuoksi välikorvaan. Lääkäri suositteli MRI-täsmäkuvaa.


Tietysti tämä kaikki osui sekä neurologimme, että meidän lomamme aikaan, olimme juuri lähdössä viikoksi Etelä-Ranskaan ja huoli mahdollisten oireiden pahenemisesta matkan aikana oli tietysti surua ja huolta lisäävä asia. Lääkäri määräsi kortisonikuurin rauhoittamaan korvakäytäviä MRI-kuvantamisella tehtävää keskikorvan tutkimusta odoteltaessa. Kuvaus suunniteltiin seuraavalle päivälle kotiinpaluumme jälkeen, jolloin neurologimmekin oli jälleen palannut töihin lomaltaan.


Koiran korva tuntuikin kortisonilla rauhoittuvan mutta huoli keskikorvakierteen paluusta oli suuri. (Edellisestä tulehduksesta oli vierähtänyt  kaksi vuotta, kierre uusi silloin kolmesti puolen vuoden aikana). Vein jännittynein mielin koiran MRI-kuvaan ja toivoin, ettei kierre kovine kipuineen olisi palannut. Epävarmuus siitä, ettei elämäntavoilla ym. olisi sittenkään saanut toivottua vaikutusta, veti mielen totiseksi.


Samalla pyysin neurologia täsmäkuvaamaan reilu 2 v sitten MRI:llä todetut Syringomyelia ja Chiari Malformaatio muutoskohdat, jotka ovat tietty mieltäni askarruttaneet myös, vaikka koirani ei oireile, eivätkä sen muutokset olleet aiemmin huolestuttavia. Kuitenkin, koska oireet voivat myös olla vaikeasti havaittavissa lievissä tapauksissa, voi sairaus olla myös salakavalasti etenevä. Lisätieto ei siis tässäkään asiassa ollut huono asia saada.


Ilokseni voin kertoa seuraavaa: SM ja CM muutokset olivat täysin ennallaan, mitään pahenemista ei ollut havaittavissa, eikä koiran "lääkitsemättömyys" ollut laiheuttanut sille "haittaa". Esimerkiksi kortisonihoidolla voidaan joissain tapauksissa estää taudin etenemistä tai ainakin hidastaa. Koirani kohdalla tällaista perustetta lääkityksiin ei ollut, joten sairaus olisi saattanut edetä piilossa. Dina näyttää siis kuuluvan siihen osaan Cavaliereja, joille nämä rodun uudet vaivat eivät näytä olevan uhkana, eikä sen rakenteessa ole mainittavia muutoksia näiltä osin, eivätkä ne näytä myöskään ajanmyötä kehittyvän.


Tämä tieto oli helpottava yksityiskohta ja sain heittää pois pelot siitä, että aiheuttaisin tietämättömyyttäni tilanteeseen huononemista. Lääkäri totesi varovaisesti, että ennemminkin voitaisi sanoa olemassa olleiden muutosten pienentyneen. Tästä ei voida mennä 100 % varmuuteen, sillä täsmäkuvien täsmällinen yhteneväisyys aiempiin, sijainnin osalta ei ole mahdollista.


Takaisin korviin; keskikorvat kuvattiin täsmämagneettikuvin ja lääkäri soitti ilouutiset minulle heti kuvat tulkittuaan: välikorvat ovat täysin terveet! Mitään nestekertymää ei ole PSOM-kierre on nyt ollut todistettavasti poissa 2 vuotta!! Uutinen oli loistava, kaikki uutiset olivat loistavia! Lääkäri poisti koiralta tulehtuneen (pienen)poskihampaan, joka lienee syynä siihen "pään koholla pitoon" jota pään ravistelun lisäksi oli nyt ilmennyt. Anne sanoi poistavansa hammaskivet sen sijaan, kun mitään muuta tehtävää ei ollut. Narkoosi käytettiin siis hammaskivenpoistoonkin, kiitos ihanan ja aktiivisen lääkärimme!! Hammaskiveä kaikenkaikkiaan oli hyvin vähän.


Hampaanvedon jälkeen, kortisonikuurin sekä korvakäytävien puhdistuksen jälkeen on koira ollut taas täysin oireeton. Lisäksi tiedän nyt pään sisällä olevan tilanteen tarkalleen ja olen hyvin hyvin helpottunut saamistani tiedoista. Eli, entistä painavammin perustein uskallan sanoa, että PSOM-kierre (erittävä välikorvantulehdus) voi katketa ja siihen voidaan mitä ilmeisimmin vaikuttaa. Omakohtaisista kokemuksistani kierteen katkaisuksi ja myös hiivakorvatulehduksen häädöstä voi lukea aiemmista teksteistäni.


Päivitystä 7.12.2011: Kirjaanpa tämänkin huomioni asiaan; kuten olen aiemmin kertonut, on koirani joskus talvisin hieronut paljon päätään lumeen niihin aikoihin, kun myös PSOM on ilmennyt ja todennettu (korvien sisäpintoja). Nyt satoi ensilumi Etelä-Suomeenkin ja havaitsin, ettei koira nyt myöskään hiero päätään  lumeen samalla vimmalla kuin joskus aiemmin. Tämäkin kertoo siitä, etteivät korvat vaivaa tällä hetkellä (niinkuin olettaa saattoikin). 


Eli, jos koira alkaa hinkata paljon korviaan lumeen ei se aina ole tapa (vähäinen piehtarointi ja nautinnollinen pesuhierominen on eri asia), vaan taustalla voi olla helpotushakuinen toimi. Tällöin koira keskittyy hieromiseen antaumuksella ja ryntää heti ulos päästyään hieromaan. Hierominen on joka ulkoilulla ja eikä muu puuhastelu ole riehakasta, vaan lähinnä itsekseen oleskelua. Nautinto- tai riehumishierominen on muutenkin riehakkaan ja villiä leikkiä leikkivän koiran kohdalla normaalia, muttei se ole tällöin pakonomaista. Koira voi hakea helpotusta särkyihin mutta myös esim. kuumeeseen.


(Ell kuultua: ihmisellä on kyseessä keskikorva, koiralla välikorva)

Dina ja Roy 

kaverukset

Hittivideo YouTubesta

haukunestopanta koekäytössä - naapurilla toimii, meillä ei

Kuvassa esiintyvä koira ei liity tapaukseen ;)
Tämä tyttönen ei tarvinne haukunestopantaa :)

Tulimme juuri ulkoilemasta ja tapasimme pihapiirissä kahden Coton de Toulear kaverikoiran omistajan koirineen ja juttu kääntyi haukkuherkkyyteen. Meidän nuori uroskoiramme on melko haukkuherkkä, varsinkin kotireviirillä. Ymmärrettävääkin, mutta monta kertaa myös aika kiusallista, varsinkin kun välillä joutuu jättämään takapihalle päästämisen väliin, kun ei halua häiritä naapureita vahtihaukulla.




Monta keinoa ollaan kokeiltu, nameilla huomion itseen kiinnittämistä ja syrjään väistämistä, kieltoja ja huomioimattomuutta. Kuitenkaan emme tämän koiran kohdalla ole vielä saavuttaneet riittävää hallintaa tähän tilanteeseen. Nyt tarjoutui tilaisuus kokeilla kaverikoiran haukunestopantaa, joka on toiminut erittäin hyvin heidän kohdalla. Moni kertoo kokemuksenaan sen, että koira on kertalaakista oppinut olemaan haukkumatta ja "vaikutuksen" kestäneen pitkään ilman pantaakin. 




Nyt olisi kuulemma Mustissa ja Mirrissä tarjouksessa tämä kyseinen panta, jonka hankkimista harkitsen vakavasti iltojen pimennyttyä ja haukkuherkkyyden korostuessa sen vuoksi. Käytän koirat mielellään vielä n 23 aikaan ulkona, eikä siihen aikaan edes satunnaiset pihalla haukkumiset ole suotavia. Jää nähtäväksi miten koekäyttömme sujuu, josta kokemuksesta kirjoitan tänne tarinaa. Lisäksi ajattelin kirjoittaa tarkempia tietoja tästä kyseisestä haukunestopannasta, kunhan niitä kokemuksia nyt ensin kertyy.


Kyseessä on virtakatjaisijalla varustettu panta, joka suihkauttaa joko hajutonta tai sitruunan hajuista ainetta ilmoille, havaitessaan koiran haukahtavan. Lisäksi tähän pantamalliin saa myös tujumpaa suihketta, mutta sellaisen käyttöön en kyllä itse aio mennä. Hajuton- tai sitruunasuihke joko riittävät tai sitten pitää jatkaa toisenlaista lähestymistä asiaan.

Testikäyttö: 


Päivitystä asiaan: Ensimmäinen kokeilu on nyt sitten takana, kapusimme klo 23 tietämillä pimeää rinnettä päätielle pihamaaltamme. Kuinka ollakaan, mäen päällä seisoskeli Rottweiler Pablo isäntänsä kanssa, meitä tuijottaen ja paikallaan seisten. Pablo on parisen kuukautta meidän urostamme nuorempi.


Mitään suhahteluja en päässyt kuulemaan, kun kaikella rakkaudella ilmaisten (tyhmän)rohkea, mutta myös varsinkin pimeällä haukkuherkkä urhomme aloitti täyden meuhkaamisen. Haukkua tuli kuin konekiväärin suusta. Mitään sihahtelua en todellakaan joukosta erottanut. Hiljaisuuden palattua päättelin haukunestopantaa kurkatessani, että uroon komeat rintakarvat saattoivat estää suihkun esteettömän etenemisen kuonon alus/edus alueelle.


Eli, koekäyttökokemus numero yksi oli ärsyketasoltaan toivottua jopa tehokkaampi mutta lopputulos oli täysi plätty. Ehkä pimeys, 5 kertaa isompi ja paikallaan sähköisesti könöttävä melko samanikäinen musta jättiläinen oli sihahduksia merkittävämpi ärsyke. Ehkä huomenna päiväsaikaan on parempi jatkaa testejä.


Päivitys 17.10.2011:


Testit jatkuivat tänään toisen haukkua aiheuttavan tilanteen testillä, sisätiloissa. Telkkariin auki Animal Planet, jossa hyeenat ja elefantti vuorottelivat pääroolissa. Koirapoika haukkui pannan tyhjäksi heti ensi hetkestä (oli vajaasti täytetty ja enää noin 10 haukahdukseen). Ensimmäinen haukahdus ja suihkaus aiheuttivat sekunnin sadasosan hämmennyksen mutta lopputestissä sihahteleva kaulapanta osallistui koirapojan reviirinpitoon lähinnä "kakkosviulua soitelen" .. eli.. 


Hajuton suihke ei toimi pätkääkään tämän uroon kohdalla, se ei näemmä pidä tämän tyyppistä säikäyttävää suihkausta minään. Otin koiran käytöksen haltuun perinteisin keinoin, äännähtämällä napakasti "äp" ja koira kyllä vilkuilee suuntaani aina näissä tilanteissa telkkarin ollessa kyseessä, hakee lähinnä lupaa ja kun sitä ei tule, tuijotan intensiivisesti  "äp" äännähdyksen jälkeen ja koira lähtee tepastelemaan turhautumiskierrostaan keittiöön tuhisten.


Ikävä kyllä, mopon käynnistys toistuu usein vielä pariin otteeseen, kunnes se luonto-ohjelma jää ilman jatkosäestystä, toistuakseen jälleen seuraavalla kerralla. Eli, vielä on jatkettava oman uskottavuuden harjoituksia. Haukunestopanta ei näemmä korvaa laumanjohtajaa tässä tapauksessa. Panta jää nyt hankkimatta. (En lähde kokeilemaan sitruunaa enkä muutakaan hajustetta, ei vaan tunnu omalta).


Loppu ohjelma siis pyöri taustalla kun keskustelimme perheen kanssa tapahtuneesta. Koira ei katsonut enää telkkariin päin mutta tämä ei todellakaan johtunut tästä sihauttelusta! Tilanne hoidettiin "perinteisin" keinoin ja tavallisin lopputuloksin. Tekemistä riittää.. :) Sillä raivon sijaan havaitsen selkeästi "hei tää on kivaa, tulkaa mukaan" piirteitä, koira saa jotain lisäkiksejä tästä kun saa vähän pullistella.. näin ainakin oletan .. silti, haluan saavuttaa tähän pysyvän ratkaisun.




Lisäys: 13.1.2012  Ultraäänellä toimivasta haukunestolaitteesta - toimii 8 m säteellä ja saatavana myös kaulapantana (toimii siis sisätiloissa koiran yksin ollessa, muistettava että muut samoissa tiloissa olevat koirat kuulevat saman, vaikka olisivat hiljaa)


Taustaa; naapurissamme asuu kaksi erittäin ihanaa Shelttiä, joilla rotuominaisuuteen kuulunee haukkuherkkyys ja nuorempi koirista oli viime aikoina alkanut, ihmisten poissaollessa, hiukan liiallisen (ajankulu)haukun.


Sillä jäi levy päälle välillä ja koska tiesin omistajan aina pyytäneen ilmoittamaan epänormaalit asiat ja haukut hänen tietoonsa, ilmoitin tästä lisääntyneestä haukusta. Hän osti pari päivää sitten tällaisen ultraääntä päästävän haukunestolaitteen, joka todella tuntuu toimivan. Haukkua ei laitteen jälkeen ole kuulunut kertaakaan, mikä oli kyllä päivittäistä aiemmin.


Kirjoittanen lisää tästä laitteesta kun tietoa vaan tulee enemmän. Kannattaa siis kysellä tällaisenkin perään (esim. Mustista ja Mirristä). Laite maksoi alle 60 euroa. 

Hiivakorvien "lääkkeetöntä" pelastajaa ei ehkä enää saada entisessä koostumuksessaan markkinoille

Tuote ollut puolisen vuotta saavuttamattomissa
mutta lokakuun lopusta lähtien jälleen  saatavilla!

IKÄVÄKSENI JOUDUN ILMOITTAMAAN, ETTÄ KYSEINEN TUOTE ON 16.12.2011 SAAMANI TIEDON MUKAAN YHÄ POISSA MARKKINOILTA, TUOTTEEN NIMI TULEE MUUTTUMAAN JA KOOSTUMUS MYÖS, ELÄINLÄÄKÄRIASEMAMME HENKILÖKUNNAN KERTOMAN MUKAAN. ILMOITAN ASIASTA MIKÄLI TÄTÄ JATKOSSA VIELÄ SAADAAN, NIMENOMAAN BOORIHAPOLLA TERÄSTETTYNÄ.

En poista blogitekstiä kokonaan, sillä ehkä joku toinen tuote löytyy, jossa mukana tätä pelastavaa boorihappoa.

Tilannepäivitystä 24.11.2011 Yllätyksekseni, yrityskauppojen vuoksi, tuote ei liene vieläkään palannut markkinoille. Kummallista on, että yrityksen edustaja puhelimitse aiemmin syksyllä vakuutteli tuotteen palaavan loka-marraskuussa myyntiin. Niin moni on tätä tuotetta kaivannut, että ihmettelen viivyttelyn perusteita.. Päivitän tiedon tänne kunhan osuu silmiini muutoksia. Vielä jouduttaneen odottelemaan, Apteekin verkkomyymälässä ilmoitus, että tuote ensin eläinlääkärikeskuksiin ja myöhemmin luultavasti myös apteekkeihin.. Ihmeellistä, mutta hyvää kannattaa odottaa.


Olen jo aiemmin kirjoitellut tarinaa hiivakorvan hoidosta ja omakohtaisia kokemuksia sen häädöstä. Ilokseni voin ilmoittaa, että tätä myös hiivaa karkoittavaa korvanpuhdistusainetta tullaan jälleen saamaan niin eläinlääkäriltä ostettavaksi, mutta nyt myös suoraan apteekeista!


Kuitenkin haluan korostaa seuraavaa: koiran oireillessa korviaan kannattaa mennä ensin eläinlääkärille näyttämään niitä. Kyseessä voi olla jokin lääkehoitoa vaativa vaiva tai jopa loistartunta. Oireileva korva saattaa olla tärykalvoltaan vahingoittunut, eikä korvaan saa laittaa mitään nestettä, myös tämän aineen kohdalla tulisi se ennalta lääkäriltään tiedustella. Oma lääkäri on sanonut tämän aineen olevn ns.turvallinen myös vaikka tärykalvo olisi jossain määrin vahingoittunut, mutta vastuuta en ota, tarkistakaa se itse!!


Käykää näyttämässä koira lääkärille! Perushuoltoon ja hiivan poissapitoon tämä tuote on hyvä, mutta tärykalvon tilanne pitää punnita ja ottaa huomioon!


Kyseessä on  MalAcetic Otic Ear Cleaner  , joka tehoaa hyvin alkavaan hiivatulehdukseen, jopa hoitona tätä ainetta ollaan käytetty meidän eläinlääkäriasemalla. Sekaan on eläinlääkäri lisännyt hieman lääkeainetta rauhoittamaan (kortisoni), mutta ilman tätäkin lisää aine tuntuu tepsivän hiivan poissapitoon, hoitotilanteessa kortisoni ilmeisesti lievittää kipua ja kutinaa ja nopeuttaa paranemista.

Suosittelen lämpimästi tätä tuotetta, sillä se poikkeaa hieman monista muista (kaikista nykyään saatavilla olevista) vastaavista koostumukseltaan. 2 % etikkahapon lisäksi se sisältää 2 % boorihappoa, jota lisätään esim. sukeltajan korvia rauhoittavaan hoitoaineeseen ihmisilläkin. Boorihapolla on hiivaa ja bakteereja vähentävä vaikutus. 


Korvien puhdistus kerran viikossa/kahdessa pitänee hiivakorvatulehduskierrettä paremmin kurissa!

Kehitteillä "peppuvaljaat" Sennille, syringokoiralle, joka saa oireita pannasta ja etupään valjaista

Alla on, alhaalta ylöspäin etenevä "työstötarina" syringosairaan Senni-koiran blogin keskusteluosiosta virinneestä projektista. Tarkoituksena on kehittää kaulapannasta ja etupään valjaista oireita saavan koiran ulkoilumahdollisuuksia ja tätä myötä turvallisuutta, tilanteisiin joissa täysi vapaanapito on joko mahdotonta tai liian suuri riski. Valjaat eivät ehkä korvaa täysin etupään valjaita,  joita voidaan käyttää tietysti tilanteen niin vaatiessa.


Tarina etenee "alhaalta ylöspäin" ja tuoreimmat uutiset ja kuvat projektin etenemisestä ovat näkyvillä alkupäässä. Kuvia voi klikata suuremmaksi hiiren ollessa kuvan päällä.


Ohessa  linkki Sennin ja Sohvin blogiin <klick>, jossa käydään tätä keskustelua ja valjaskehittelyä "livenä". Keskusteluketju löytyy 4.10.2011 päivätystä postauksesta "Sennille sopvat valjaat - vapaata ideointia ja kehittelyä"


Pävitys 15.10.2011:
Sennin valjasasiat ovat edenneet sillä tavoin yllätyksellisesti, että omistaja on kokeillut kaulan alueelta väljää villakudospukua valjaiden korvikkeena, selälle ommellun remmikiinnityksen kera. Hyvin toimi ensikoileilulla! Peppuvaljaiden pienennys on ehkä nyt turhaa, sillä koira on laiharilla (onnistuneesti pudottanut jo monta sataa grammaa painosta) joten pian saattavat valjaat olla tällaisenaan sopivaa kokoa! Hyviä kokeiluja ja avoimin mielin kannattaa tehdä kokeiluja minkälaista kosketusta oma koira sietää, pukumainen valjas saattaa siis olla parempi kuin perusvaljas tai kaulapanta.




Päivitys 11.10.2011:
Takapakkia hiukan koekäytössä, liian pieni säätövara ja koko on aiheuttanut 
liikaa puristusta ryntäystilanteessa, joten valjaita on pakko suurentaa ja nykäisyn jakautumista paremmin pitäisi yrittää. Ohessa on muutama lisäysehdotukseni nykyisiin valjaisiin, harkittavaksi:

- Reisiaukkojen lievä suurennus (soikeampi)
- voisiko korsetin alusosa olla leveää kuminauhaa (oikein leveää)
muu osa napakkaa kangasta (peppuosa)
- voisiko saada klipseillä kiinnitettyä irrotettavat, ristiin menevät henkselit (risteymä selällä ja masun alla) ?
- remmikiinnityskohtia kolme, yksi taaempana pepulla ja toinen siinä missä nytkin, yhdistyisivät remmillä
- viimeisimpänä Lenan ajatus: jos remmikiinnityslenkit olisivat kuminauhaa, hiljentäisi nykäystä?


Päivitys 10.10.2011:
Senni on tänään kokeillut postissa saapuneita valjaita ja uutiset ovat erittäin hyviä! Koekäyttö oli lyhyehköä, johtuen sateisesta ilmasta mutta kokemus oli positiivinen. Senni ei oireillut valjaissa ollenkaan, eikä ihmetellyt peppuvaljaitaan :) Koira on ollut pirteä ja leikkisä, käykäähän lukemassa, yllä linkki Sennin blogiin!


Päivitys 07.10.2011:
Valjaat ovat lähteneet postissa Sennille tänään. Ovat luultavasti perillä joko maanantaina tai tiistaina. 

Päivitys 06.10.2011 :
Sennille koekäyttöön lähetettävät valjaat ovat nyt tässä: 


Lena on lisännyt prototyyppiin monia lupaavan näköisiä ratkaisuja "ongelmakohtiin"  Lena, olet mahdollistanut  ainakin joissain tilanteissa oireilujen minimoimisen ja tarjonnut vaihtoehdon täyteen vapaanapitoon.
Luonnollisesti, käytäntö näyttää ja huomioon on otettava monia seikkoja käyttöön liittyen, mutta eiköhän pian saada kuulla käyttökokemuksia ja
johtopäätöksiä siitä miten ne toimivat!

==== Yllä lopulliset koe/käyttöön lähtevät valjaat =============


Kerron käyttökokemuksista tässä postauksessa päivittämällä.


Lenalta lisää uutuuksia: (kehittelyvaiheessa)

Ehdotukseni aukon suhteen:Aukko voi olla pidempi
 jos kuitenkin pieni pala jää
palkkia, varsinkin jos se on hiukan jäykistetty?
Väheneekö kuminauhan tarve jos jalka-aukko olisi
enemmän tuon mallinen?

Aukkokehittely
kehittely etenee!
Hienoa Lena!

Takaosaa kiristetty (ei kerää pipanoita)

napakoittaisiko nämä ristiin menevät henkselit kokonaisuutta?

Klikkaa kuvasta suuremmaksi, mitä sanotte
tyttökoiran omistajat onnistuisiko tällä aukolla?

Tässä yläosassa korsettia kuja jossa kevyt paksu esim puuvilla

naru/köysi joka löysänä putoaa tassujen välissä olevan kangaskaistaleen  kujaan

puuvillaköyden paksuus ratkaisee osuuko tassuihin

on kevyt eikä ole käytössä muulloin kuin jarruna,

voisi olla lyhyempi kuin piirroksessa.

Tassunvälikuja voisi olla jämäkkä (esim joku letkunpätkä sisällä, jossa

naru kulkee) kuvasta puuttuu remmikiinnitys)
Remmikiinnityksen pitäisi ehkä sijaita lähellä puuvillaköyden paikkaa.

Peppuvaljasmallinen, jossa vahvikeosa olisi koko

mahalle levittyvä , muussa osassa hiertymien mahdollisuus

samaa luokkaa kuin normi sadepuvuissa jne.

nykäys jakautuisi laajalle alalla mahan alla.

Katkoviiva osuus avoin jalkojen välissä

Jatkokehittelyyn :)

Jäisikö fleksin jatkeeksi tyhjänä, vai

riittääkö "kitka",'sääli kun ei etuosaa ehkä voi käyttää apuna..

Lenan korsetti + ehdotukseni

Rinnalla kiertävä osa pukua resoriltaan napakkaa ja joustamatonta

muuten istuvaa ja kevyttä (verkkokangasta) ja jaloissa lyhyet lahkeet plus

napakat resorit

Etuosassa korsettia mahan alle menevä tukeva yhtenäinen, leveä

vyöosuus, jonka yläosa 2 klipsillä varmistettu (väh yhdellä)

johon remmikiinnitys

-->

Kankaalla paikallaan pysyvä avara valjasmalli

Tässä versiossa ideana siis se, että jämäkkää olisi lähinnä tämä

korsettialue ja erittäin jämäkkää vain tuo nykäisyn vastaanotto

alue.

Muu osuus olisi jotain oikein istuvaa ja joustavaa kangasta..

en tiedä onko mahdollista, jotain trikoota tai vastaavaa.

(ompelutaitoni ovat oikeasti nolla, suokaa anteeksi jos olen

ihan hakoteillä :D)

Alla alkuperäinen piirros millä hain tätä :D

Erittäin yksinkertainen "kasin mallinen " valjas
joka osuu vain kaulaan,  niskakosketuksen kohtaa voi säätää , jatkopalalla
(esim kaulapanta) voi tätä muotoilla laajemmaksi kasiksi ja
kosketuspintaa taaemmaksi (kyljet vapaat ja alarinta vapaa,
niska vapaa)
Voi olla jollekin syringokoiralle ratkaisu,
helppo rakentaa perus vyöstä (suutarilla
teettää läpivientilenkki ja remmikiinnitys) tai ommella itse.
Sennille en aiemmin tätä lähettänyt, koska kaulapanta ei
tuntunut sopivan, mutta eihän tämä oikeastaan ole kaulapanta
muutoin kuin ihan etukaulalla.

Niskalla risteävät sään kohdalla tai taaempana, riippuu miten itse
lenkkien koot säätää ja tarvittaessa "lukitsee", takaosa kasista menee
vinosti taaemmas rintakehää. (kainalot ja lavat vapaat)

Puvun etuosan resori joustamaton ja vahva ->

toimisi valjasmaisemmin jos tulee vetoa taaksepäin, muukin kangas napakkaa

etuosassa.

Keskellä pukua joustamaton kaistale masun ympäri, johon

kiinnitettäisi remmikiinnitys selälle. Puku umpinainen edestä tähän asti

mahan alta.

muu osa pukua vaikka verkkokangasta (ainakin takaosaan), kevyttä ja

tästä materiaalista lahkeet ja resorit tassuille, ei edes kokopitkiä

lahkeita välttämättä.

Puku avoin katkoviivan kohdalta, ulostustarpeen vuoksi.

Eli: tavallaan kankaalla paikallaan pysyvä "avonainen valjas"

Tärkeää olisi että rintakappale jäisi mahdollisimman aukeaksi mutta joustamattomuudellaan

se toimisi silti valjaana. Ehkä nousee hiukan ylemmäs kuin kuvassa.

( Sennillä rinta herkkää aluetta!!)

Voisiko toimia?

Yllä olevat piirrokseni on piirretty Lenan ompeleman korsetin ympärille ja innoittamana.

Lenan tyttären koira Sulo poseeraa komeana mallipoikana.

Puvun suunnittelussa on pyritty luomaan syringosairaalle koiralle

sopivaa pukua, nimenomaan eräälle tietylle koiralle.

Ohessa linkki tämän koiran omistajan pitämään syringoaiheiseen blogiin,

jossa käyn ahkerasti osallistumassa kommentointiin. Valjaskeskustelu 4.10.2011 kirjoituksen kommenteissa.

Sennin syringomyelia, elämää Cavaliertyttöjeni kanssa, iloineen ja suruineen

Syringomyelia-aiheinen foorumi:
http://syringomyyrat.freeforhosting.com/

nuppi turvoksissa - yllättävää turvotusta pään alueella

Onneksi koirapoika sai tippajalkaan kääreeksi
miehekkään siteen :)

Muutama viikko sitten kävimme lääkärillä näyttämässä korvia, koska koira oli alkanut yllättäen ravistella päätään ja rapsutella oudon paljon niskaa ja pään seutua. Korvista löytyikin punoitusta ja syy aloittaa korvanpuhdistusaineella huuhtelut vakavamman korvatulehduksen estämiseksi.


Viikko vierähti, olin ollut rotuyhdistyksen terveyspäivillä ja sieltä tultuani heittelin palloa koirapojalle totuttuun tapaan, kun se yllättäen tuli nurkan takaa kolmella jalalla pomppien. Olin kuin ällikällä lyötynä, mutta päätin seurata tilannetta seuraavaan päivään, koska tilanne oli nopeasti ohi. 


Seuraavana päivänä jalalle varaamattomuus toistui,  koirapojan nostellessa koipea vasemmalla puolen tietä. Jälleen tuli muutama kolmen jalan askellus, mutta tilanne parani taas muutamassa kymmenessä sekunnissa. Niin päätin yhä vielä jäädä seuraamaan tilannetta. Aavistelin pehmytkudoksen revähdystä eilisessä palloleikissä.


Seuraavana päivänä menimme koirat ja minä metsään, jossa ne saavat juosta vapaana. Kaikki meni hyvin, kunnes tyttö törmäsi täydessä vauhdissa koirapoikaa kylkeen, se vingahti ja istahti hetkeksi, tämän jälkeen se eteni jälleen kolmella jalalla koikkelehtien muutaman kymmenen sekuntia, jonka jälkeen matka jatkui normaalisti.


Nyt alkoi olla mieleni jo melko totinen, samalla kun on ollut sitä lisääntynyttä pään rapsuttelua.. niinpä varasin ajan tutulle neurologille ja päätin viedä koiran sinne arvoitavaksi, valmiina vaikka kuvauttamaan koiran selkärangan tai pään alueen.. ehdotusten mukaan.


Vastaanotolla löytyi molemmista korvista kesän jäljiltä melko odottamanikin löydös, entisestään vahvistunutta punoitusta ja merkkejä hiivatulehduksesta. Koirapoika ui reippaana koko kesän, joten korvat olivat usein märkänä ja vettä oli päässyt taatusti korvakäytäviin. Tulehdus oli kuitenkin vasta alkumetreillä yhä, mutta pelkkä puhdistusaine ei ollut riittänyt. Aloitettiin korvatippakuuri.


Jalan ontumiset jäivät siihen, polvetkin tarkastettiin samalla kertaa kun saimme korvatipat, ihan virallisena ja kahden lääkärin voimin. 0/0 polvilla varustettu koirapoika ei ole enää tämän päivän jälkeen koikkelehtinut kolmella jalalla, eli lääkärin ja minun arvioni revähdyksestä lienee osunut alunperinkin oikeaan.


Sen sijaan, eilen taasen kävimme samaisessa metsässä vapaana juoksemassa, ennen kauppareissuani. Kaikki sujui mukavasti ja kotiin tultua jätin iloisin mielin koirat kotiin ja suuntasin kauppaan. Sieltä kotiuduttuani vastassani oli koirapoika nuppi turvoksissa! Sen kuono oli turvonnut päältä todella kyömyksi ja muutenkin kuono oli turvonnut leveäksi, epäsymmetriseksi ja vasen silmäkin oli kuin eri korkeudella toisen kanssa.


Seisoin ja tuijotin koirapoikaa ja se vastasi iloisesti tervehtien ja korviaan ravistellen, olin ällikällä lyöty. Koira ravisti korviaan paljon ja ajattelin heti olisikohan sitä puraissut joku öttiäinen tai vaikkapa kyy metsälenkillä. Soitin lääkärikeskukseen ja sanoin syöttäväni kortisonipillerin ja jääväni seuraamaan tilannetta, koska selkeää kyyn puremaa,enkä mitään muutakaan puremakohtaa kuonosta löytänyt. Näin sovittiin.


Kortisonipilleri auttoikin tai ainakin turvotus laski jonkin verran ja koiran olemus oli rauhallisempi ja leikkisä, eikä korvia tarvinnut ravistella joka minuutti. Olin tyytyväinen ja illalla viimeisenä katselin koiran kasvoja luottavaisena, mutta silti minua hiukan pelotti tuleva yö. Kuinka ollakaan,
klo 2 aikaan alkoi kamala käähäys, petivaatteiden kaapiminen ja matot olivat rullalla, kun koirapoika levottomana etsi lepopaikkaa.


Koko yön se käähäsi ja vaihtoi paikkaa, läähätti, ei ehkä tuskaisena mutta levottomana ja minä vaihdoin olohuoneen puolelle nukkumaan, jotta muu perhe saisi edes hiukan unta. Tämä rumba jatkui pitkälle aamuyöhön ja heräsinkin ehkä tunnin nukkuneena varhain aamulla katsomaan koirapojan kasvoja päivän valossa. 


Se ei nostanut päätään, oli rauhallinen ja kamalan väsynyt yön jälkeen. Sen lerput olivat tuplakokoiset leveydeltään, eli turvotus oli palannut, mutta hiukan uuteen paikkaan. Soitin jälleen eläinlääkärikeskukseen ja kerroin tapahtuneen,  he pyysivät tulemaan välittömästi paikalle ja koira jäikin tutun neurologin valvontaan ja kortisoni-nestetiputukseen.


Nyt on jälleen ilta ja koirapoika on päässyt kotiin jo nelisen tuntia sitten. Pitkäkestoinen kortisoni on annettu ja koira on melkolailla itsensä näköinen. Korvatippaa jatkettiin yhä, koska korvakäytävät eivät olleet turvoksissa, joten lääke tuskin oli tämän kaiken takana. Mikä lie olikaan syynä, ehkä uusi virtsanhajun poistava pesuaine, jolla olin koirapojan merkkauksen olohuoneesta poistanut pari päivää sitten.. ehkä se ja lelujen pyöriminen juuri näillä alueilla olivat tämän takana? Ehkä.


Tänään huuhtelin koko asunnon lattiat ja pesin petivaatteet ja kaikki lelut, koirapojan ollessa vielä seurannassa lääkärillä. Ensimmäisen ruokansa se oksensi sulamattomana, mutta laitan sen stressin piikkiin. Yötä kohden mennään luottavaisina, kortisonipurkki käden ulottuvilla. Onhan tämä välillä hiukan hurjaa..

terveystarkastuksessa

Matkalla mökille
 nukahti pää ruokakassissa, vesikippo kypäränä :)
Klikkaamalla kuva suuremmaksi

Meidän Häslä-Petteri Koirapoika kävi tänään lääkärillä, kun on alkanut ravistella korviaan viimeisen viikon aikana. Satunnaista rapsuttelua ja ravistelua, mutta koska korvat ovat niin puhtaan oloiset, ajattelin käyttää lääkärillä syvemmälle kurkistuksessa.


Löytyihän sieltä punoitusta korvakäytävästä, ei kuitenkaan hiivaa tai tulehduspöpöjä näytteissä, joten korvanpuhdistusaineella mennään seuraava viikko. Jos oireet jatkuvat, ensin korvatippahoito ja jollei sekään auta käytän keskikorvakuvassa, sillä mitään muita oireita mistään vakavammasta ravistelua tai rapsutusta aiheuttavasta ei ole havaittavissa. Oireet ovat kyllä niin lieviä, että eiköhän tämä lähde jo tiiviillä puhdistuksella.


Samalla kuunneltiin sydän virallisena ja poika sai terveen paperit siltä osin. Tiesin kyllä sydämen olevan terve, sillä aiemman histiosytoomaleikkauksen aikana tänä vuonna, sydän oli kuulemma erittäinkin hyvän kuuloinen. Tämän kuuntelun teetätin nimenomaan rodun puolesta/hyväksi.


Olen myös tehnyt Cavalieryhdistykselle henkilökohtaisen rahalahjoituksen, jota ajattelin pitää ohjelmistossa nyt medihelin ja sotainvalidien ohella, tuettavien listalla. Muistakaa kaikki tukea oman koiranne rotua rotuyhdistyksen toivomin virallisin tarkistuksin ja osallistumalla edes jollain tapaa rodun terveyttä edistäviin projekteihin. Lahjoitus on yksi keino tähän. :)


Cavalieryhdistyksen sivuilla on tiedot rodun terveystilistä tilinumeroineen, jonne tässkin nyt linkki. Hyvää mieltä toi lahjoittaminen, kun muuten ei pysty ehkä suuria tekemään omalta osalta. Tulen vielä kuvauttamaan (MRI) koirapojan rodun tilanteen kartoittamiseksi,  kun se täyttää ensin 2,5 v. Sekä omaksi tiedoksi, mutta koko rodun tilanteeseen tahdon tämän tehdä.


Linkki Cavalieryhdidstyksen terveyssivulle, jossa tiedot terveystiliin, lahjoitusta varten


Roy ansaitsee minulta ison kiitosrapsutuksen, sillä se käyttäytyi lääkärireissulla kuin unelma. Totteli puntarilla (9,7 kg), antoi tutkia suun ja korvat todella kiltisti, näytteenottoineen ja kurkisteluineen. Odotteli tuloksia niin kiltisti jaloissani istuskellen ja meni autoon kuin elokuvatähti konsanaan. Kun tulimme omalle pihamaalle oli vallan pakko purkaa kertynyt jännitys kimakalla haukulla, jota jatkui kiihkeänä ensimmäiseen puskaan asti. Onneksi tällöin pihapiirin kaunotarten allekirjoitukset nappasivat mielenkiinnon :)


Hieno poika, Roy! Yllätit minut nappikäytöksellä, vaikka sellainen nuori hormoni Häslääjä oletkin :)

puoli vuotta leikkauksesta

Puolisen vuotta on nyt kulunut Dinalle tehdystä tähystyssterilaatioleikkauksesta ja ajattelin pohtia hiukan ajatuksia ja kokemuksia mitä vastaan on tullut tästä johtuen.

Eilen koirien kanssa kävelyllä ollessani huomasin koirapojan riuhtovan hurmioituneena eteenpäin. Lienee taas reviirillä tyttöjä tuoksuineen, koska poika on unohtanut tyystin kaikki hyvät remmikäyttäytymistapansa. Onhan se liikuttavaakin katsella, miten se tuntee olevansa yksi varteenotettavimmista reviirin uroksista jalostamaan naapuruston koiralaumoja :D

Sitten katseeni kiinnittyi Dinaan, joka leikattiin puolisen vuotta sitten ja johon leikkaustarinaan löytyy linkki oikealla olevasta palkista tai  -tästä-. Dinalla olisi nyt ollut yhdet juoksut tällä välin ja olisimme varmasti juuri toipumassa yhdestä valeraskaudesta. Nyt meillä on ollut leikkisä tyttö seuranamme koko tämän ajan. Poissa on syrjäänvetäytyminen ja ilottomuus :)

metsämansikoita

Koiran sterilaatioleikkauksen haittapuolia on yleensä painon nousu ja turkin laadun muuttuminen. Näistä ensinmainitun kanssa olemme pärjänneet hyvin, kylläkin tietoisella painon seurannalla. Dinalla on aina ollut hyvä ruokahalu ja se on aina ehdotellut nameja. Viettää metsälenkillä aikaa mieluiten mustikoita syöden kuin keppiä hakien jne.

Ruokahalu sinällään on mielestäni pysynyt tällä, jo ennakkoon korkeammalla tasolla, kuin Royllä. Tietysti ruoka maistuu Royllekin mutta se ei kiipeä pöydälle nyysimään tai ala nuolla jääkaapin ovea, kuin ei olisi ruokaa ikinä nähnytkään. Neiti sen sijaan viestittää monellakin omaperäisellä tavallaan siitä, että nyt vois kyllä ottaa jotain pientä purtavaa :)

Eli, paino on kurissa ja pysyy, kun vain ei lähdetä kaidalta polulta ja kyllä löytyy hyviä välipaloja, puruherkkuja ja palkintoja, jotka eivät ole hiilihydraattipitoisia vaan enimmäkseen proteiinia. (Kuivalihat yms. löytyy omia kirjoituksiaan aiheesta muualta blogistani). Mutta se karva...

Kuten näkyy, turkki on mustilta kohdilta (varsinkin
takapuoli) tosi tiheää ja pörröttää leveyssuunassa.
Koira näyttää pullukammalta jo siksikin.
Häntä on tuuhea puuhka, eikä lippumainen
Eipä tuo haittaa :)

Huokaus :) Dina on tricolor ja muutenkin tämän väristen turkki mustan karvaosuuden osalta on hyvin silkkistä ja pitkää. Nyt tuntuu, kuin karva ei irtoaisi samalla tavoin kuin ennen, vaan uusi karva kasvaa vanhan lisäksi, vanhan höttööntyessä. Niinpä koiralla on nyt kesällä kuin entinen talviturkki.. millainenhan siitä tulee talvella!? Kerron talviturkkikokemukset, kun niitä tulee.

Karvaa on siis todella paljon, ns. "hormoniturkki" kai tämä tiettävästi nyt sitten on. Mikäs siinä, ehkei se ole enää se tyypillisin turkinlaatu, mutta on se omalla tavallaan jopa hyväkuntoisen näköistä ja runsasta, varsinkin jos nyppii hötöt hohkakiven tai tiheän kamman avulla pois. Kiiltoa löytyy, mutta takkuuntuminen (huopaantuminen) on lisääntynyt hötön takia. Myöskin olen päätynyt saksimaan tätä paksumpaa turkkia kesäkuumalla ohuemmaksi, koska turkki on joka tapauksessa muuttunut ja koiralle helpompi olo on tärkeintä!

Ehkä tällainen turkin muuttuminen on rotukohtaista ja myös yksilökohtaista, mutta varsin mahdollista ja jopa todennäköistä. Silti se on aivan naurettavan pieni haitta siihen nähden, että koira pysyy energiatasoltaan, iloisuudeltaan ja luonteeltaan samanlaisena ympäri vuoden. Dina on tullut myös suopeammaksi muita koiria kohtaan, jopa narttuja se sallii kavereikseen paljon entistä paremmin. Pojat ovat olleet aina vähintäänkin okei, miltei poikkeuksetta.

Hmm.. :) Dina on ollut myös aina melko kiihkeä ja isommat pehmolelut ovat saneet rodeoratsastajan selkäänsä milteinpä ympäri vuoden. Hormoneilla tai ilman. Milloin enemmän, milloin vähemmän. Myös koirapoika on joutunut seuraamaan ja sietämään tätä Dinan ratsastusharrastusta silmät pyöreinä. Ei kuitenkaan ole mitenkään pakkomielteisen oloista ja tietääkseni se kuuluu jonkinlaiseen normaaliin laumakäyttäytymiseen, on osin dominointia ja osa koirien välistä peuhaamista. Tähän hinkuun ei leikkaus kylläkään tuonut muutosta. Sama meno jatkuu :D (Pehmolelut kaappiin ja mielenkiinto muualle riittävät, jos tarpeen).

Loppukateettina toteaisin:

• painonhallinta mahdollista
• turkin laatu muuttunut
• hyväksyy muita koiria laajemmin (tietyt vihamiehet ovat kyllä samat kuin  ennen)
• on tasaisen iloinen ja leikkisä, ei masennusoireita, moni asia pysynyt  täysin ennallaan
• oli hyvä ratkaisu, kohtutulehdusvaaran vähenemisenkin vuoksi!
• talviturkin tultua; ainoastaan etutassujen takahapsut ovat nyt viisinkertaiset :D ohut jalka näkyy edestäpäin ja takana on komea puuhka, muutoin turkki ei ole villiintynyt kesäturkista

Maalistkuussa 2012 kastroitiin uroskoiramme, josta kertovaan tekstiin pääsee tutustumaan       - tästä -  

niksi jäisten koiranruokapötköjen pätkimiseen

Lekottelua

Kärvistelin aikanaan pakastettujen koiranruokapötköjen kanssa, kun syötimme Dinalle Neu-koiranruokaa. Tällöin sahasimme terävällä sahalla (mies sahasi) kerralla jäiset makkarat annoskokoon (vrk annos, joka kahdessa osassa tarjottu) ja yksittäispakattuina takaisin pakastimeen. Jäinen kiekko laitettiin illalla pakastimesta jääkaappiin sulamaan, aamulla se oli jo jaettavissa kahtia jne.




Lopetin näiden pakasteiden annon, juuri tämän sahaamisvaivan ja sen mukana tulleen sotkun vuoksi. Sahatessa ruokaa suli jonkin verran möhjöksi pyörimään sahalle ja sotki ympäristöä. En halunnut sulattaa pötköä kauttaaltaan ja uudelleenpakastaa. Toisaalta, uskon koirien ruuansulatuksen kestävän tällaista välisulatuksesta aiheutuvaa pöpöjen määrän nousua paremmin kuin ihmisten. Syöväthän ne maassa muhinneita, piilottamiaan luitakin vailla ongelmia. Mutta - silti.




Jälkeenpäin sain kuulla niksin, joka ei tietenkään kantautunut korviini Neu-ruokinnan aikoihin, vaan paljon myöhemmin. Näin en itse ikinä kokeillut tätä keinoa, vaan olen nyt kuullut muilta samaisen niksin todella toimivan käytännössä.

Niksi: Täysin jäiseen makkaraan viilletään terävällä veitsellä ympäri viilto, ura. Tämän jälkeen uraa napautetaan terävällä napautuksella esim. vasaralla. Kiekon tulisi murtua uran kohdalta siististi ja melko vaivattomasti. Kokeilkaa!

Kesäreissulla Italiassa, näyteikkunassa ollut
"tuttu näky" hengittävä Cavalier-lelu
 (nukkui ja kuorsasi, hengitysliikkeet näkyivät)

matkatavaravaaka - sopii myös koiran punnitukseen

Jo 2000 vuotta sitten tehtiin taidetta, jossa
ihmisen paras ystävä "jätettiin vahtimaan ovea"
asukkaiden poissaollessa.
 (Jäljennös Italian Pompeista löytyneestä
mosaiikkilattiasta, Saksassa sijaitsevassa taloreskonrtuktiossa,
heinäkuu -2011)

Ostimme tänään matkatavaroiden punnitukseen tarkoitetun käsivaa'an. Vaaka näyttää 100 gr tarkkuudella 40 kg painoon asti. Kokeilin tätä härpäkettä heti ensimmäisenä meidän koiremme punnitsemiseen, koska eivät mahdu kätevästi henkilövaakaan.


Istutin koiran kepeään ja kestävään kassiin (kauppojen kassoilla myytävät isot kassit, esim. Ikea) ja kiinnitin kassin puntarin lenksuun. Nostin koiraa muutaman cm lattiasta irti ja tadaa: tulos oli helposti luettavissa.


Testasin vielä tarkkuutta kassin osalta, litran maito painoi tasan kilon. Riittävä on tarkkuus tällä keinoin. Ei tietystikään pidä unohtaa tuotteen varsinaista käyttötarkoitusta, kannattaa kyllä keksiä mihin kaikkeen muuhunkin tällaista voisi hyötykäyttää :) Ehkäpä isännän 10 kg haukikin saa tällä oikeat mittasuhteet :D 


Hinta alle 20 euroa, takuu 5 vuotta


Linkki kyseisen matkatavaravaa'an tietoihin

uusin löytö kevyisiin ajanvieteherkutteluihin - strutsin jänteet

Kuva: Zooplus
Strutsin jänteet (luonnossa vaaleampia)

Koiriemme hampaat ovat entistä ehommassa kunnossa! :D Dina, joka ennen  erinomaisten puruluiden löytymistä kärsi hammaskivestä ja jonkinasteisista ientulehduksista, hoidoista huolimatta, on nykyään täysi peto tuhoamaan mitä sitkeimpiä puruherkkuja. Dina pureksii luut jopa Roytä nopeammin, joka on jo aika vauhti!


Kumpikaan koiramme ei välitä perus nahkapuruluista, hiukan kulmaa on järsitty ja se on siinä. Pureskelu jäänyt enemmänkin leikin varjoon, niitä vain kannettiin toisen kiusaksi eestaas. Aiemmassa postauksessani esittelemäni uudet löydöt uppoavat nirsoillekin koirillemme (ja lähipiirin kaikille koirille, joille olen näitä koemaistattanut, tilaavat niitä itsekin nykyään).


Nämä strutsin jänteet maistuivat heti. Jopa niin hyvin, että pientä ennen näkemätöntä oman herkun puolustamistakin esiintyi kiivaana paikanvaihtona ja toisen varoittavana mulkoiluna, selkeästi ne maistuivat hyvälle!!


Tämä noussut puruteho on selkeä osoitus siitä, että hampaat ja ikenet ovat kivuttomia ja tavoitteessa ollaan onnistuttu. Suuhun kurkistaessa ovat nyt ne pienet värjäytymätkin historiaa,  mitä kuivakanapäälysteisten kierrepuruluiden jäljiltä saattoi vielä esiintyä. Ikenet ovat terveet ja hyvän väriset. Uusin ja erityisen sitkeytensä vuoksi koiralta kauemmin vaivannäköä vaativa löytö on nyt vakio kamaa valikoimissamme!


Ostin viimeksi myös peuran jänteitä kokeiluun, mutta ne ovat rakenteeltaan selkeästi erilaisia. Ensinnäkin, peuran jänteet ovat hervottoman kokoisia, strutsin vastaavasti juuri passelin kokoisia. Peuran jänteet tuntuvat murtuvan ja pelkään niiden halkeavan liian pitkiksi tai ainakin vaarallisemmiksi kliisuiksi. Strutsin jänteet alkavat pehmetessään ja koiran pureskellessa avautua eri tavalla, kuin sitkeä köysipunos. Näiden pureskelua lopeteta kesken, niitä ei niin vaan pois otetakaan, joten on syytä antaa koiralle sen kokoinen jänne minkä se voi kerralla syödä.


Koira joutuu todellakin tekemään töitä katkaistakseen nämä kostuneet "narut" ja ne menevät näköjään hyvin joka kolkkaan hampaistossa, puhdistaen ja hoitaen ikeniäkin. Loistavaa! Tänään lähti tilaus Zooplussalle. Ne ovat myös täysin lisäaineettomia ja vähärasvaisia! Hyvin ovat sulaneet, vaikka hiukan epäilin josko mahat menevät tukkoon. Ei hätää! Valvon kyllä aina kun koirat syövät puruluita ylipäätään, että kaikki sujuu toivotusti.


Tilasin naapuripiirin toiveesta heille lisää kuivakanapäälysteisiä kierreluita, meille muutamia kanapäällysteisiä murskepuruluita ja näitä strutsin jänteitä useamman pussin. Lisäksi tulee ilmaiseksi jättikassi (Ikeakassimainen) ostoskäynteihin, pehmolelu noutoleikkeihin ja namipussi (nameja varten) lenkeille, nämä kaupan päälle. Lisäksi tämä uusi tilaus kartuttaa pistetiliä uusiin omavalintaisiin, ilmaisiin kylkiäisiin. Olen tyytyväinen :) Kuljetus on ilmainen kotiovelle asti! Noin  reilun viikon kuluttua paketti ilmestyy muun postin mukana ovelle asti!


Tarkoitus ei ole mainostaa, en saa tästä mitään muuta hyötyä itselleni, kuin hyvän mielen siitä, että ehkä joku toinenkin löytää mukavia ja toimivia ratkaisuja koiriensa painonhallintaan ja hampaiden hoitoon.


Lisäys 15.8.11: Liottamalla peuran kuivattuja jänteitä hetken vedessä ennen koiralle antoa, poistui liuskamaiseksi halkeilu. Maistuvat yhtä hyvin, kuin strutsinkin jänteet. Lisäys 18.8. peuran jänteet ovat ehkä sekoittaneet Royn vatsan, tietysti joku muu voi olla vaivan takana, strutsin jänteiden aikana (useita päiviä käytössä, masu ei mennyt kertaakaan sekaisin) Dinan vatsa on kestänyt nämäkin hyvin.