suloisuus

koirapojan elämänmuutos

Roy nautiskelee nameja rakeita,
takatalven viettoa 2.4.2012

Perustelut kastraatioleikkauspäätökseen (kohdallamme):

• lähes jatkuva rauhattomuus  juoksuisista tytöistä johtuen (juoksuisia tyttöjä reviirillä jatkuvasti ympäristön runsaslukuisen koirakannan vuoksi)
• rentoutumis- ja keskittymistaidon puuttuminen (levoton nukkuja, pienimmästäkin äänestä ponkaisi valppaaksi, paikanvaihtaja, huolestuneen oloinen, stressaantuneen oloinen, hätiköivä, keskittymiskyky kadoksissa --> ohjaustarvetta vähän väliä, kiva tekeminen hukkui sähellykseen)
• reviirillä toisten koirien (urosten) ohittaminen rauhallisesti enemmänkin poikkeus, treenaamisesta huolimatta, vaikkakin pojalla myös paljon kavereita molemmista sukupuolista (omanrotuiset aina heti kaverilistalla)
• perusenergiatasosta 110 + kiihtyminen kahteensataan liian jokapäiväistä

Asia pähkinänkuoressa: Poika stressasi lähes koko ajan, osallistuminen ja mukavat hetket tuhlaantuivat hösellykseen. Leikkauksen jälkeen se osaa rentoutua ja nukkua, keskittyä tekemiseen ja se selkeästi nauttii elämästään!

Leikkaus ja siitä toipuminen:

• Koiran leikkasi erittäin taitava, tähystysleikkauksiakin tekevä Maarit Luukkainen-Soilu (steriloi narttukoiramme tähystyksellä, josta kokemuksesta oma kertomuksensa, linkki siihen löytyy sivupalkista kohdasta terveys - tähystyssterilaatio)
• Aamulla suoritettu leikkaus (12 h paasto) oli ohi noin puolessa tunnissa ja koiran sain hakea melko pian kotiin sen herättyä. Koira oli saanut kahta kipulääkettä leikkauksen yhteydessä ja kotona aloitettiin seuraavana päivänä tulehduskipulääkkeen anto (kerran päivässä väh. 3 vrk ajan)
• Toipui tolpilleen leikkauspäivän aikana, illalla jo alkoi olla väsyneen normaali. Päivällä ei tajunnut esim. ulkoillessa tehdä tarpeitaan vaan seistä törötti paikallaan. Kauluri tuntui häiritsevän toimituksia eniten
• Kivuliaalta koira ei vaikuttanut koko aikana, annoin kuitenkin seuraavana päivänä kipulääkkeen ohjeen mukaan ja jatkoin sen antamista 3 vrk, vaikka ehkei olisi kipuja ollut muutoinkaan
• Seuraavana päivänä tyhjät pussukat turposivat hieman (noin puoleen siitä, mitä olivat kivesten kanssa), tämä on täysin normaalia kun kyseessä on pelkkä turvotus joka ei punoita, eritä tai ole ylipinkeää. Koska lääkäri oli tästä asiasta etukäteen huomauttanut, emme ihmetelleet tätä ja turvotus laskikin jo seuraavana päivänä. (Aluetta voi hautoa kevyesti, viileällä turvotuksen laskemiseksi, esim. geelipussi jääkaappilämpöisenä ohueen kankaaseen käärittynä) Turvotus näyttää kuin kivekset olisivat palanneet hetkeksi.
• Seuraavana päivänä leikkauksesta koira elehti ja liikkui kuin ei mitään olisi tehtykään, hiukan yritti rapsutella mahan alusta poisajellun karvansängen kohdalta. Kauluri pidettiin päässä 8 vrk ajan ja haava parani loistavasti (sulavat tikit, ei tarvitse poistaa, n. 2 cm pituinen haava)
• Haavatarkistus olisi kuulunut reilun viikon ajan leikkaushintaan, mikäli olisi ilmennyt mitään huolenaihetta haavan paranemisessa (ei tarvittu)

Tähän mennessä havaitut vaikutukset koiran käytökseen:

• Jo ensimmäisen viikon aikana alkoi koirapoika nukkua paljon aikaisempaa levollisemmin yönsä
• Myös päivällä makuulta ylösryntäily jäi kokonaan pois, kaikenlainen päätön ryntääminen jäi pois
• Koira ei enää hotki ruokaansa tukehtumisen uhalla nappulat lennellen, vaan syö kipponsa tyhjäksi maltillisemmin ja vailla stressiä
• ruokahalussa ei mitään muutosta, hyvin maistuu kuten ennenkin muttei mitään pakkomielteistä ruokahimoa ole esiintynyt
• Koira seuraa muiden tekemisiä enemmän paikaltaan, kiinnostuneena mutta ei ryntää joka kerta kieppumaan, vaan osallistuu järkevämmin tekemisiin
• Kotioloissa tempputreenit ja jo opittujen rutiinien noudattaminen sujuu kuin itsestään. Kertakäskyllä tai jopa ilman mitään kehotuksia koira noudattaa aiemmin opetettua rutiineissa ja selkeästi on rento ja nauttii stressittömämmästä päivänkulusta... tietää mitä on tulossa ja mitä siltä odotetaan
• Leikit sujuvat paljon terävämmän keskittymisen kera mukavammin (noutoleikit ovat alusta loppuun "minä osaan" -meinigillä eikä "kiire, kiire, lisää, lisää" Piilotetut namit etsitään vainulla, eikä esiinny sinne tänne kiirehtimistä
• Ottaa katsekontaktia ja seuraa ihmisen eleitä kiinnostuneempana, kun lenkillä ei kaikki muu vie huomiota yhdessä kulkemisesta (ei ole koskaan ollut karkaileva, mutta tuoksut ovat remmissä aiheuttaneet vetämistä ja pelkästään nenä maassa kiinni tohouttamista, on voinut aina pitää vapaana ja tulee hyvin luokse, jo ennen leikkausta)
• Enää koira ei tarkkaile stressaantuneena ympäristöä esim. pimeällä lenkillä vaan keskittyy etenemiseen ja normaaliin ulkoiluun, jättäen tilannehallinnan minulle
• Koira ei enää merkkaile joka kortta ja vinkeä merkkivirtsan haju on kadonnut, eivätkä masukarvat ole enää niin kuorrutetut tällaiseen vinkeään
• Toinen koiramme, Cavaliertyttönen, ei mielellään osallistunut lujaa ja suoraan päälle törmäilevän poikasen kanssa leikkimään, vaan jähmettyi usein sivustaseuraajan rooliin. Tilanteen muuttumisen on havainnut myös tyttösemme käytöksestä. Nykyisin se haastaa Roytä leikkiin rohkeasti ja meno on vallan hurjaa, silti se luottaa nyt poikaan eri tavalla, jotain on heidän kanssakäymisessäänkin muuttunut positiiviseen suuntaan
• Koirat hakeutuvat toistena lähelle nukkumaan aikaisempaa enemmän

Mikä ei vielä ole muuttunut: (kulunut 3-4 vko leikkauksesta)

• Varsinkin reviirillä on ilmennyt ennen leikkausta uroskoirien (joskus myös roturiippuvaista) kohtaamisessa haukkuherkkyyttä ja rempoilua (tilanne paheni muutettuamme uuteen kotiin helmikuussa ja oli yksi syy leikkauspäätökseen)
• Vielä eivät hormonit ole lopullisella tasollaan ja varsinkin uroskoirien kohtaamiseen ja narttujen tuoksuihin reviirillä tuskin vielä aikoihin voidaan saada täyttä vaikutusta todettavaksi (kuitenkin nykyiseltä stressittömämmältä vireystasolta eivät nämäkään toisen koiran kohtaamisen aiheuttamat buustit ole ehkä enää yhtä voimallisia, ilmeisesti adrenaliinitaso on alempi kautta linjan, maallikon uskomus)
• Remmiriekkuminen on osin myös opittu ominaisuus, eli työtä on sen poiskitkemisessä edelleen, kuitenkin koska sana menee nyt paremmin perille kuin aiemmin ja perusstressitaso on matalampi, on meillä toivoa saavuttaa aiempaa parempi tulos tähänkin asiaan tulevaisuudessa, myös ikä tehnee tehtäväänsä tässäkin asiassa
• Turkin laatu tuppaa muuttumaan leikkauksen jälkeen, niin nartuilla kuin uroksillakin. Riippunee paljon yksilöstä ja rodusta. Narttukoiramme turkki tuplaantui. Kesällä ex-talviturkki ja talvella tuplatalviturkki, sen kanssa pärjää. Royn kohdalla ei muutosta ole ainakaan vielä ehtinyt taphtua
• Ruokahalun ennustetaan kasvavan ja hidastuneen aineenvaihdunnan (yleisen energiatasonkin aleneman) vuoksi koira saattaa ja usein lihoaakin entisellä ruokamäärällä. Meillä on tilanne nartulla täysin hallinnassa (oli ahne aiemminkin) ja Roy syö edelliseen malliin, mutta oli hiukan alipainoinen ennen leikkausta (pidän tarkasti silmällä painoa jatkossa ja lasken ruokamäärää tai vaihdan vähempienergiseen ja kuitupitoisempaan jos on tarvetta)

Muut saavutettavat hyödyt:

• Kivessyövän mahdollisuus poistunut
• Eturauhasvaivat poistunevat (mikäli niitä on ollut)
• Merkkailuntarve laskee (sujuvampi eteneminen lenkillä ja sisätiloihin ei koirat yleensä enää merkkaile, jos siihen taipumusta on ollut)

Voin kertoa näistä asioista myöhemmin lisää, mikäli muutoksia nykyiseen alkaa meillä esiintyä. Toistaiseksi voin vain sanoa, että päätös oli tähänastisesta päätellen kohdallamme ehdottomasti oikea, sillä koko lauma on tästä asiasta samaa mieltä, eikä vähiten rento ja iloinen koirapoikamme, jonka harteilta ovat stressinaiheet selkeästi pudonneet!


Päivitystä 25.4.2012 n. 1,5 kk leikkauksesta


Nyt ovat namitreenit alkaneet tehota, koira ei aiemmin kiinnostunut nameista riittävästi ohitustilanteissa. Nyt energiataso on sen verran alempi, että ajoissa aloitettu huomion itseen kiinnittäminen namilla toimii! Koira ei myöskään kiinnitä huomiota etäämmällä oleviin koiriin kuten aiemmin. Hyvältä näyttää! Ruokahalussa ei muutoksia, paino pysynyt samana. Turkin laatu ei ainakaan vielä muuttunut. Olemus on huomattavasti rauhallisempi!

Päivitys: n. 3kk leikkauksesta

Hyvät vaikutukset ovat pysyneet. Remmikävely on suorastaan hienolla tasolla esim. vetämisen tai ryntäilyn suhteen. Koira kävelee vaellusmatkat todella nätisti rinnalla, pyrkimättä vetämään tai ohjailemaan. Koko olemus on "nyt kävellään" -tyylinen.

Ei reagoi lähellä oleviin koiriin kuin vasta muutaman metrin päässä. Namilla jättää kokonaan huomiotta, hyväksyy muita koiria paremmin kaveriksi. Joitakin muita koiria kuuluu  yhä ehdottomiin vihamiehiin. Tuskin tämä tulee koskaan muuttumaankaan. Olemme tyytyväisiä ratkaisuumme edelleen, myös siksi, ettei koira haise enää virtsalta, eikä tunne tarvetta merkkailla jatkuvasti. Sisälle ei tee enää vahingossakaan!

Cavalierpatsas, Villa Ephrussi de Rotschild, Nizza
taustalla oleva tuoli oli koiran istuin.
Veikkaan, että tätäkin taloa hallitsi Cavalier ;)

muutto ja koiriemme sopeutuminen uuteen kotiin

Uuden kodin pihapiiriä.
Vielä ei ole uusia kuvia, ehkä piakkoin on!

Tätä "valkoisuutta" odottelen jo innolla, :D
vaikka on tämä puuterilumikin ihanaa!

Perheemme on vihdoin siirtynyt uuteen kotiin, jota siirtymää varten kotielämä kamppeineen on ollut jo kolmisen viikkoa enemmän ja vähemmän mullin mallin. Hyvin on kuitenkin mennyt, suorastaan loistavasti. Kerron hiukan kokemuksia matkan varrelta, lähinnä koirien näkövinkkelistä.


Aloimme pakkailla tavaroita noin kaksi viikkoa ennen muuttoautopäivää. Koirat katselivat hiukan ihmeissään, kun kotiin alkoi muodostua käytäviä muuttolaatikkopinojen lomaan ja ihmiset touhusivat ehkä normaalitavoistaan poiketen. Hiukkasen saattoi välillä olla hermostumistakin eleissämme, yllättävän iso stressi muutto on, vaikka se sujuikin mukavasti.


Koirat käväisivät uudessa kodissa kerran sen ollessa tyhjillään ja viihtyivät mukavasti. Varsinkin uroskoirallamme riitti nuuskuttamista, sillä poismuuttavan perheen villakoiratyttösellä oli ollut juoksut meneillään. Hiukan jäimme miettimään miten nämä parfyymit tulevat vaikuttamaan muuttopäivänä koirapojan käytökseen. 


Muuttoauton ja -porukan tultua siirtämään laatikoita uuteen osoitteeseen, pidimme koirat rauhallisessa huoneessa. Ne suhtautuivat hyvin rauhallisesti kolinoihin, eikä tämä vaihe kauaa kestänyt. Uudessa kodissa tavarat saatiin mukavasti uusiksi laatikkokäytäviksi ja omat sohvat kuorimme esiin melko alkuunsa, lepopaikoiksi. Koirat siirrettiin uuteen osoitteeseen muun muuttoväen poistuttua ja ne tuntuivat nauttivan uudesta kodista tutuin kalustein ja tavaroin.


Hiukan esiintyi pojalla ylenmääräistä merkkailua jopa sisätiloissa, uskoakseni tämä poismuuttaneen tytön juoksu saattoi olla myös osallisena tähän. Toisaalta, luonto kutsuu monella tapaa näitä nuoria viriilejä uroksia, myös uutta lauman kotipaikkaa merkkaamaan. Onneksi tämä vaihe näytti kestävän vain pari päivää.


Meidän tyttökoirulimme tapaa kantaa esim. lapasta lenkeiltä kotiin ja yleensä kun käännymme takaisin kohti kotia, se aina alkaa vilkuilla lapasta kannettavakseen. Ihmeellistä mutta totta, nytkin se alkoi pyytää lapasta kannettavakseen lenkin puolessa välissä. Reissu oli uudessa kodissa täysin ensimmäinen, silti se alkoi määrätietoisesti johdattaa lauman etunenässä reittiä kohti kotia. Tällöin vauhtikin yleensä nousee maksimiin kävelytahtiin, kun on kunniatehtävä hoidettavana. Niin nytkin.


Jännityksellä seurasin suuntaako se ohi uuden kodin, kohti vanhaa, sillä lenkkitie oli sille jotakuinkin tuttu, sillä se sijaitsi pitkän 5 km lenkin varrella, jota vanhastakin kodista joskus tarvottiin. Se lönkötti erehtymättä suoraan uuden kodin sisäänkäynnille ja pudotti hanskan ulko-oven eteen, tämä oli selkein merkki minulle siitä, että uusi koti kelpasi hyvin meille kaikille!


Koirien eleet olivat alusta asti rauhallisen innostuneet, iloiset ja leikkisät. Ne aivan kuin nauttivat uudesta ohjelmasta , elämänsisällöstä ja aivan selkeästi kokivat paikan heti kodiksi. Heti ensi hetkistä asti ne osasivat hakeutua myös lepäämään, vailla mitään vilkuilua siitä, että koska lähdetään. Me olimme niidenkin mielestä selkeästi kotona.


Hyvin on mennyt ja hyvä on ollut mieli ja tunnelma täällä lauman uudessa kodissa. Joka kerta Dina opastaa meidät lyhyintä tietä takaisin lenkiltä, epäröimättä hetkeäkään. Tänään palatessamme metsälenkiltä, osasi se jälleen löytää lyhyimmän reitin kävellä. Jopa traktorin jäljistä se valitsi sisäkaarteen :D !!


Koirat tietävät, että koti on siellä missä sydän, tutut tuoksut ja lauma on.

Onko koirasi vasuri?

Tiede-lehteä lukiessani, eteeni tuli artikkeli petoeläinten kätisyydestä. Näin vapaasti artikkelia muistellessani ymmärsin, että petoeläimillä on säännönmukaista se, että urokset ovat vasureita ja naaraat oikeakätisiä.


Olen itse havainnut tämän asian korillani. Narttu "kättelee" aina oikealla tassulla ja uros yllätyksekseni tarjosi aina vasenta. Tämä oli niin yllättävää, vaikken kätisyyteen ollut varsinaisesti kiinnittänyt tätä ennen huomiota. Ihmettelin alkuun, miksi tämä "gimme five" tai "anna tassu" -tilanne oli niin
hämmentävä uroksen kohdalla, kunnes huomasin sen käyttävän vasenta tassuaan. Nyt tämäkin sai selityksen!


Artikkelissa arvailtiin evoluution tarvetta tällaiseen ja asialla on yhteys aivopuoliskojen, silmien ja nenänkin käytössä tyypilliseen ilmentymään. Tietyt asiat käsitellään tyypillisesti tietyllä puolin aivoja ja jos on tarvis nopeaan reagointiin on evoluutio ottanut tällaiset seikat huomioon. En lähde tarkalla tasolla toistelemaan tekstiä, sillä en sitä riittävän tarkkaan muista.


Kuitenkin ymmärsin, että myös saaliseläimen jahtaustilanteessa on hyödyksi, että laumassa on jotakuinkin tasainen määrä molemmilta puolilta luontaisesti jahtaavia yksilöitä. Jännä juttu. Tarkkailkaahan omia koirianne ja kertokaa tuloksia kommentteihin, jos viitsitte! Kissoillahan lienee sama tilanne myös.

Kennelliiton Koiranomistajan peruskurssi - ilmestyy nettiin huhti-toukokuussa

Kuva vedessä ja  mullassa pyörineestä koirapojasta
viime kesältä; "ollaan vaikka tottista!"

Kennelliitto puuhaa käyttäjälle ilmaista nettikurssia koiran omistamisen perusteisiin, nimeltään - Koiranomistamisen peruskurssi. Tämä tullaan lanseeraamaan käyttöön huhti-toukokuussa.


Kurssi sisältää perustiedot mm. koiran käyttäytymisestä,  hoidosta, terveydestä ja kouluttamisesta. Kurssilla myös vastataan monivalintakysymyksiin ja varsinkin ensimmäistä kertaa koiraa omistavalle kurssi kuulemma tarjoaa paljon uutta ja tarpeellista tietoa.


Koiran omistajia pyritään perehdyttämään koiran omistamisen haasteisiin, joten toteutuessaan koiraa hankkiva osannee myös entistä paremmin kysellä kasvattajalta asioita ja päätyä itselleen sopivaan koirarotuun. 


Toivotaan, että hanke on onnistunut ja palvelee paremmin omistajia, mutta ennen kaikkea koiria, sillä liian moni hankkii itselleen sopimattoman rodun tietämättömyyttään, vaikka vähintä mitä koira ansaitsee, on riittävän valveutunut omistaja. Muutoinkin koiraa hankkivan tulee mielestäni perehtyä rotuominaisuuksien kohdalla myös terveystilanteeseen rodussa!


Tässä auki klikattavaksi Linkki Aaamulehden uutiseen 9.1.2012 Kotimaa ,josta tarkempaa tietoa tästä Kennelliiton hankkeesta.


Kurssi sisältää perustiedot mm. koiran käyttäytymisestä,  hoidosta, terveydestä ja kouluttamisesta.

Uusi Vuosi - ilotulitteineen - jälleen alkamassa

Hyvää Uutta Vuotta 2012!!

Uuden Vuoden vaihtuminen saattaa olla koiralle iso stressitekijä. Yksilölliset erot paukkuherkkyydessä, mutta myös aiemmat kokemukset, vaikuttavat siihen miten huoletonta aikaa kuluneen vuoden viimeiset ja Uuden Vuoden ensi hetket koirille ovat.


Meidän kumpikaan koira ei ole paukkuarka, varmastikin se on niiden ominaisuus muutenkin, mutta ehkä olemme myös osin onnistuneet totuttamaan ne koviin ja yllättäviin ääniin, heti pennun kotiin tulon aikaan, jolloin pennut ovat vastaanottavaisimmillaan uusia asioita kohtaan.


Olen kolistellut varta vasten keittiössä, pudotellut kattilan kansia ja sähkövatkaimellakin kolistelin metalli astian kylkeen pieniä hetkiä, pentuaikoihin. Kumpikaan ei ollut silloin, eivätkä ole olleet sen jälkeen, moksiskaan kovista äänistä. Esim. isot rekka-autot, kuten jäteastioita tyhjäksi kolistelevat jäteautot ohitetaan puolen metrin päästä epäröimättä, suorastaan kiinnittämättä niihin mitään huomiota.


Mikä on harjoittelun tulosta, mikä osuus kiitoksesta kuuluu koiralle itselleen jää arvailun varaan, joka tapauksessa voimme olla tilanteeseen tyytyväisiä ja iloisia.


Myös ensimmäisten ukonilmojen aikaan olen tietoisesti ollut erittäin "uneliaan" oloinen ja haukkotellut ja rötköttänyt sohvalla rentona, enkä ole reagoinut pamauksiin millään tavoin, en edes rauhoittelevalla puheella, ainoastaan haukottelemalla pitkään ja hartaasti. 


Muistan kun Roy vilkuili minua pariin otteeseen hiukan huolissaan, kuin sanoen "etkös nyt tuotakaan kuullut?", mutta tällaiseen epäröivään eleeseen ei pitäne reagoida mitenkään. Joko onnistuin tavoitteessani tai tämä olisi lopputulos muutoinkin, mutta mitkään pahimmatkaan ukkoset eivät ole toistaiseksi  säikyttäneet koiriamme. Tietysti lähelle osuvan salaman pamaus säikyttää sen hetken, mutta toipuminen on yhtä nopeaa kuin mitä "säpähtäminenkin" oli.


Kuitenkaan ei pidä tuudittautua siihen uskoon, ettei jotain yllättävää voi sattua tai tilanne muuttua kerta laakista, jonkun riittävän järisyttävän kokemuksen tai tilanteen vuoksi. Siksi en ikinä esim. ota koiria mukaan Uuden Vuoden raketteja ihailemaan, sillä tuskin ne niistä nauttisivat, vaikkeivät niitä pelkäisikään. Mukaan ottaminen on pelkästään turha riski.


Ulkoilutan koirat riittävän pitkällä lenkillä, reilusti ennen klo 18:aa ja seuraavan kerran vasta kun paukuttelut ovat tyyntyneet, tällöinkin kytkettynä, lyhyesti ja mahdollisimman rauhanomaisessa paikassa. Aamulla voi hyvin tehdä jälleen pitempiäkin lenkkejä, poissa tapahtumien ytimestä.


Verhot olemme pitäneet pahimman paukutteluajan kiinni, sekä musiikkia ja muuta taustaääntä kannattaa pitää päällä (televisio riittää) koko paukuttelun ajan. Myös pallon hakuleikki tai jokin muu riittävän mielenkiintoinen puuha saattaa olla hyvä keino viedä koiran huomio mukaviin asioihin.


Vaikka takapihamme on aidattu, en päästä koiria yksin ulos Uuden Vuoden yönä, vaan koirat ovat koko ajan kytkettyinä, vaikka sitten kävisimmekin takapihalla pissillä pikaiseen, jos tarve on selkeä. Ikävä kyllä, Uutena Vuonna karkaa suuri määrä koiria ja säikkymällä karannut koira on vaikea kiinni otettava..


Moni uskoo D.A.P tuotteiden voimaan, joko suihkeena, kaulapantana tai haihduttimen muodossa. Tämä tuote on luonnonmukainen feromoni suihke, joka tyynnyttää koiraa (jos tepsii, osalla tepsii osalla ei). Tässä yksi linkki tuotteesta tarkemmin kertovaan sivuun Tietoa Feromoni tuotteista - linkki

Mikäli eläin stressaa todella voimalla, kannattanee käydä eläinlääkärin pakeilla juttelemassa ja saamassa mahdollisesti vahvempia droppeja tilannetta helpottamaan.


Seuraavassa linkki Ilta-Lehti.fi -sivustolle, jossa aiheena Uusi Vuosi ja koirien karkaaminen. Siellä on myös vinkkejä miten toimia, jos oma koira karkaa.


Lyhentelen tähän hiukan artikkelista lainauksia, lukekaa alkuperäinen artikkeli kyseisestä linkistä :)

Etsijäkoiraliiton puhelinneuvonta ja koulutetut etsijäkoirat palvelevat tehostetusti karkulaisten omistajia uuden vuoden aikana.

Näin ehkäiset karkaamisen:

1. Pidä lemmikki sisällä. Koira on hyvä ulkoiluttaa hyvissä ajoin ennen ilotulitusten alkua ja myöhään yöllä niiden jälkeen.
2. Älä jätä koiraa yksin aidatullekaan pihalle. Pelko saa koiran hyppäämään korkeidenkin aitojen yli.
3.Varmista, että koirasi ei saa päätään pannasta läpi. Paniikissa oleva koira voi juosta kauas.
4. Sulje ikkunat ja vedä verhot ikkunoiden eteen ilotulituksen aikana.
5.Laita soimaan musiikkia, jotta ilotulituksen äänet vaimenevat.
6.Jos sisätiloissa oleva lemmikki on peloissaan, jätä pelko huomiotta ja käyttäydy neutraalisti.
7.Vaikka lemmikkisi ei aiemmin olisi pelännyt ilotulitteita, pelko voi alkaa yhtäkkiä. Älä koskaan ota esimerkiksi koiraa mukaan ulos ilotulitusta katsomaan.

Jos lemmikki katoaa, toimi näin!

Jos lemmikki varotoimista huolimatta karkaa, auttavat alla olevat ohjeet saamaan karkulaisen helpommin kotiin.

Tuttu haju ja varovainen etsintä
- omistajan hajun jättäminen esim. vaatekappaleen avulla katoamispaikalle,
perheen jäsenet voivat rauhallisin elein etsiä katoamispaikalta

Ilmoittelu
- lyhtypylväs ilmoittelu (kuva, puh. nro jne)
- etsijäkoiraliiton neuvontaan 040 724 8614 sekä poliisille ja paikalliselle löytöeläintalolle. 

Grillaaminen
- kotipihalla grillaaminen 

Ruokajäljet
- hajujälkiä kotiin esim ruualla, ei vilkkaasti liikennöityjen teiden yli

Koiran käyttö etsinnässä
- tehtävä koulutetulle etsijäkoiralle
- kaverikoira voi tehdä jälkiä kotiin katoamispaikalta

Karkulaisen haju talteen
- koiran hajua talteen etsijäkoiraa varten. Esim. karanneen koiran karvoja puhtaaseen lasipurkkiin

Käyttäydy rauhallisesti




Lisäys: 31.12.2011


Etsijäkoirien sivuston artikkeli karkaamisesta: klikkaa tästä linkki auki


Lopuksi haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille Hyvää Uutta Vuotta 2012!!

kuulumisia korvista

Kohta on taas aika leipoa piparkakkuja :)

Noin kuukausi sitten alkoi aiemmin välikorvantulehduskierteen (PSOM) kanssa taistellut koiramme oireilla jälleen, aiemmasta muistuttavalla tavalla. Koira ravisteli korviaan ilmavasti ja piti päätään koholla, normaalia enemmän. Huokaisin pitkään ja valmistauduin kohtaamaan meitä melkolailla rankasti vaivanneen harmin uudelleen.


Koiran korvat eivät näkyviltä osin olleet töhnäiset, eikä haju ollut huolestuttava, mutta pään ravistelu oli jälleen poikkeavaa. Aloitin tilanteen haltuun oton sillä, että aloin puhdistaa korvakäytäviä hiivakorvaakin vastaan hyvin toimivalla korvanpuhdistusaineella MalAceticOticilla. Ravistelu jatkui ja päätin lähteä suosiolla eläinlääkärille, jotta todellinen syy tähän saadaan selville.


Korvakäytävistä löytyi syvemmältä terävää karvasilppua, sekä lisääntynyttä eritystä, vaikka olin korvalehtiä trimmatessa tukkinut korvakäytävät pumpulilla tämän estääkseni. Käytävät olivat iholtaan turvonneet ja punoittivat lievästi, eikä laboratorionäytteen mukaan syynä olleet hiiva eivätkä bakteerit, joten epäily siirtyi tähystyksessä todetun vasemman tärykalvon pinkeyden vuoksi välikorvaan. Lääkäri suositteli MRI-täsmäkuvaa.


Tietysti tämä kaikki osui sekä neurologimme, että meidän lomamme aikaan, olimme juuri lähdössä viikoksi Etelä-Ranskaan ja huoli mahdollisten oireiden pahenemisesta matkan aikana oli tietysti surua ja huolta lisäävä asia. Lääkäri määräsi kortisonikuurin rauhoittamaan korvakäytäviä MRI-kuvantamisella tehtävää keskikorvan tutkimusta odoteltaessa. Kuvaus suunniteltiin seuraavalle päivälle kotiinpaluumme jälkeen, jolloin neurologimmekin oli jälleen palannut töihin lomaltaan.


Koiran korva tuntuikin kortisonilla rauhoittuvan mutta huoli keskikorvakierteen paluusta oli suuri. (Edellisestä tulehduksesta oli vierähtänyt  kaksi vuotta, kierre uusi silloin kolmesti puolen vuoden aikana). Vein jännittynein mielin koiran MRI-kuvaan ja toivoin, ettei kierre kovine kipuineen olisi palannut. Epävarmuus siitä, ettei elämäntavoilla ym. olisi sittenkään saanut toivottua vaikutusta, veti mielen totiseksi.


Samalla pyysin neurologia täsmäkuvaamaan reilu 2 v sitten MRI:llä todetut Syringomyelia ja Chiari Malformaatio muutoskohdat, jotka ovat tietty mieltäni askarruttaneet myös, vaikka koirani ei oireile, eivätkä sen muutokset olleet aiemmin huolestuttavia. Kuitenkin, koska oireet voivat myös olla vaikeasti havaittavissa lievissä tapauksissa, voi sairaus olla myös salakavalasti etenevä. Lisätieto ei siis tässäkään asiassa ollut huono asia saada.


Ilokseni voin kertoa seuraavaa: SM ja CM muutokset olivat täysin ennallaan, mitään pahenemista ei ollut havaittavissa, eikä koiran "lääkitsemättömyys" ollut laiheuttanut sille "haittaa". Esimerkiksi kortisonihoidolla voidaan joissain tapauksissa estää taudin etenemistä tai ainakin hidastaa. Koirani kohdalla tällaista perustetta lääkityksiin ei ollut, joten sairaus olisi saattanut edetä piilossa. Dina näyttää siis kuuluvan siihen osaan Cavaliereja, joille nämä rodun uudet vaivat eivät näytä olevan uhkana, eikä sen rakenteessa ole mainittavia muutoksia näiltä osin, eivätkä ne näytä myöskään ajanmyötä kehittyvän.


Tämä tieto oli helpottava yksityiskohta ja sain heittää pois pelot siitä, että aiheuttaisin tietämättömyyttäni tilanteeseen huononemista. Lääkäri totesi varovaisesti, että ennemminkin voitaisi sanoa olemassa olleiden muutosten pienentyneen. Tästä ei voida mennä 100 % varmuuteen, sillä täsmäkuvien täsmällinen yhteneväisyys aiempiin, sijainnin osalta ei ole mahdollista.


Takaisin korviin; keskikorvat kuvattiin täsmämagneettikuvin ja lääkäri soitti ilouutiset minulle heti kuvat tulkittuaan: välikorvat ovat täysin terveet! Mitään nestekertymää ei ole PSOM-kierre on nyt ollut todistettavasti poissa 2 vuotta!! Uutinen oli loistava, kaikki uutiset olivat loistavia! Lääkäri poisti koiralta tulehtuneen (pienen)poskihampaan, joka lienee syynä siihen "pään koholla pitoon" jota pään ravistelun lisäksi oli nyt ilmennyt. Anne sanoi poistavansa hammaskivet sen sijaan, kun mitään muuta tehtävää ei ollut. Narkoosi käytettiin siis hammaskivenpoistoonkin, kiitos ihanan ja aktiivisen lääkärimme!! Hammaskiveä kaikenkaikkiaan oli hyvin vähän.


Hampaanvedon jälkeen, kortisonikuurin sekä korvakäytävien puhdistuksen jälkeen on koira ollut taas täysin oireeton. Lisäksi tiedän nyt pään sisällä olevan tilanteen tarkalleen ja olen hyvin hyvin helpottunut saamistani tiedoista. Eli, entistä painavammin perustein uskallan sanoa, että PSOM-kierre (erittävä välikorvantulehdus) voi katketa ja siihen voidaan mitä ilmeisimmin vaikuttaa. Omakohtaisista kokemuksistani kierteen katkaisuksi ja myös hiivakorvatulehduksen häädöstä voi lukea aiemmista teksteistäni.


Päivitystä 7.12.2011: Kirjaanpa tämänkin huomioni asiaan; kuten olen aiemmin kertonut, on koirani joskus talvisin hieronut paljon päätään lumeen niihin aikoihin, kun myös PSOM on ilmennyt ja todennettu (korvien sisäpintoja). Nyt satoi ensilumi Etelä-Suomeenkin ja havaitsin, ettei koira nyt myöskään hiero päätään  lumeen samalla vimmalla kuin joskus aiemmin. Tämäkin kertoo siitä, etteivät korvat vaivaa tällä hetkellä (niinkuin olettaa saattoikin). 


Eli, jos koira alkaa hinkata paljon korviaan lumeen ei se aina ole tapa (vähäinen piehtarointi ja nautinnollinen pesuhierominen on eri asia), vaan taustalla voi olla helpotushakuinen toimi. Tällöin koira keskittyy hieromiseen antaumuksella ja ryntää heti ulos päästyään hieromaan. Hierominen on joka ulkoilulla ja eikä muu puuhastelu ole riehakasta, vaan lähinnä itsekseen oleskelua. Nautinto- tai riehumishierominen on muutenkin riehakkaan ja villiä leikkiä leikkivän koiran kohdalla normaalia, muttei se ole tällöin pakonomaista. Koira voi hakea helpotusta särkyihin mutta myös esim. kuumeeseen.


(Ell kuultua: ihmisellä on kyseessä keskikorva, koiralla välikorva)

Dina ja Roy