mökkielämää

Valmiina osallistumaan!!

Takana on ensimmäinen pätkä mökkeilyä tältä kesältä. Elokuussa ja ehkä vielä syyskuussakin aiomme viettää aikaa mökillä, koirien lempipaikassa. Mökkimme sijaitsee keskisuomessa, pääpiirteiltään erämaajärven rannalla. Siellä on sukumme asustellut kesiään jo n. 150 vuoden ajan.


On ihmeellistä havaita  koirien aistivan tämän paikan omaksi aivan välittömästi. Näin on ollut kaikkien perhepiirin koirien kohdalla. Ne tiedostavat tontin rajat, eivätkä pyri niiden ulkopuolelle, vaikka alue on aitaamaton. Tätä jaksan aina ihmetellä. Ehkä ne aistivat sen, ettei oman lauman tuoksuja ole näiden rajojen ulkopuolella.


Mökkimme seinällä on useamman sukupolven edustajien muotokuvat, tänä kesänä mieleeni tupsahti ehdottaa, että tekisimme kuvapotretin myös kaikista talon koirista, sillä niiden osoittama erityinen kiintymys tätä kesäkotoa kohtaan on ollut  hyvin selkeää ja ne ovat jokainen persoonallaan olleet merkittävässä määrin tuomassa lisäiloa kesiimme.

Vesi on ihanaa, kahlattuna, uituna ja juotuna!

Roy osoittautui varsinaiseksi vesipedoksi. Vielä viime vuonna se tyytyi kahlailemaan rantavedessä Dinan esimerkkiä seuraten. Nyt se kaipasi vain pientä lisärohkaisua ja vesilelun nouto olikin loman ihaninta antia koirapojan mielestä. Onneksi se ei kuitenkaan ole noutamisen tai uimisen kannalta "pakkomielteinen" vaan pulahtaa veteen vain kun itse aloitamme pulikoinnit.

Kukakohan tulee nurkan takaa seuraavana?

Dina tyytyy rapsuttelemaan järven hiekkapohjaa tassulla, etsien kiinteitä kohteita, kuten kiviä tai oksanpalasia. Niitä löydettyään se "sukeltaa" kuonollaan   ja ottaa suuhun hetkeksi, pudottaen taas hetken kuluttua takaisin. Ilmeisesti juuri tassulla rapsuttelu on sitä parasta antia Dinan mielestä. Se ei rapsuta mitenkään voimalla, vaan hyvin rauhallisesti yhdellä tassulla, kepein liikkein.

Täältä näkee myös hyvin! 

Niiden onnellisuus ja puuhastelu on ihanaa seurattavaa. Roy esim. saattaa jokaisen huussiin ja seuraa ihmisten puuhastelua todella tarkkaavaisena. Dina etsii välillä itselleen rauhaisan paikan kuistin kulmalta, josta näkyy koko tontti ja paistattelee auringossa tai vilvoittelee varjossa, vuorotellen. Innostuu kyllä välillä leikkimään hurjasti pojan kanssa, kirmaten milloin missäkin järjestyksessä tonttia ympäri.

Ongintakalliolla 

Kuvia on otettu monta, tulen laittamaan niitä tänne blogiinkin.


Lähipiirimme ihanaiset koirat ikäjärjestyksessä:
Irlanninsetteri Amie
Kultainennoutaja Cinna
Cavalier Netty
Cavalier Dina
Cavalier Roy
Cavaleir Nelli




Hyvää kesänjatkoa, jos joku sattuu tätä tekstiä lukemaan! :)

kesäistä puuhastelua

Ahkera kukkien... kasteluveden
maistaja :)

Nyt on ollut muutamia hiukan viileämpiä kesäpäiviä ja kävely on asvaltillakin mukavampaa, kun ei tassuja polttele auringon paahtama tien pinta. Silti olemme ottaneet kävelyreissuille vesipullon mukaan, sillä varsinkin Roy nauttii juomahetkistä valtavasti.








Myös kotipihalla kukkien kastelu tuppaa olemaan yhtä juoma-picniciä. Kun otan kannun ja täytän sen, tulee herra hölkäten paikalle ja juoda lipsuttaa koko kastelun ajan oman osuutensa virkistävästä vedestä. Hiukan se ihmettelee kun siirrän koko ajan juomapaikkaa ja kukkien lehdetkin tuppaavat olemaan välillä ikävästi tiellä :D

Rehevöitynyt näkymä hortensioihin
aiempaan blogikuvaan nähden

Kärhöt ovat aloittaneet kukintansa :)
Koirien lemppari tikku-köynnös,
saattavat katkoa pitkiä kasvustoja melkein maan rajasta
saadakseen mehevän pureskelutikun..

silmien sirristelyä - lääkärireissu

Häiveperhonen pihapöydällä

Viime viikolla alkoi Dinan vilkkuluomi olla yllättäen punertavan oloinen ja oikea silmä oli muutenkin kostea ja koira sirristeli ajoittain sitä. Aluksi ajattelin roskan vaivaavan ja huuhtelin useaan otteeseen Naso Ratiopharm NaCl suolaliuoksella (pieniä säilöntäaineettomia pipettejä) ja silmä rauhoittuikin hiukan tai ei ainakaan pahentunut.


Perjantaina varasin silmälääkäriajan varmuuden vuoksi maanantaille, koska silmien valkoiset osat punoittivat yhä, vaihtelevan punaisina huuhteluista huolimatta. Tänään kävimme silmälääkärillä ja hän löysi värjäyksessä selkeän pistosjäljen silmästä :/ Jälki on niin selkeän pyöreä ja säännöllinen, että lääkäri epäilee sen olevan tikun tai tukevan ruohonkorren tökkäisemä.


Niinpä saimme antibioottitippoja, joita laitetaan silmään 5 kertaa päivässä kolmen viikon ajan. Onneksi syy sirristelyyn selvisi, onneksi ei pahempaa ollut tapahtunut ja onneksi lääkitys suojaa nyt silmää ja sen parantumista. Tällaista täällä. Dina oli esimerkillisen reipas tutkittaessa, eikä liikahtanutkaan vaikka pinseteillä raotettiin vilkkuluomeakin! 


Dina tuppaa hermoilemaan käytävällä ja odotustiloissa mutta tutkimuspöydällä se nököttää todella kylmähermoisesti ja on suorastaan ihanuus hoitaa. Olen niin ylpeä reippaasta tytöstä! Silmävaivoissa kannattaa mennä herkästi näyttämään, ovat ne niin tärkeät säilyttää terveinä!

kesän vaarat - kyyn purema - eläinlääkärilehdestä luettua

Eksoottinen kukkanen ja
rapattu vanha muuri
Italia, kesäkuu -11

Kyyn purema


Onnekseni minulla ei ole omakohtaista kokemusta kyyn puremista, ei lähipiirissä ihmisten, eikä koirien keskuudesta. Tänään kolahti postiluukkuun eläinlääkärikeskuksemme lehti, jossa oli monia mielenkiintoisia artikkeleita. Yksi niistä käsitteli kyynpuremia ja laitan tähän tiivistettynä sen artikkelin sisältämät tiedot.


Yleistä:

• kyy puree koiraa useimmiten kuonoon, kaulaan tai raajan alaosiin
• puremakohdassa saattaa näkyä kaksi pientä pistohaavaa, noin 1/2 cm päässä toisistaan
• turvotus voi estää puremajäljen näkymisen
• mikäli myrkkyä on joutunut kudoksiin, kehittyy nopeasti voimakas, tummanpuhuva ja erittäin kipeä turvotus
• kyyn myrkystä johtuvat yleisoireet kehittyvät muutamassa tunnissa puremasta

Yleisoireet:

• oksentelu
• voimattomuus
• limakalvojen kalpeus
• pureman sijainti kuonossa, kielessä tai kaulassa kurkun seudulla voi aiheuttaa vakavia hengitysvaikeuksia

Lääkitys/ensiapu:

• puremakohta pitäisi saada mahdollisimman liikkumattomaksi
• koira tulee mielellään kantaa kotiin
• kyytablettien antamisesta ei ole todistettavaa hyötyä; kyytabletti ei ole myrkyn "vastamyrkky"
• kyyn puremaksi tullut koira toimitettava aina eläinlääkärin tarkastettavaksi

Eläinlääkärin antama hoito:

• hoito yksilöllistä, kaikille ei kehity voimakkaita oireita ja tukihoito riittää
• toiset sairastuvat vakavasti, jolloin voidaan käyttää kyynpuremaan tarkoitettua vasta-ainetta, jonka käyttöön liittyy kuitenkin riskejä ja tilanne arvioidaan aina yksilöllisesti
• tehohoitoa saatetaan tarvita useammankin päivän ajan, myrkyn vaikutukset saattavat pahentua vielä muutaman vuorokauden sisällä puremasta

Kyynpuremasta voi jäädä pysyviä vaurioita, esim. munuaisten vajaatoiminta. Eläin voi menehtyä vakaviin oireisiin tehohoidosta huolimatta.

Lähdetiedot: itse kirjoittamani tiivistelmä Univet-eläinlääkäriaseman asiakaslehdestä, 2011 nro.1, Artikkeli - Kun kyy puree lemmikkiä, Espoon Eläinsairaala, ELL Maija Räihä 

Eräs, joka sotkeutui valoverhoon,
hoidettuaan ensin pihapiirin vahtimiset
ranskalaiselta parvekkeelta  :)

Tulisin pois, jos voisin..
voiskos tota ilmastointilaitetta siirtää??

kesän vaarat - sinilevä - valveutunut uskaltaa polskutella

Vaikka kesä tuokin paljon ihania elämyksiä ja aktiivisuutta elämään, niin meille ihmisille kuin koirillekin, on syytä muistaa muutamia asioita joiden suhteen tulee olla valveutunut.


Yksi tällainen vakavasti otettava asia on sinilevä, joka kukkiessaan merissä ja järvissä vihretävinä tai kellertävinä hippuina ja myöhemmin rantaan ajautuneina puuromaisina keräytyminä, saattaa aiheuttaa ihmisille ja eläimille vakaviakin seurauksia.

Levätilannetta voi seurata täältä, Suomen ympäristökeskus - levätilanne ja leväseuranta.


Ohjeita sinilevän tunnistamiseen tääältä, Suomen ympäristökeskuksen internet-sivut/ ohjeita sinilevän tunnistamiseen, alla kotikonsteja tunnistamiseen SYK:n sivuilta

1. Ota leväistä vettä purkkiin ja anna sen seistä tunnin verran liikuttamatta purkkia. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä.


2. Koeta rannassa esimerkiksi kepillä, onko levämassa kiinteää ja voiko sitä nostaa kepillä. Jos  levä jää roikkumaan keppiin on kyseessä rihmamainen levä, joka ei ole myrkyllistä. Jos massa kosketettaessa hajoaa hiukkasiksi veteen, kyseessä on sinilevä.


Koira voi altistua sinilevämyrkytykselle päästessään juomaan runsaasti sinilevien sisältämää vettä tai nuollessaan turkkiaan sinileväkukinnassa uituaan.

Seuraavassa Eläinlääkäriasema Akuutin sivustoilta saatua tietoa:
Linkki Eläinlääkäriasema Akuutin sivustoille




Oireet ja ensiapu juodessa sinilevävettä: koira voi olla aluksi levoton, vapiseva, se voi oksentaa, ripuloida ja olla pahoinvoiva. Oireiden edetessä eläin muuttuu apaattiseksi ja pahimmillaan hermomyrkyt aiheuttavat lihasvärinää ja kouristelua, jotka saattavat johtaa lemmikin menehtymiseen.


Ensiapuna, jos leväveden juominen havaitaan nopeasti (alle 30 minuutin kuluessa), lemmikkiä kannattaa yrittää oksennuttaa laittamalla suolaa suoraan eläimen kurkkuun. Pyörittele pieni suolapallo n. 1/2 - 2 tl suolaa ja ripaus vettä kämmenellä. Aseta suolapallo koiran kitalaen takaosaan, siis mahdollisimman taakse nieluun. Tämä aikaansaa oksennusrefleksin useimmilla koirilla. Kokeile suolalla oksennuttamista vain kerran, useampi yritys voi aiheuttaa suolamyrkytyksen. Suolakäsittelyn jälkeen lemmikille on oltava tarjolla raikasta vettä.


Oksennuttamisen jälkeen anna lemmikille lääkehiiltä estämään/hidastamaan mahdollisen myrkytyksen etenemistä. Hiilitablettien annostus 1 g/elopainokilo.
Ota ensisijassa yhteyttä eläinlääkäriin oireiden mukaista hoitoa varten.


Oireet ja ensiapu uidessa sinilevävedessä: Uiminen runsaassa sinileväisessä vedessä saattaa aiheuttaa lemmikille iho-oireita, kutinaa ja rakkuloita. Oireina voi olla myös lievä oksentelu ja ripulointi. Sinilevävedessä uineen koiran turkki on syytä pestä huolellisesti, jottei levä aiheuta ihon ärtymistä ja tulehdusta.


Lähde: Eläinlääkäriasema Akuutti, internetsivut 


Lisäys 5.7.2011 Aiheesta muualla
Sinileväpuomi - Ilta-Lehti


Lisää sinilevästä - Ilta-Lehti - näin suojaudut sinilevältä

Sinilevien myrkkyjä vastaan löytyi uusi ase - uutinen Iltalehti.fi:ssä

Tiistai 20.12.2011 klo 03.09

Maitohappobakteerit pystyvät hajottamaan sinilevän tuottamia myrkyllisiä aineita vedestä, tuore väitöskirja paljastaa.

Sinilevien eli syanobakteerien sivutuotteina syntyy syanotoksiineja, jotka ovat haitallisia ihmisen terveydelle ja voivat aiheuttaa esimerkiksi maksasairauksia. Tutkija Sonja Nybomin työryhmän tutkimuksessa havaittiin, että tietyt maitohappobakteerit ja bifidobakteerit pystyvät parhaimmillaan hajottamaan syanotoksiinit sinilevän pilaamasta vedestä yhden vuorokauden kuluessa lähes täydellisesti. Tutkimus painottui juomaveteen.


Probioottisia bakteereja, kuten maitohappobakteereja, on luonnostaan ihmisen elimistössä. Nybomin mukaan tutkimus osoitti, että myös suolistossa ne toimivat sinilevien tuottamia myrkkyjä hajottavasti.


Maitohappobakteerivalmisteiden säännöllinen käyttö voi parantaa elimistön ennaltaehkäisevää suojausta syanotoksiineja vastaan.
Sonja Nybomin väitöskirja tarkastetaan Åbo Akademin biotieteiden laitoksella huomenna.


STT



Linkki kyseiseen uutiseen Iltalehti.fi sivulle

kesä on tullut - helteet myös

Kuopus, koira ja kesä  :)

Tälle viikolle on luvattu jopa 30 asteen helteitä. Lenkit lyhenevät nopeiksi pissalenkeiksi kuumimpaan päivänaikaan ja siirtyvät iltaviileille tai jopa eksoottisiksi yövaelluksiksi hiljentyneessä ympäristössä. On suorastaan ihanaa lähteä klo 23 aikaan kävelylle, raikkaaseen ja tuoksuvaan kesäiseen yöhön. Kuumaan aikaan ei pidä myöskään juoksuttaa tai leikkiä rajuja leikkejä!


Rakastan vuodenajan vaihteluita, mutta myönnän eläväni tuplasti enemmän kesäaikaan. Liika kuumuus voi tietysti uhata tätä idylliä. Koirien hyvinvointi pitää muistaa helteiden iskiessä, joten kerään tähän muutamia ajatuksia siitä miten liikaa kuumuutta voi yrittää häätää. 

Esikoinen, koira ja kesä :)

Meillä pidetään kodin sälekaihtimia kiinni auringon puolella, läpi päivän, mikä on ratkaiseva asia asunnon kuumenemisen suhteen. Ikkunoita pidetään auki vain varjon puolella, eikä sielläkään mikäli ulkoilma on selvästi sisäilmaa kuumempaa. Iltaisin ja öisin olen laittanut pöytätuulettimen imemään ulkoa viileää ilmaa sisälle, joko oviaukosta tai ikkunasta.  Kannattaa satsata hiljaisiin tuulettimiin!! 




Tuuletinta ei kannata suunnata osoittamaan suoraan ihmisiin tai lattiatasoon, vaan kierrättää ilma katon kautta, jolloin se viilentää huonetta myös paremmin. Lämmin ilma on katon rajassa ja näin se nopeammin sekoittuu viileään ilmavirtaan, eikä tuuletin aiheuta ihmisille tai koirille vetoa ja kipeytyneitä paikkoja. Hikinen iho ja tuulettimen viima ovat tehokas yhdistelmä aiheuttamaan särkytiloja!




Juomavettä kuuluu tietysti normaalia paljon enemmän ja se kannattaa muistaa vaihtaa viileään, tuoreeseen veteen paljon tavallista ahkerammin. Kun koira on lenkin jälkeen ensin juonut "hotkimisveden" voi kuppiin lisätä muutamia jääpaloja, jotkut antavat niitä koirille rouskutettaviksi. Pienelle koiralle kannattaa tehdä pieniä jääpaloja, ettei pääse tukkimaan kurkkua!




Jotkut antavat koirilleen jäädytettyä kanalientä, josta ruokahalun menettänyt koira on saanut edes hiukan energiaakin (kunhan lopputulos on vähäsuolainen!!). Kanalientä voi itsekin keitellä ja jäädyttää sopiviksi pikkupaloiksi ihanteellisen nautinnon takaamiseksi.




Olen nähnyt koirilla ns viilentäviä hellepukuja, joista kaikista yksinkertaisin lienee kasteltu froteepyyhe tai  froteesta ommeltu koiran kokoihin mitoitettu yksinkertainen mantteli, jonka voi kastella märäksi viileässä vedessä aika ajoin. Sen kuivuessa veden haihtuminen viilentää mukavasti. Pulikointialtaita pihamaalla unohtamatta! (Vauvan amme esimerkiksi) Vettä rakastavat koirat saattavat nauttia puutarhaletkusateesta lasten tavoin.
Tehokkainta viilennys on vähäkarvaisilla alueilla, kuten vatsa ja tassunpohjat!

Vesipullon mukana kantaminen lenkeillä on tärkeää ja vesipicnicejä kannattaa tarjota usein. Musta asvaltti voi kuumentua jopa niin paljon, että se aiheuttaa kipua tassuihin, jopa palamista. Mikäli trimmaat kesäksi koiran turkkia, ei sitä pidä ajaa liian lyhyeksi, sillä myös koiran iho voi palaa auringosta!




Autoon koiraa pidä jättää hetkeksikään helleaikaan (kuolemaan johtava tila voi tulla jo 10 minuutissa). Auton lämpötila nousee muutamassa minuutissa vaarallisen korkealle! Sivuikkunoiden raolleen jättäminenkään ei riitä!




Valvo, että koirasi juo sillä kuivuminen on myös hyvin vaarallista lämpöhalvauksen lisäksi. Vartalon jäähdyttämiseen ei saa käyttää jäitä tai liian kylmää vettä, se voi pahentaa tilannetta supistamalla pintaverisuonia.

Kaiken varalle - eläinlääkäriaseman sivustolta tietoa aiheesta Lämpöhalvaus


Lähde: Eläinlääkäriasema Akuutti



Lämpöhalvaus on mahdollinen mikäli lemmikki on alttiina korkealle ilman lämpötilalle (esim. kesäkuumalla autossa) tai lemmikillä on erittäin voimakas stressitila (esim. ylirasitus työkoirilla). Lyhytkuonoisilla roduilla ja sydänvikaisilla yksilöillä lämpöhalvauksen riski on keskimääräistä suurempi. Koirat saavat lämpöhalvauksen muita lemmikkejä useammin. Lämpöhalvaus ilmenee yleensä, kun eläimen ruumiinlämpötila nousee 41 - 43 C asteeseen.


Lämpöhalvauksen ensimmäiset oireet: ovat nopea läähätys ja levottomuus, horjahtelu ja hoippuva liikkuminen. Lemmikin polkuanturat ovat märät. Muita mahdollisia oireita ovat kuolaaminen, tuijottava katse, oksentelu, ripuli sekä kirkkaanpunaiset limakalvot. Tila voi johtaa nopeastikin shokkiin ja tajuttomuuteen, jolloin seurauksena saattaa olla lemmikin menehtyminen.

Ensiapu lämpöhalvaukseen: lemmikki on siirrettävä nopeasti viileämpään paikkaan ja mikäli mahdollista lemmikkiä tulee jäähdyttää viileällä (ei jääkylmällä) vedellä, esimerkiksi suihkulla, uimavedellä tai käärimällä märkiä pyyhkeitä eläimen ympärille. Nopeimmiten lemmikki viilenee alueilta joissa on vähämmän karvaa (mahanalus, tassut).

Lemmikille tulee tarjota juotavaa. Vakavat lämpöhalvaustapaukset on kuljetettava nopeasti eläinlääkäriin.

Jos mahdollista lemmikin lämpötilaa tulee seurata kuumemittarilla. Viilennys tulee lopettaa hyvissä ajoin, esim. kun eläimen lämpötila on 39 C, koska märkä, viileä turkki laskee lämpötilaa suihkutuksen jälkeenkin. Koiran ja kissan normaali ruumiinlämpö on 38 - 39 C astetta. 

Lämpöhalvausta on helppo ennalta ehkäistä yksinkertaisin toimenpitein; ulkoiluta lemmikkisi kesähelteellä vuorokauden viileimpinä aikoina, huolehdi että lemmikilläsi on mahdollisuus päästä varjoon ja raikasta juomavettä on aina saatavilla. Huomioithan, että koira voi saada lämpöhalvauksen myös matkustamisen aikana, sillä auton takaosassa on yleensä kuumempaa. Älä jätä lemmikkiäsi autoon auringonpaisteeseen! 


Lähde:

Eläinlääkäriasema Akuutti - lämpöhalvaus

koiriemme tiet meidän laumaamme

Dina pentuna :)

Roy pentuna :)

Niin se vain on, että Cavalier on rotuna erittäin koukuttava. Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat sanoneet tämän rodun olevan ainoa mahdollinen vaihtoehto perheen koiraksi. Itse kuulun tähän joukkoon. Minun on hyvin vaikea kuvitella itselleni toista rotua olevaa koiraa.


Sisarellani oli jo Cavalier, joka oli muodostunut hyvin rakkaaksi myös minulle, sillä hoidin tätä tyttöstä usein lomien aikaan, pitkiäkin ajanjaksoja. Jostain syystä me olimme kuitenkin harkinneet Chihuahuan pentua ja kävimme jopa katsomassa erästä erittäin suloista pentusta, mutta sydämeni sanoi ratkaisun hetkellä, ettei tämä itsenäinen ja luonnoltaan hiukan kissamainen rotu sittenkään ollut juuri se minun rotuni, vaikka ihana onkin.


Aloimme etsiä Cavalierin pentua aktiivisesti ja päädyimme Dinan kennelin sivuille, jonne soitin tiedustellakseni olisiko joku tyttöpennuista vielä vapaana. Kasvattaja pahoitteli ja sanoi, että kaikki pennut olivat varattuja. Yhden tyttöpennun kohdalla oli tilanne sellainen, että eräs suuri Eestiläinen kenneli oli varannut sen jalostus/näyttelykäyttöön kennelkoiraksi. Lopullinen päätös koiran lähdöstä sinne oli kuitenkin loppusilausta vaille, kasvattaja sanoi ottavansa yhteyttä jos niin ihmeellisesti kävisi, ettei se sinne menisikään.


Suljin luurin hiukan haikein mielin, sillä sisimmissäni olin tuntenut voimakasta kiinnostusta tätä pentua kohtaan keskustelun edetessä. Suureksi ilokseni puhelin soi muutaman päivän sisään ja kasvattaja sanoi tilanteen ratkenneen niin, että pentu sattaisi sittenkin tulla meidän koiraksemme ja sovimme tapaamisen saman tien. Oli hyvin onnellinen olo ja hymyilytti pitkään.


Kävimme katsomassa pentua ja olimme heti vakuuttuneita siitä, että tässä olisi meidän pieni Cavaliertyttömme. Kennelin omistajat olivat hyvin lämminhenkisiä ja tunnelma heidän koiralaumassaan oli tasapainoinen ja koirat tervehtivät meitä hännät huiskien. Näin Dina tuli perheeseen ja rakkaus Cavalieriin syveni entisestään.


Hyvin monessa perheessä asustaa useampikin huiskuhäntä, koska tämän rodun ominaisuudet mahdollistavat pienen laumankin pitämisen. Mielessämme oli joskus käväissyt haave toisestakin koirasta, pikku Cavalierlaumasta :) Päädyin jälleen katselemaan kennelien sivuja ja pentueita, ihan ajanvietteeksikin, kunnes kerran päädyin jälleen tämän tutun kennelin sivuille (toimi samassa yhteydessä Dinan kennelin kanssa). 


Kerta toisensa jälkeen löysin itseni katselemasta erään urospennun kuvia ja kehitystä. Huomasin leperteleväni sen kuville ja suputtavani sille täysin yleisestä käytännöstä poiketen. Tämä koirapoika onnistui lumoamaan minut täysin ja aina vaan palasin sitä katselemaan. Sanoin miehelleni, että taidan tietää minkä joululahjan haluaisin.. koirapojan!!


Mieheni pyöristi silmänsä ensialkuun, mutta asiaa mietittyään sanoi, ettei näe sille mitään estettäkään, että meillä olisi kaksi Cavalieria. Roy on ensimmäinen uroskoira mitä lähipiirissämme on ollut, silti oli itsestään selvää että juuri tämä koirapoika olisi se meidän lauman uusin jäsen, mikäli kasvattaja vain suostuisi sen meille myymään.


Emme ole aktiivisesti näyttelyjä harrastavia,  joten ottaessani jälleen luurin käteeni olin hiukan epäileväinen siitä, josko kasvattaja suostuisi näin nätisti värittynyttä ja rakenteeltaan hyvää yksilöä meille myymään. Kasvattaja tunsi meidät Dinan kautta ja jo ensipuhelussa, vaikkakin totesi toivovansa näyttelyjä, päädyimme molemmat tahot siihen ratkaisuun, että Roy voisi hyvinkin tulla meidän koiraksemme. (Roy on käynyt kahdesti näyttelyssä, ja sijoittunut molemmilla kerroilla. Cavalier Club Showssa PEK 4 ja Karjaalla 2010 PEK 2 KP)


Kävimme katsomassa koiraa ja kennelin lämmin tunnelma ja koko heidän koiralaumansa avoin ja tasapainoinen tapansa vastaanottaa meidät rapsuttamaan allekirjoittivat jälleen tämän tapahtuman olevan juuri se mikä oli tarkoitettu. Muutaman viikon kuluttua noudettiin tämä koirapoikanen kotiin ja yhteinen taipaleemme alkoi.


Koirat tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään ja ne ovat ilahduttavan erilaisia ja yksilöllisiä, joskin tietyt Cavalierpiirteet löytyvät tietysti molemmista. Molemmat koirat, vaikkakin nauttivat toistensa seurasta ovat kuitenkin ensisijaisesti leimautuneet minuun ja eniten niiden seurassa harrastaviin. Dina on hiukan itsenäisempi ja valitsee seuransa ja lekottelupaikkansa vapaammin. Roy on aina siellä missä minäkin tai koirien kanssa eniten puuhaava tyttäreni. Se seuraa ihmisten eleitä todella tarkkaavaisena ja on valmiina lähtöön sekunnin sadasosassa.

Etsi koira
huom. sydänkuvio pepun päällä ;)

Ei epäselvyyttä kenen lelu-luu kyseessä :)

kasvain koiran iholla - kutaaninen histiosytooma

Koirapoika ottamassa aurinkoa terassilla
(kukkaset aidattuna, koska...)

Ilouutisia! Tänään soitti eläinlääkäri koepalatuloksista Royn tassun osalta ja saimme kuulla juuri sen mitä ennakkoon osasimme kyllä jo hiukan aavistella. Royn tassusta poistettu kasvannainen osoittautui Kutaaniseksi Histiosytoomaksi,  joita esiintyy nimenomaan nuorilla koirilla ja ne tuppaavat lähtemään itsekseen poiskin, tosin elettyään ensin muutaman kuukauden elinkaarensa. Pojan tassussa ollut kasvannainen oli kuin ylimääräinen, tulipunainen antura, joka sijaitsi kannuksen yläpuolella. Se vuosi verta ja koira nuoli sitä jatkuvasti, joten suurentuneen tulehdusriskinkin vuoksi se päätettiin poistaa.


Koiralta poistettiin tämä kasvannainen (n. neliö cm kokoinen) nukutuksessa ja siihen tuli reilun 3 cm haava (koska ympäriltä otettiin varmuudeksi kudosta pois, myös ettei tämä uusisi). Lääkäri totesi, ettei tule luultavimmin uusimaan, ainakaan tähän kohtaan. Pallura oli tosiaan niin huonossa kohtaa, että olisi vuotanut useasti verta ja kun kesä oli tulossa..


Tässä linkki erittäin hyvin Royn kasvainta vastaavaan KUVAAN. Koko kirjoitus on tietopitoinen, käykää lukemassa! Linkki Solakan dandies -sivustolle ylipäätään, josta lupa tähän linkitykseen.  Royn kasvain oli verenvuodon vuoksi  vielä punaisempi ja kuivunut veri teki mustanpuhuvia osia pinnalle. Aika kauhean näköinen ja säikäyttävä löydös, mutta onneksi vaaraton!!

Kukat hetken ilman aitaa..

Tänään olen kitkenyt terassin lautojen välistä törröttävät rikkaruohot ja seurassani puuhasteli tämä kuvissa näkyvä ahkera osallistuja koppansa kanssa. Se muutenkin luulee, että kukille kaadettu vesi on myös hänelle tarkoitettu virvoke ja näinollen olen joutunut kevyellä aidalla eristämään kukkaset turvaan. Kunhan poika saa kopan pois päästä, voimme poistaa aidankin :D

Jammi .. kasteluvettä!

Syy aidan olemassaoloon.. :D

haava tassussa - kokemuksia siteestä ja sen suojaamisesta - niksejä

Koirapoika on nyt potenut perjantaista asti leikkaushaavaa tassussaan, joka sijaitsee vasemman etutassun kannuksen yläpuolella, noin 1 cm ylöspäin. Kyseessä on siis kasvannaisen poistoleikkaus, jonka tuloksia emme ole vielä saaneet muutoin, kuin että lääkäri mainitsi sen olleen pinnallinen (hyvä asia).


Haavasta tuli noin 3 cm pitkä ja se on vaakasuorassa kiertäen kannukselta takaosaan tassua. Sikäli hyvä paikka, että siljaitsee keskellä  luuosaa (ei nivelen kohdalla), toisaalta hankalassa kohdin, koska jalka liikkuu paljon kävellessä ja sidos pysyy hankalasti paikoillaan. Tarranauhaa (mitään kiinnitysteippausta) ei voi laittaa myöskään tähän keskivaiheelle kovinkaan tiukkaan, koska se sattuisi ja hankaisi haavaa.


Itse haavaa suojaamme seuraavalla tavalla: pienempi sideharsotaitos haavan kohdalla, jonka päällä koko tassun ympäri menevä isompi sideharsotaitos, jonka päällä itsetarttuvaa sidettä kevyesti, pari kierrosta, jotta ilma kiertää. Siteitä ei saa laittaa liian kireälle!


Sidoksen suojaaminen likaantumiselta, irtoamiselta ja kosteudelta onkin jo haastavampi juttu. Olemme nyt taiteilleet erilaisten kokeilujen kanssa ja päässeet jonkinlaiseen järkevään tapaan hoitaa ulkoilut, joko kasteen tai sateen kastelemassa maastossa ja sidokset muutoin lialta suojattuna. 


Lähtökohtaisesti pyrimme siihen, ettei mikään haudo haavaa ja ainakin se saa riittävästi ilmakylpyjä. Haava tuntuu olevan melko arka kosketukselle ja sulamattomat tikit törröttävät ikävästi... olisi voinut olla tarkempaakin työtä ompelun osalta :/ Nämä törröttävät solmut takertuvat herkästi sidokseen ja tukistavat, aiheuttaen kipua ja kudosnesteen valumista (onneksi hyvin lievää).


Meillä on käytössä kaksi kaulurimallia, toinen on kumirengas (ilmatäytteinen) ja toinen on läpinäkyvästä muovista tehty kova tötterö, josta poika ei oikein pidä. Haittana tälle ilmatäytteiselle on se, ettei se 100 % turvaa juurikin raajoissa olevia haavoja, sillä tämä malli on varma vain lapojen ja ylävatsan alueen suoja.  Käytämme tätä siis ainoastaan päiväsaikaan, kun itse pystyy pitämään koiraa silmällä.

Ilmatäytteinen kauluri (ilme levollisempi)
suoja ei 100 % kaikille alueille

Ilmatäytteinen laajennusosalla :D, yritimme
saada 100 % varmaksi  laajentamalla kauluria
 täytetyillä sukkamakkaroilla ja teippauksilla,
 mutta luovuimme tästä  versiosta koska
koira ei enää voinut lepuuttaa päätään riittävästi.

Ilmatäytteisen kaulurin 
edut:

• joustava, ei pidä kolinaa, ei tule äkkipysähdyksiä, ei estä näkyvyyttä sivuille tai ahdista pään päällä
• ei selkeästikään häiritse koiraa samalla tavoin kuin tötterömalli, näkee koiran olemuksesta
• ei  nipistele (ei teräviä reunoja)
• ei haittaa sohvalle hyppäämistä tai rappujen ylös/alas menoa
• koira pystyy syömään ja juomaan esteettä kupistaan

haitat:

• ei ole raajojen alueella, eikä esim uroskoiran kastraation yhteydessä 100 % varma, koska koira pystyy keinottelemaan asentojaan sen kanssa ääri osiin
• nukkuessa saattaa aiheuttaa "kuorsausta", koska pyöreyden vuoksi se painautuu kaulalle (yöksi huono, koska kukaan ei vahdi, eikä ole 100 % varma)

Tötterömallinen kauluri, koira yleensä vaisu ja säikky
suojaa 100 %
tottunut viikon käytön jälkeen niin että
menee vaikka läpi harmaan kiven...
voisi olla vaisumpi :D

Tötterömallisen kaulurin
edut:

• oikean kokoinen malli estää nuolemisen varmemmin kuin ilmatäytteinen
• läpinäkyvä malli ei estä näkyvyyttä täysin mihinkään suuntaan, vaikkakin sumentaa
• öisin koira pystyy makaamaan kyljellään ja leuka vasten lattiaa, ilman että mikään painaa kaulaa
• koira pystyy syömään ja juomaan esteettä
• viikon otti tottua.. nyt ei näytä haittaavan

haitat:

• takertelee liikkuessa huonekaluihin
• päästää ikävää ääntä ja säikäyttelee koiraa
• vahvistaa ääniä koiran korviin (oletan, koska koiramme säikkyy)
• koska häilyy pään päällä ja sivuilla koira on koko ajan enemmän sätky
• terävät reunat tuntuvat nipistelevän kun nahat menevät pannan ja kaulurin väliin
• meidän poika ei pidä tästä mallista, huomaa käytöksestä, kun siirtyy toiseen malliin koira rentoutuu
• sohvalle hyppimisessä takertelee aiheuttaen epävarmuutta ja jos jalka kipeä.. samaten rappusissa ylös/alas paljon liikkuessa tulee takertelun vuoksi vaaratilanteita (edelleen, jos juuri jalka on kipeä..)
• viikon otti tottua.. nyt ei näytä haittaavan (törmäilee todella voimalla mihin vain ja rappusissa suorastaan vaarallinen muille kulkijoille :D

Tassun pitäminen kuivana:


Olemme pähkäilleet seuraavien apuvälineiden kanssa. Ratkaisevaa toimivuuden suhteen on tietysti sidoksen sijainti ja itse vaurion aiheuttamat seikat, pojan tassun kohdalla olemme päätyneet seuraaviin nikseihin.


Kurahanska:


Lasten kurahanska on toimiva, muttei 100 % varma pysymään paikallaan, pikapissityksiin ok, mutta pitempi lenkura on uskomukseni mukaan mahdoton mennä ilman säätämistä tai jopa hanskan irtoamista. Kuminen kurahanska ei kuitenkaan puhkea yhtä helposti kuin muovipussit (jeesusteipillä vahvistamalla eivät nekään).




Muovipussi, joka pysyy 100 % varmasti paikallaan:

Kahvat niskan päältä kiinni toisiinsa henkseleiksi

Kuten näkyy, suojaa myös lapaa, jos haava on lavassa.
Huomaa myös siniset sidoskohdat,
kieputettuna pussi ei lepata auki

Tänään kehittelin aiemman epäonnistuneen muovipussikokeilun jälkeen seuraavanlaisen 100 varman version, koska ulkona oli juuri satanut ja vettä riitti. Otin kokonaisen muovipussin ja laitoin ensin tassun sen sisälle siteineen päivineen. Laitoin nilkkaan sidettä ja aloin kieputtaa pussia kierteelle jalan ympärille. Polven yläpuolelle laitoin jälleen siteestä pari kierrosta pitämään pussikierrettä paikoillaan ja kantokahvaosat levitin koiran etulapojen ohi niskan taakse, jonne sidoin ne yhteen siteellä. Näin ei pussi juurikaan liiku kävellessä pituussuunnassa, eikä lepata häiritsevästi!! :D

Vahvista tassuosa ilmastointiteipillä!!

Ainoa huomionarvoinen seikka on, että tassun kärki tulee vahvistaa ilmastointiteipillä tai muulla pakkausteipillä kenkämäiseksi, jotteivat kynnet tai kivet puhkaise pussia (ilman vahvistusta ei puhjennut pahasti, mutta koska vettä oli paljon tassun karvat siirsivät kosteutta yllättävästi jopa siteeseen asti)


lyhyesti:

• muovikassi, nilkan kohdalta ensimmäinen sidos
• kieputa jalan ympärille ja yläosaan jalkaa toinen sidos pitämään paikallaan
• kahvat lapojen ohi niskan taakse kiinni sidoksella
• ilmastointiteippivahvistus anturoiden ja jalkapöydän alueelle

Näin toimien pussin pitäisi olla melko varma, eikä lenkki mene säätämiseen!

Sukka:

Sukka, tarranauhalla ja ilmastointiteipillä.
Teippi kannattaa harsia kiinni sukkaan
muutamilla tikeillä

Lasten sukan  tai vastaavan voi myös tuunata ulkoilusuojaksi siteelle, ainakin kuivalle, pölyltä ja muulta lialta suojaamaan. Yläosaan sukkaa voi tietysti kiinnittää tarranauhaa, joka kiinteänä pitää sukkaa irrallista sidoskiinnitystä paremmin paikallaan. 


Sukan kärjen voi myös päällystää ilmastointiteipillä ja vaika harsia yläreunastaan muutamin tikein sukassa kiinni pysyväksi kupiksi. Näin sukkakin on puhdistettavissa rätillä pyyhkien, eikä kaste tai kevyt kosteus ole este.


Hyvin on kestänyt! Juuri takana 1/2 km lenkki asvaltilla ja maastossa ylienergisen koiran kanssa, ei yhtään kulumaa näkyvissä ja hyvin pysyi paikallaan koko matkan! Meidän punainen "sukka" on fleeshiä. Päällystä teipillä niin, että sen sisällä on vaikka maustepurkki tai koiran tassua vastaava esine, jotta siitä tulee tarpeeksi tilava!


Lisäys 31.5.2011 Haavanhoitoniksi jonka kertoi lääkäri tikkien poiston yhteydessä. Esimerkiksi irtoavan ruven alla olevaan "tuoreeseen" kudokseen voi sirotella hiukan kidesokeria. Tämä kuulemma nopeuttaa haavan paranemista ja oikeanlaisen ph:n säilymistä haava-alueella!!

Toivottavasti pähkäilyistäni olisi hyötyä vastaavassa tilanteessa oleville!